Kuva Suomen Marsalkka -elokuvasta: Tässä on musta Mannerheim

Kalle Kinnunen
Kulttuuri 16.8.2012 06:58
Vasemmanpuoleinen kuva SK, oikeanpuoleinen Yle.

”Tässä tilanteessa tuntui mahdottomalta tehdä elokuvaa perinteisin yli-isänmaallisin nostatuksin”, tuottaja Erkko Lyytinen sanoo.

Suomen Marsalkan alussa nairobilainen poikakuoro esittää Finlandian suomeksi. Sitten kieli vaihtuu englantiin ja swahiliin.

”Swahili ja suomi ovat yllättävän samankaltaisia kieliä sikäli, että ne kirjoitetaan kuin lausutaan. Swahili on lähetyssaarnaajien kirjaamaa. Metodi on sama, jolla Agricola lähestyi suomen puhekieltä”, Lyytinen miettii.

Hän ei ole itse elokuvan päätuottaja. Lyytinen tilasi Suomen Marsalkan avaimet käteen -periaatteella. Nairobilaistuottajalle annettiin tietopaketti C.G.E. Mannerheimista ja budjetti. Lopulta se oli noin 20 000 euroa.

Onko kansalle valehdeltu, kun Suomen Marsalkkaa on monin tavoin kuvailtu pitkin kevättä, hankkeen tammikuisesta julkistamisesta lähtien?

Ei, Lyytinen sanoo.

”Kaikki www.suomenmarsalkka.fi -sivujen blogimerkinnät tulevat saamaan uusia merkityksiä, kun elokuva nähdään.”

Mediat ovat tehneet omia johtopäätöksiään hänen vähäsanaisista kommenteistaan. Kymmeniä haastatteluja antanut Lyytinen on muotoillut sanansa tarkkaan. Usein tulkinnat ovat lipsuneet liian pitkälle.

Esimerkiksi rahoituskriisiä elokuvalla ei ole koskaan ollut. Huhtikuun alussa sellaisesta uutisoitiin, mutta kyse oli neuvotteluvaikeuksista kenialaistuottajan kanssa.

Suomen Marsalkka ei ole saamassa Suomessa varsinaista elokuvateatterilevitystä sen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla tapahtuvan ensi-iltaesityksen jälkeen. Mutta kansainvälisen levityksen se saa.

”Sopimus kenialaisyhtiön kanssa jättää paikalliset levitysoikeudet heille. Hehän kertovat Mannerheimin tarinan elokuvassa omalla tavallaan, joka puhuttelee Keniassa ja lähialueilla.”
Suomen Marsalkkaa tullaan myymään siellä dvd-levyinä.

Lyytinen korostaa Mannerheimin kansainvälisyyttä.

”Elokuva sai alkunsa päähenkilön oman elämänasenteen innoittamana: uskon, että Mannerheimille isänmaallisuus ei ollut pelokasta suhtautumista vieraisiin kulttuureihin ja vaikutteisiin. Hän oli monien eri kulttuurien tutkija ja tuntija. Hän eli monikulttuurisessa maailmassa, löytäen ystäviä ja liittolaisia isänmaan edun nimissä. Me emme nykyäänkään ole saareke tai metsätupa, joka voi välttyä ulkopuolisilta vaikutuksilta.”

Lyytinen haluaa myös kiittää kilpailevan hankkeen tekijöitä.

”Olen pyrkinyt aina välttämään rinnastusta toisiin Mannerheim-aiheisiin elokuvatuotantoihin. Suuret kiitokset Dome Karukoskelle ja Markus Selinille, että he eivät lähteneet lietsomaan tyypillistä suomalaista mediakohua, vaikka kaikki ainekset olisivat olleet. Heidän teoksensa ansaitsi tulla tehdyksi, ymmärtääkseni käsikirjoitus on todella hyvä.”

Mutta kaikki ei mennyt putkeen Suomen Marsalkan tuotannossa.

”Toista kertaa en menisi Keniaan elokuvantekoon”, Lyytinen kertoo.

Siitä lisää perjantain Suomen Kuvalehdessä.

Suomen Kuvalehti seurasi elokuvahankkeen etenemistä tammikuusta asti. Lue Suomen Marsalkan koko tarina perjantain lehdestä 33/2012 (ilm. 17.8.).

Keskustelu

Ylen uutisissa sanottiin, että varsinaisen (20000 euron budjetilla) tehdyn ”leffan” lisäksi tulossa on kuusiosainen dokkari sen tekemisestä. Taitaa olla niin, että dokumentti on päätuote ja siinä käsitellään laajasti myös reaktiota, joka syntyi, kun Suomi sai kuulla, että musta mies esittää Mannerheimia. Siis toisin sanoen valmis leffa olisikin jonkinlainen vedätys, jolla on provosoitu tiedotusvälineitä, sotaveteraaneja sekä mattikassiloita ja jörndonnereita. Melkein toivon niin, sillä se olisi kiinnostava juttu!

En huomaa mitään muuta eroa kuin että rähinäremmi on tullut uudella Mannerheimilla laitettua väärin päin. Jos sillä säästyi 980000 euroa YLEn rahaa, niin eipä tuo suuresti häiritse.

