Kimmo Pyykkö -taidemuseo esittelee myös taiteilija Urho Kekkosen

Kuvanveistäjä yllytti presidenttiä tekemään omakuvan.

Kangasala-talo
Teksti
Lauri Lehtinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mitä taiteilija ajattelee saatuaan omaa tuotantoaan esittelevän nimikkomuseon?

Kuvanveistäjä Kimmo Pyykkö, 74, sai sellaisen kuun vaihteessa, kun uusi kulttuurikeskus Kangasala-talo ja sen yhteydessä oleva Kimmo Pyykkö -taidemuseo avasivat ovensa.

”Se on kyllä semmoinen dilemma itselle”, kuvanveistäjäprofessori sanoo. Kangasalla nuoruutensa viettänyt Pyykkö korostaa, että nimikkomuseon aloite tuli kunnanisiltä.

Hän on ennen muuta helpottunut siitä, että kokonaisuus on vihdoin valmis.

”Ainahan näyttelyt menee viime tippaan, mutta nyt meni kyllä harvinaisen viime tippaan.”

Taiteilija on ollut aktiivisesti mukana museonsa tekemisen kaikissa vaiheissa, ”työmaakokouksissa jo alusta lähtien kymmenen vuotta sitten.”

Veistokset ovat löytäneet ainakin suhteellisen pysyvän kodin. Pyykkö ja kunta tekivät taideteosten tallettamisesta museoon sopimuksen, joka on voimassa seuraavat viisi vuotta. Tarkoitus on jatkaa samoilla ehdoilla myös siitä eteenpäin.

 

Museosta ja Kangasala-talosta piti jossain vaiheessa tulla kaksi erillistä lasikäytävän yhdistämää rakennusta. Lopulta ne tehtiin saman katon alle.

Taidemuseo on silti ”erillinen lohkare”, joka säilyi kolmikerroksisena, kun muu kulttuurikeskus jäi kaksikerroksiseksi.

Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa vaihtuvat Pyykön työt ja muiden tekijöiden vaihtuvat kutsunäyttelyt.

Nyt alakerrassa seisovat Pyykön surrealistiset 1970-luvun alumiinihahmot, lintupäiset miehet ja peiliin uppoavat naiset.

Kolmas kerros on elämäkerrallinen tila täynnä digitaalimuotoon siirrettyjä ja konkreettisia muistoja taiteilijan eri vaiheista.

”Pajatso ei pääse kertakäynnillä tyhjenemään”, taiteilija lupaa.

Pyykköä on kutsuttu Kangasalan James Deaniksi. Hän ei pidä elokuvatähteä idolinaan, mutta katsoo viettäneensä samantapaista nuoren kapinallisen elämää.

”Oli aika voimakas itsetuhovietti ja mieletön viehtymys vauhtiin.”

Vauhdin hurma ei jäänyt nuoruuteen. Museossa siitä todistaa Honda CB Dream 97, 50-kuutioinen mopo, jonka Pyykkö sai 60-vuotislahjaksi.

Yläkerran ”presidenttinurkkaus” esittelee Pyyköltä  Juho Kusti Paasikiven, Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kunniaksi tilattuja reliefi- tai  mitalitöitä.

Kuvanveistäjällä on eniten muistoja Koivistosta ja UKK:sta, joka ”piti yhteyksiä voimakkaasti”.

”Oli Tamminiemi-illallisia, joissa oli villisian päätä ja muuta hauskaa.”

 

Kekkonen äityi itsekin nykytaiteen tekijäksi, mikä Pyykön mukaan ”osoittaa hänen karismaansa ja kykyään heittäytyä”.

Presidentti teki metallielementtejä sisältävän naishahmoreliefin Niin on jos siltä näyttää (1975) Pyykön ateljeessa ja hänen hankkimistaan materiaaleista.

Myöhemmin kuvanveistäjä yllytti presidentin tekemään omakuvan.

”Sanoin, että kyllä me taiteilijat sen verran itsekästä väkeä ollaan, että omakuva pitäisi tehdä, herra presidentti.”

Tunnetussa omakuvakollaasissa (1975) näkyy Pyykön mukaan ”Kainuun miehen leipälapio ja kuolaimet, joilla ohjailtiin jopa sisäpolitiikkaa”.

Pyykön seuraava suurmies on Olavi Virta.

Toukokuussa Sysmään pystytetään Virran satavuotismuistomerkki, jolla Pyykkö tahtoo kunnioittaa kevyttä musiikkia laajemminkin.

Museourakan jälkeen voisi olla loman eikä monumentin paikka, mutta Pyykön mielestä näin on parempi.

”On hyvä, että nyt ei tule tyhjiötä. Ja mikä se loma ylipäänsä on?”

Kimmo Pyykkö -museo Kangasala-talossa (Kuohunharjuntie 6).