Missä on suomalainen kulttuurirahasto?

Ruotsi
Teksti
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jokaista suomalaista kohti on kulttuurirahoja 40 markkaa – jokaista ruotsalaista kohti 800 markkaa.

(SK 7/1937)

On yleisesti tunnettua, miten vähän varoja meillä suomalaisilla on kulttuuritarkoituksiin ja miten kipeästi me niitä kaipaisimme. Syy tähän on yhtä yleisesti tunnettu. »On Suomi köyhä» ei kuitenkaan pidä enää tarkoin paikkaansa kun tietää. miten paljon maamme ruotsalaisella taholla on riittänyt varoja kulttuurirahastoihin. Julkaisemme maisteri L. A. Puntilan laatiman kirjoituksen maamme ruotsalaisista kulttuurirahastoista ja niiden nopeasta kasvusta.

Kirjoitusta lukiessa tulee pakosta kysyneeksi: Missä on Suomalainen Kulttuurirahasto? Testamenttilahjoituksia tehdään suomalaisellakin taholla varsin runsaasti. mutta varat hajoitetaan tavallisesti pieniin osiin ja jaetaan vähemmän merkityksellisiin tarkoituksiin. Huomattavalta osalta tämä johtuu siitä, ettei ole sopivaa rahastoa, josta varat käytettäisiin koko kansakunnan hyväksi.

Lahjoitukset ruotsalaisiin kulttuuritarkoituksiin ovat useimmissa tapauksissa suuria, ja monet tuntemattomien tekemiä.

Suurin Ruotsalaiselle kulttuurirahastolle tullut tuntemattoman lahjoitus oli määrältään Smk. 9,080,565: -. Tämän rahasto sai v. 1928. Vasta toista vuotta myöhemmin – lahjoittajan kuoleman jälkeen – tuntemattomuuden hämärä poistettiin ja lahjoitus liitettiin lahjoittajien nimeä kantavana erillisenä rahastona kulttuurirahastoon. Åbo akademin toimintaa ovat »tuntemattomat» tai nimeään mainitsemattomat» usein tukeneet: jo v. 1916 nimettömät turkulaiset lahjoittivat 3 miljoonaa ja tilivuonna 1917–18 akatemian kannatusyhdistys sai tuntemattomalta 4 miljoonan markan arvopaperit ja ilmoituksen, että nimetön lahjoittaja maksaa 120,000 mk vuodessa 5 vuoden aikana. Vuosien varrella nimettömiä ja tuntemattomia lahjoittajia on ollut kymmeniä, ja näyttää siltä kuin heidän lukumääränsä viime vuosina olisi lisääntynyt.

Monenlaista omaisuutta on testamentattu ja kertynyt näitten laitosten haltuun: osakkeita, taloja, sekä kaupunki- että maataloja (akatemialla oli v. 1933 10 kaupunkikiinteistöä ja 1 maatila), huoneistoja. Liikuttavaa huolenpitoa ruotsalaisista kulttuuri tarpeista osoittaa esim. sellainen yksinäinen nainen, joka kuoltuaan testamenttaa kaksion (dubbletin) Ruotsalaiselle kulttuurirahastolle ehdolla, että hänen ystävättärensä saa siinä asua kuolemaansa asti.

Kun tarkastelee lahjoittajien luetteloja, niin huomaa helposti, että yksityiset henkilöt – tavallisesti lapsettomat pariskunnat – ovat vallitsevina. Vain harvoin jokin liike- tai teollisuuslaitos omalla nimellään esiintyy ruotsalaisia kulttuuritarkoituksia tukemassa, vaikka poikkeuksia tästäkin on.

Suuremmista ja pienemmistä, tunnettujen ja tuntemattomien lahjoituksista on nopeasti kertynyt miljoonia ja taas miljoonia. Åbo akademilla oli keväällä 1919 varoja vähän yli 15 miljoonaa, mutta vuotta myöhemmin jo 27 miljoonaa. – väliin sattui akatemian vihkiminen, jolloin lahjoituksia tulvimalla tulvi – viisi. vuotta myöhemmin varat olivat 37 miljoonaa, ja kymmenen vuotta sitten (v. 1927) 49 miljoonaa. V. 1933 kesäkuun lopussa akatemian varat olivat. 83,375,016: 95, joten varojen lisäys kuutena vuotena , oli yli 34 miljoonaa: keskimäärin enemmän, kuin 5 ½ miljoonaa vuodessa.

Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Suomalaisen kirjallisuuden seuralla, joka v. 1931 vietti 100-vuotisjuhlaansa, ei ollut juhlaa viettäessään varoja enempää kuin 3½ miljoonaa markkaa. Vasta sellaisen merkkipäivän ja erikoisesti Kiven 100-vuotisjuhlan johdosta Kirjallisuuden seura sai hallintaansa huomattavampia lahjoituksia, mutta – kuvaavaa kyllä suurimpina lahjoittajina eivät suinkaan olleet yksityiset, vaan valtio ja Kordelinin säätiö. Nämäkään lahjoitukset eivät suuresti ylittäneet kahta miljoonaa.

Ruotsalaisella kirjallisuuden seuralla on s ikää vain vajaa puolet Suomalaisen kirjallisuuden seuran iästä – se vietti 50-vuotisjuhlaansa v. 1935 – mutta sen rahastot ovat tarkalleen kaksi kertaa niin suuret kuin suomalaisen: jälkimmäisen varat olivat v. 1935 6,669,552: 85, edellisen 13,415,339: 69.

Ruotsalainen kulttuurirahasto pohjautuu Ruotsalaisen kansanpuolueen v. 1907 hyväksymiin sääntöihin: niitten 3 § edellyttää erikoisen kulttuurirahaston perustamista. V. 1908 päätettiin luovuttaa rahasto, joka vuoden lopussa oli vähän yli 250,000 mk, Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran hallintaan. Sen jälkeen rahasto kasvoi aluksi melko hitaasti: vielä v. 1924 se oli vajaa 8 milj. markkaa. Mutta kasvunopeus on kiihtymistään kiihtynyt: mm. 1928 – siis yhtenä ainoana vuotena – oli varojen lisäys lähes 11½ miljoonaa; vuoden lopussa 1930 Ruotsalaisen kulttuurirahaston varat. olivat vähän yli 26 miljoonaa, kolme vuotta myöhemmin jo yli 31 miljoonaa ja v. 1935 yli 33½ miljoonaa markkaa. Yhdessä toista vuodessa Ruotsalainen kulttuurirahasto on kasvanut

8 miljoonasta 33½ miljoonaan, siis enemmän kuin nelinkertaiseksi. Rahasto on näinä vuosina saanut lahjoituksina keskimäärin enemmän kuin 2,500,000 markkaa vuodessa!

Näitten kolmen suurrahaston lisäksi ruotsalaisuuden käytettävänä on kymme­niä muita säätiöitä ja rahastoja, joitten varat nousevat kymmeniin miljooniin markkoihin. Varovaisen arvion mukaan ruotsinkielisen kansanaineksemme erikois­tarkoituksiin on käytettävänä 250 miljoonaa markkaa. Suomalaisten, joiden luku­määrä on kymmenkertainen, tarkoituk­siin on vajaat 150 miljoonaa mukaan ­luettuna Kordelinin Säätiö ja Turun Yli­opisto.

*

Mitkä ovat sitten ne tarkoitukset, joihin miljoonat ruotsalaisten lahjoittajien käsien kautta menevät? Mitkä ne syyt, jotka pakottavat ruotsinmielisiä kansalaisiamme vastoin kaikkea kapitalistille ominaista varovaisuutta tekemään lahjoituksia ruotsalaisiin tarkoituksiin? Jos he itse saavat vastata, vakuuttavat he: ruotsalainen kan­sallisuus, ruotsalainen sivistys ja sen kieli ovat vaarassa; ne on turvattava niitä pää­omia käyttäen, jotka ovat heidän käsiinsä kertyneet. Annamme heidän itsensä puhua.

