Kirjavienti: Silkkaa fiktiota – luotettavia lukuja ei ole

Tilastot ovat epäluotettavia ja perustuvat jopa valehteluun. Frankfurtin messujen tuloksia ei saada mitatuksi.

Fili
Teksti
Axa Sorjanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi sai kirjallisuutensa viennistä vuonna 2013 tuloja 2,24 miljoonaa euroa. Potti ei ole suuren suuri – se on noin kuusi prosenttia suomalaisen musiikkiviennin arvosta.

Vientilukujen luotettavuus on kuitenkin kyseenalainen.

Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus Filin julkaisemat luvut perustuvat suomalaisten kustantajien ja agenttien nimettöminä antamiin lukuihin. Mukana eivät ole ulkomaiset kirjallisuusagentit, jotka edustavat useita kansainvälisesti myydyimpiä suomalaiskirjailijoita.

Lisäksi selvitys kattaa vain sopimusten arvon, ei kirjojen kappalemyynnistä saatavia tuloja.

Kustannusalan sisälläkään tutkimusta ei pidetä uskottavana.

Pitkään alalla työskennellyt kustantaja kommentoi tilannetta nimettömänä: ”Julkinen puhe kustannusalalla perustuu pitkälle valehteluun. Kun joku esittää numeroita, me alan ihmiset katselemme toisiamme vinoon ja virnistämme.”

Eri kustantamoissa johtajana toiminut viestintäalan yrittäjä Jaakko Tapaninen vahvistaa käsityksen.

”Tulin alalle keväällä 1997, enkä ole koskaan luottanut kustannusalalta annettuihin lukuihin. Aina kun puhutaan kirja-alasta ja luvuista, alan hymyillä sisäänpäin”, Tapaninen arvostelee.

”Koska myynnit ovat yksiselitteisesti laskeneet, ei haluta antaa luotettavia lukuja. Joko annetaan niin kryptisiä tilastoja, että kukaan ei ymmärrä niitä tai sitten vaihdetaan tilastoitavaa asiaa. Myyntilukujen sijaan aletaan puhua painoksien määrästä, vaikkei se kertoisi mitään.”

Tapanisen mukaan luotettavuus olisi nykyaikaa, mutta se ei ole alan perinne. ”Siellä luotetaan siihen, että jos joku alkaa tonkia lukuja, tämä frustroituu ennen pitkää ja antaa periksi.”

Kirja-alan toimijat eivät halua arvioida viennin todellista arvoa. Lukuja pidetään lähinnä suunnannäyttäjinä.

 

Suomi oli teemamaa lokakuussa järjestetyillä Frankfurtin kirjamessuilla, maailman tärkeimmässä kustannusalan tapahtumassa. Ennen Frankfurtia oli kuitenkin painittu isojen ongelmien kanssa. Kulisseissa oli riidelty rajusti.

Frankfurtin teemamaahanketta koordinoi Fili, joka on yksi monista taiteen tiedotuskeskuksista. Se on osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa (SKS).

Filin sisällä oli henkilöristiriitoja. Filin ja kustantajien välillä väännettiin hetkittäin ankarastikin siitä, kuka saa määritellä hankkeen linjaukset.

Yksi linjaajista oli Jaakko Tapaninen, joka myös kutsuttiin hankeen ohjausryhmään. Siitä Tapaninen kuitenkin erosi.

”Huomasin, ettei ohjausryhmässä ollut mahdollisuus vaikuttaa yhtään mihinkään. Ei ollut mielekästä olla juttelemassa mukavia. Kyse oli lähinnä hankkeen hallintotavasta, jossa oli SKS:n ja Filin rooleista johtuvia sovittamattomia ristiriitoja”, Tapaninen kertoo.

Hankkeen päärahoittaja, opetus- ja kulttuuriministeriö, ei myöskään ollut täysin tyytyväinen Filin toimintaan. Entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) kertoo, että ministerin näkökulmasta hanke takkuili.

”Vuonna 2010 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen tukea Frankfurtin teemamaahanketta. Ministerin suuntaan tuli kuitenkin viestiä siitä, että juttu oli levällään Filin oman varainhankinnan osalta.”

