Kun yksi kuolee kolarissa, toisen elämä pelastuu – Tarina sydänsiirtopotilaan odotuksen päättymisestä

Arvio: Maylis de Kerangal pitää lukijaa otteessaan kiihkeällä lääketieteellisellä tarinankerronnalla.

Elinsiirrot
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kolme lautailijapoikaa seikkailee aamuyön aalloilla. Kotimatkalla poikien pakettiauto osuu lyhtypylvääseen. Keskimmäisenä, ilman turvavyötä, istunut opiskelija Simon Limbres kuolee. Romaanin kiihkeä lääketieteellinen kerronta alkaa Simonin aivojen tuhoutumisesta. Sairaalan tietokoneen näyttöruutu todistaa kaikkien aivotoimintojen lakkaamisen.

Anestesia-tehohoitolääkärin kurkkua kuristaa. Maylis de Kerangal antaa kaikille asianosaisille tunteet, ulkonäön, luonteenomaisen käyttäytymisen. Kaikkien taustaa ja ympäristöäkin hän kuvailee, lääkärien, hoitajien, Simonin isän, pikkusiskon, tyttöystävän. Keskeisinä henkilöinä esitellään Simonin äiti sekä myokardiittipotilas Claire Meján, joka on muuttanut sairaalan läheisyyteen odottamaan siirrettäväksi sopivaa sydäntä. Kohta vuoden hän on ollut valmiina kalliissa, likaisessa, ahtaassa, pimeässä asunnossa. ”Sairastaminen on sitä, ettei voi valita.”

Kevyesti kaipaan henkilöjoukosta Johnia ja Chrisiä, joiden kanssa Simon vietti viimeiset tietoiset tuntinsa. Älyän kyllä, että heillä ei ole sydämensiirron kanssa tekemistä. He pötköttävät jossakin kevyemmin paikattavina eivätkä ole tämän ensimmäisen kolarinjälkeisen vuorokauden aikana valmiit kommentoimaan tapahtunutta saati syyllisyyttä.

Kirjailija pohtii elinsiirron moraalia moneltakin kannalta. Perin asialliset pohdinnat eivät tylsistytä lukukokemusta; ne tarjoavat lukijalle tilaisuuden miettiä omaa suhtautumistaan elinten siirtoihin. Jos en olisi omasta kannastani varma, varmistuisin nyt.

Kirjan nimen de Kerangal lainaa Tšehovin, lääkärin, näytelmän repliikistä: ”Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät.”

Ennen kuin Simon voidaan haudata, hänetkin paikkaillaan, kaunistetaan, korjataan ennalleen. ”Kaunis kuolema, kauniin kuoleman laulu.” Ja kaikki on kerrottu.

Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen. 255 s. Siltala, 2016.