Kun v. 1907 herätettiin kysymys ruotsalaisen yliopiston perustamisesta Turkuun, kirjoitti sikäläinen ruotsinkielinen lehti: »Ruotsalaisen kansanosamme ylläpitämänä ja kannattamana sellaisesta yliopistosta voisi tulla sitä, mitä sen pitäisi olla ja mitä me tarvitsisimme: sivistyksen

vahva linnoitus Turkuun koko maata varten.» Alun toista vuosikymmentä myö­hemmin kreivi Carl Alex. Armfelt – ministerivaltiosihteerin apulainen – esitti ruotsalaisen lahjoittajan tarkoitusperät testamentissaan, jolla hän määräsi osan omai­n suuttaan Åbo akademille:

»Vakuuttuneena siitä, että – yhtä varmasti kuin ruotsalaisen sivistyksen juurtuminen Suomeen on ollut merkitykseltään perustava maan kohtalon muodostumiselle – tämän viljelyksen ylläpitäminen ruotsin kielen, ruotsalaisen hengen ja ruotsalaisen oikeuskäsityksen turvin vaikuttaa siunausta tuottavasti kansamme henkiseen ja aineelliseen kehitykseen sekä muo­dostaa sen poliittisille oikeuksille vahvan turvan, olen katsonut tähän tarkoitukseen vaadittavan ehdottomasti omaa sivistys­ahjoa, sellaista kuin juuri perustettu Åbo akademi. Ja kun ruotsalaisen aineksen vaikutus voidaan säilyttää ja sen asemaa vaalia ylipäänsä parhaiten turvaamalla sen voimakas panos taloudellisella ja yhteiskunnallisella alalla, näyttää minusta ole­van mitä tärkeintä, että tällaisessa korkea­koulussa omistetaan. tarpeellista huomiota sellaiselle tieteelliselle tutkimukselle ja opetukselle, joka edistää maan tärkeim­pien elinkeinonhaarojen harjoittamista samoin kuin sen taloudellisen ja kunnalli­sen elämän järjestämistä.»

Ruotsalaisen kulttuurirahaston tarkoituksena oli alun perin – Ruotsalaisen kansanpuolueen sääntöjen mukaan – että sen korkotulot käytetään ”opetus- ja muitten kulttuuritehtävien edistämiseen”. Mutta sen jälkeen kuin rahasto siirtyi Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle sitä tuskin on tässä mainittuun tarkoitukseen suuremmassa määrin käytetty. Mihin sitten? Vastauksen antaminen tähän – kieltämättä hyvin oikeutettuun – kysymykseen ei ole vallassani. Voin vain todeta, että Ruotsalainen kulttuurirahasto maksoi Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle hoitokustannuksia v. 1931 yli 163,000 mk ja varasi jaettavaksi v. 1936 974,772: 85. Kun tieto ruotsalaisen kulttuurirahaston perustamisesta oli levinnyt, saapui Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle muutamalta loviisalaiselta rouvalta kirje, jota syystä pidetään »herätyshuutona». Tämä henkilö kirjoittaa: »Eikö olisi syytä sijoittaa – vaikka pienemmälläkin korolla ne kulttuurirahastolle jo kertyneet varat ruotsalaiseen maahan, joka on vaarassa joutua suomalaisten käsiin?» ja hän jatkaa:

»Liian usein saa kuulla, että jokin ruotsalainen kartano on joutunut suomalaiseen omistukseen, tullut sitten palstoitetuksi ja siten enentänyt kohtalokkaalla tavalla suomalaisten muuttoliikettä ruotsalaisseuduille; tästä taas on seurauksena uhmaileminen suomalaisuusvaatimuksilla. Ruotsalaisen maan joutuminen pois ruotsalaisen heimon omistuksesta – ollenkaan ottamatta lukuun siitä aiheutuvaa muuttoliikettä – merkitsee huomattavaa tappiota, joka suuresti ylittää ne arvot, mitä pankkiin talletettu kulttuurirahasto voi vastaisuudessa tulla merkitsemään.»

Ruotsalainen kirjallisuuden seura on pitänyt tätä kirjettä erinomaisen tärkeänä, ja tuntuu siltä kuin Ruotsalaisen kulttuurirahaston käytössä olisi pyritty noudattamaan tässä kirjeessä esitettyä »kulttuuripolitiikkaa», ts. sijoitettu sen liikenevät varat – ei suinkaan sivistystarkoituksiin – vaan suomalaisten maanosto­oikeuden rajoittamiseen.