Se remmi ei ole vahingossa väärinpäin. Lööppien mukaan pääosan esittäjä ”esitti drag-queenia”. Mitä on ”esittää” drag-queenia? Drag-queenin (esittäjän) mahdollisiin virheisiin ei kuulu laittaa vöitä tms. seksuaalisuuden tai maskuliinisuuden symboleita vahingossa väärinpäin. Tämä tekee mediaprojektista paljon kiinnostavamman ja moniulotteisemman. Hanke havainnollistaa sitä, kuinka identiteettikategoriat, kuten rotu, luokka, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, kansallisuus tai sen puute kietoutuvat toisiinsa. Muutama gradu tehdään tästäkin verkkokeskustelusta, ja tutkijat kilpailevat siitä, kuka pääsee ensimmäisenä julkaisemaan artikkelin ”Mustan Mannerheimin herättämästä kansalaiskeskustelusta”. Suosittelisin viittaamaan esim. Roderick A. Fergusonin teokseen ”Aberrations in Black. Toward a Queer of Color Critique” (2004, University of Minnesota).

Ei ollut sitten varaa puvustajalla nappeihin! No ehkä ei tuolla budjetilla, mutta komeet on kauluslaatat ja olkapaljetit.

Suikka 6 numeroa liian suuri, mitalien nauhat jostakin suklaarasiasta selänkaaresta päätellen kenialainen kojak terminaalivaihessa, trailerissa esiintyneet kenialaisen kylän baarin ammatinharjoittajat ihan pantavannäköisiä. perinteiden murtaminen on nykyajan trendi näillä viimeistä taistelua käyvillä vasureilla ja muilla hörhöillä nytverovarointuettavassa Los Alamosissa. Kivinen on munaton johtaja salliessaan kaiken paskan menevän läpi. Vaadinkin Hella Muurikin tuomion oikaisua maanpetoksesta postmortum ja pannaanjulistus kaikelle julkaistulle aineistolle Niskavuori mukaalukien.

Kuvasta päätellen Mannerheimin kenialainen esittäjä on valittu pitkäraajaisesta ja ylevästä maasai-heimosta. Valinta on tarkoituksenmukainen ottaen huomioon esikuvahahmon ryhdikkään olemuksen. Toisaalta kikuju-heimon näyttelijällä olisi ehkä ollut parhaat edellytykset eläytymiseen: kikujuthan olivat merkittäviä toimijoita Kenian itsenäisyyden tavoittelussa.

Näyttäisi siis siltä, että elokuvan näyttelijävalinnoissa on onnistuttu hyvin. Odotankin mielenkiinnolla ensi-iltaa. Symbolitasolla olisi onnellista, jos Marskin rakkaustarinat yhdistäisivät heimoja toisiinsa ja maasai-marski saisi lopussa kikuju-malaikan.

”Me emme nykyäänkään ole saareke tai metsätupa, joka voi välttyä ulkopuolisilta vaikutuksilta.”

Mikä äärimmäisen tuore näkökulma! Mikä viisaus!

YLEltä loistava aikautus. TV:ssa esitys sopivasti ennen seuraavien vaalien ennokkoäänestystä.
Soini kiittää ja uutta jytkyä pukkaa.

Suomen kansassa on äärivasemmistolainen vähemmistö, jolle Mannerheim on hyvin vastenmielinen hahmo. Onhan hän suomalaisen isänmaallisuuden keulakuva, joka kahdesti, vuosina 1918 ja 1944 onnistui estämään Suomen joutumisen kommunistien valtaan. Tämä joukko varmasti taputtaa käsiään mustalle Mannerheimille Sinänsä musta Mannerheim on yhtä hassunkurinen ilmiö kuin olisi vaalea viikinki esittämässä Lapin tuntureilla filmattua elokuvaa Kenian vapaussankarista Jomo Kenyattasta.

HEI,

Olikohan nyt sopivaa… ainoa julkaisupaikka elokuvalle on Ylen oma pimiö

Otetaan yleltä verorahat pois, jos eivät tiedä mitä julkaista.

Henkilöt , jotka jatkavat omaa sukutaustaansa tutkimista (elokuvan tekijät) voivat liittää ommaan sukupuuhunsa mitä tahansa. Vaikka mustia miehiä ja kivaa on omassa pieneessä piirissä.
MUTTA:
Jättäkääpä Mannerheim rauhaan, jos ette tunne , ettekä tiedä kenestä henkilöstä on kysymys.

Ei mitään hätää: elokuva on kuvattu pimeimmässä Afrikassa mustin näyttelijöin. Esitetään siitä negatiivi niin a vot: Mannerheim talvisodassa!

On suorastaan surkeaa, että SK lähti mukaan tähään vedätykseen. Luulisit, että toimitusjohto kiinnostuisi 5 sivun mittaisen jutun injauksista. Vai pettikö kokeneemmankin toimituksen arvostelukyky?

Lukekaan Helsingin Sanomien pääkirjoitus 18.8., jos asia ei oel muuten auennut,

On myös havaittava, että elokuva esittää uutta tietoa sotahistoriasta. Aikaisemmin ei ole ollut esillä, että Marski suunnitteli sotatoimia myös Itä-Afrikassa. Onhan hänellä SK:n kuvassa edessään Afrikan kartta.
Aina oppii uutta.
Toivottavaa olisi tosin, että YLE:n seuraava monikulttuurinen ponnistus tehtäisiin porukalla, joka tietää miten päin vyö pannaan päälle.