Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa on säteilevä elämäkerta

Leena Kirstinän teos tarjoilee kiinnostavaa kirjallisuudentutkimusta.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Psalmeja suomentaessaan Kirsi Kunnas oli sitä mieltä, että kääntäjän tulee saada kieli ”toimimaan, liikkumaan, säteilemään”. Sellaiseksi hän on saanut kielen kaikissa töissään. Komeasti elämäkertakin toimii, liikkuu ja säteilee.

Nimitän teosta Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa elämäkerraksi, vaikka se etenee alueelta ulos: laajemmalle ja syvemmällekin. Leena Kirstinä on innostunut ja tietävä runojen esittelijä-tulkitsija, ja hän tulkitsee niin lastenrunot kuin Kunnaksen seitsemän ”aikuisrunokokoelmaa” monesti säe säkeeltä edeten. Kirjallisuudentutkimus Kunnaksesta puuttuu lähes kokonaan, johdanto mainitsee. Tässä nyt tulee kirjallisuudentutkimusta yllin kyllin.

Toisaalta teos jättää elämää kertomattakin. Lapset? Kirsi Kunnaksen vanhemmat kuvataan, puoliso Jaakko Syrjä suorastaan säteilevästi, säteilevänä, mutta pojat vain syntyvät ja suorittavat. Vilpittömästi olisin halunnut lukea, millaisia ihmisiä kasvoi Suomen nerokkaimman lastenrunoilijan lapsosista. Ei oikein riitä se, mitä musiikkijulkisuus on kertonut.

Sama lasten säästely näkyy usein elämäkerroissa. Kuin kuviteltaisiin, että vain vanhemmat ja puolisot vaikuttavat taiteilijan elämään ja taiteeseen, että vaikutus virtaa vanhemmasta nuorempiin, ei vastavirtaan ollenkaan. Erehdys!

Teoksen kuvissa veljekset Mikko ja Martti etenevät vain kahdeksan ja kolmentoista vuoden ikään. Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä vanhenevat ilmeikkäinä. Kaikkiaan kuvitus on erinomaisesti valittu ja taitavasti sijoitettu, lukemista tukeva, ja kansipaperi ainutlaatuisen kaunis.

Sellaiselle lukijalle, joka tuntee niin lastenrunot kuin esimerkiksi koottujen runojen niteen Puut kantavat valoa, Leena Kirstinä tarjoaa runsaasti uutta tietoa Kirsi Kunnaksen vuosikymmeniä kestäneestä epäpoliittisesta, sinnikkäästä yhteiskunnallisesta toiminnasta. Siinäkin runoilija on liikkuva ja säteilevä.