*

Ruotsalaiset lahjoittajat, samoin kuin yhdistykset ja säätiöt pitävät suurimpana onnettomuutena sellaista tapausta, että heidän varansa joutuisivat suomalaisiin tarkoituksiin. Sen vuoksi he säännöllisesti määrittelevät, mihin varat on käytettävä siinä tapauksessa, että yhdistys tai laitos muuttuu suomenkieliseksi tai lakkaa. Jo Åbo akademi-yhdistyksen säännöissä sanotaan: »Jos yhdistys lakkautetaan, joutuvat sen varat Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle, ellei lahjoitettujen varojen suhteen lahjoittaja ole toi­sin määrännyt.» Mainittua kirjallisuuden seuraa ja sen hallussa olevaa Ruotsalaista kulttuurirahastoa näytään pidettävän turvallisimpina. Kun Greta von Julin (synt. von Born) lahjoitti Åbo akademille miljoonan markkaa (v. 1918), niin hän lahjoituskirjassaan määräsi: »Jos ruotsi joskus lakkaa olemasta akatemian opetuskielenä, niin rahaston peruspääoma on luovutettava Ruotsalaiselle kulttuurirahastolle.» Kun Helena Lundqvist, määrättyään ensin Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle 400,000 mk, lahjoitti testamentillaan loput omaisuudestaan Suomen lääkäriseuralle, joka on kaksikielinen. niin hän »sääsi»: »Jos tulevaisuudessa Suomen lääkäriseuran johto ja päättämis­valta ei enää olisikaan ruotsalaisten käsissä, joutuu rahasto… Ruotsalaiselle kulttuurirahastolle.» Kun uusmaalaiselle osakunnalle tehdään lahjoitus seuraa tavallisimmin määräys: jos osa­kunta lakkaa tai muuttuu kieleltään suomalaiseksi, siirtyvät lahjoitetut varat joko Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle tai kulttuurirahastolle.

Mutta lahjoittajien joukossa on vieläkin suurempia epäilijöitä. Eräs liikemies teki v. 1924 lahjoituksen Ruotsalaiselle kulttuurirahastolle, mutta määräsi varovai­sesti: »Jos vastoin kaikkia odotuksia Ruotsalainen kulttuurirahasto Suomessa lakkaisi olemasta ja ylipäänsä kaikki ruotsalaiset kulttuuripyrkimykset Suomessa tukahdutettaisiin, joutuu tämä lahjoitukseni Uppsalan yliopistolle Ruotsissa.» Tämän tuli kyllä käyttää korkovarat stipendeiksi Suomen ruotsalaisen kansallisuuden sivistyspyrkimyksien tukemiseen ja tämän kansallisuuden käymän taistelun tutkimiseen. Yhtä epäileväisiä ja yhtä varovaisesti ajattelevia on muitakin. Niinpä kultaseppä Viktor Lindman puolisoineen lahjoittaessaan Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle talon Lapinlahdenk. 1 Helsingissä ja sen lisäksi osakkeita, joitten tuotosta on joka loinen vuosi jaettava 50,000 mk stipendinä jollekin Åbo akademin ylioppilaalle, määrää: »Jos Ruotsalaisen kirjallisuuden seura puretaan tai Ruotsalainen kulttuuri­rahasto lakkautetaan, joutuu ’Viktor ja Aina Lindmanin rahasto’ Ruotsin ’ruotsa­laiselle ruotsalaisuuden säilyttämiseksi ulkomailla työskentelevälle yhdistykselle’ (Förening för svenskhetens bevarande i utlandet).» Tämän tulee käyttää varoja ensi sijassa Suomen ruotsia puhuvien sivistyksellisten ja taloudellisten tarpeitten tyydyttämiseen.

Me huomaamme siis, että on olemassa täydellinen määräysten ketju: jos se laitos tai yhdistys, jolle varat testamentataan tai lahjoitetaan, joutuu suomalaisten määräysvaltaan, niin varat siirtyvät tavallisimmin Ruotsalaisen kirjallisuuden seuralle. Jos se lakkaa tai muuttuu suoma­laiseksi, joutuvat lahjoitukset kulttuurirahastolle, ja jos sekin vielä lakkautetaan, niin siirtyvät varat Ruotsin ruotsalaisiin tarkoituksiin. Pääasia on, ettei suomalainen Suomi niistä milloinkaan pääse hyötymään.

Lukemattomat suomalaiset kulttuuritarkoitukset odottavat yksityisten lahjoittajien ja testamentin tekijöitten tukea. Milloin perustetaan suomalaisen henkisen ja aineellisen viljelyksen edistä­miseksi SUOMEN  KULTTUURI­RAHASTO?