Natsimummo, alfaäijä ja muuta outoa – Kirjailija Laura Gustafsson on kuin virallinen salaisuus

Arvio: Ideat ovat kuin Jouko Turkan muistikirjasta.

kirjat
Teksti
Markus Ånäs
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaisen kirjallisuuden uusiin omaäänisiin kertojiin kuuluva Laura Gustafsson on kuin virallinen salaisuus. Ne tietävät, jotka tietävät. Tietäjäjoukon soisi kasvavan, sillä toista Gustafssonin kaltaista ei ole.

Gustafssonin esikoinen Huorasatu oli posketonta villien assosiaatioketjujen juhlaa. Toinen kirja Anomalia esitteli vakavammin ihmisarvosta huolissaan olevan kirjailijan.

Nyt kolmas kirja Korpisoturi kiilaa siihen väliin. Paatosta on mukana, mutta railakkaalla otteella. Vaikka vapaata satuilua on karsittu, tarinaan satunnaisesti pulpahtelevat sivukehitelmät ovat edelleen kuin Jouko Turkan muistikirjasta. Ankaraa ryskettä, todella oudolla huumorilla.

Korpisoturin päähenkilö on mökkiin pakeneva survivalisti, Ahma-niminen mies, joka varautuu maailmanloppuun asein ja maanviljelyksin. Aihe on kuin pienen vitsin lähtökohta, mutta se kantaa koko kirjan mitalla. Paljon patoutuneita kohtauksia ja vinksahtaneita hetkiä se vaatii, mutta Gustafsson kykenee ne lukijalle järjestämään.

Gustafssonin maailmankuva on ehdottoman viherpirteä. Eläimet ovat kivoja, ja kasvi parhaimmillaan smoothieksi tehtynä. Selibaattiin vetäytynyttä miestä ahdistellaan kaikin silikonisin ja luonnollisin tavoin. Henkilökaartiin kuuluu niin natsimummoa kuin seksuaalisesti totaalisen puoleensavetävää alfaäijää.