”Meille vakuuteltiin useamman kerran, että yhteistyökumppaneita olisi juuri tulossa. Ministeriöön päin näytti siltä, että homma ei ole ihan Filillä hanskassa tältä osin.”

Jaakko Tapaniselle Arhinmäen moitteet eivät tule yllätyksenä.

”Rahoituksen saamisessa oli ongelmia. Kyse oli tässäkin hallintotavasta, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Ministeriöstä saatavien ohjeiden toteuttamistavan pitää olla selvä.”

 

Kirjallisuusviennin suurin ongelma on luotettavien ja läpinäkyvien tilastojen puute. Filin kohdalla se on erityisen ongelmallista, sillä kyse on julkisesti rahoitetusta toiminnasta ja sen tuloksista.

Fili kerää nyt toista vuotta tilastoja toimintansa tuloksista, suomalaisen kirjallisuuden vientisopimusten arvosta. Selvitykset tekee tutkimusyhtiö Media Clever.

Frankfurtin messuprojekti maksoi neljä miljoonaa euroa. Vaarana on, ettei satsauksen tuloksia saada mitattua.

Suomalaiseen kirjavientiin perehtynyt kirjailija Markku Kaskela tyrmää Filin tutkimukset.

”Suomalaisen kustannusalan tutkimukset ovat melkoista liirumlaarumia. Filin tutkimuksen seitsemän sivua herättivät suuria kysymyksiä uskottavuudesta, koska ne vastaajat, jotka ylipäätään edes vastasivat, saivat vastata nimettöminä.”

Kaskela on kirjoittanut Jukka Koskelaisen kanssa aiheesta teoksen Maailmalle – kirjaviennin uusi aika (Avain).

Filin johtaja Iris Schwanck puolustautuu sanomalla, että vientiluvut ovat kustantajien ja agenttien liikesalaisuuksia.

”Tilastointi perustuu tiedoille, joihin meillä on pääsy. Asia on kyllä tapetilla ja uusia tapoja ja tutkimuksia kehitetään.”

Fili saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Ministeriössä on haluttu löytää keinoja, joilla seurata toiminnan vaikuttavuutta.

”Frankfurtin hankkeen osalta on sovittu kolmesta sen vaikutuksia seuraavasta tutkimuksesta”, kertoo ministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja.

”Ensimmäinen on Media Cleverin tekemä tutkimus vientisopimusten arvosta. Sen luotettavuudesta en osaa sanoa.”

”Toinen tutkimus on saksalaisen yhtiön selvitys messujen medianäkyvyydestä Saksassa. Lisäksi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporelta on tilattu arviointi hankkeen ohjaamisesta ja rahoituksesta.”

Nimettömät tutkimukset ja vetoaminen tunnuslukuihin liikesalaisuksina eivät ole kulttuurialan yleinen tapa. Esimerkiksi Suomen Elokuvasäätiö vaatii kaikista rahoittamistaan hankkeista tilintarkastajan selvityksen.

 

Kustantajapuolella myönnetään varovasti, että uskottavammille luvuille olisi tarvetta.

”Luotettavista luvuista olisi hyötyä koko alalle. Uskon, että sellaisten kerääminen on mahdollista”, Kustannusosakeyhtiö Otavan ja Liken kustannusoikeuksien ulkomaanmyynnistä vastaava kustannusjohtaja Minna Castrén linjaa.

Samoilla linjoilla on Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen.

”Filin tutkimuksen epäluotettavuusfaktori on erittäin suuri. On mahdollista, että kaikki haluavat antaa lukuja yläkanttiin. Koska kyse on julkisesti rahoitetusta toiminnasta, lukujen pitäisi olla luotettavia.”

Siltalan kustantaja Touko Siltala ei pidä nimettömänä tehtyä tutkimusta ongelmallisena, mutta haluaisi kiinnittää huomion itse sopimuksiin.

”On hyvä, että on edes jotain lukuja. Huomio pitäisi kuitenkin kiinnittää ulkomaisiin kustantamoihin, joiden kanssa käännössopimuksia on tehty: kuinka suuria, merkittäviä ja luotettavia ne ovat. Ne kertovat enemmän kuin yksittäiset luvut.”

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran johtaja Tuomas M. S. Lehtonen myöntää Filin tutkimuksen ongelman ja lupaa, että siihen tartutaan.

”Tämä on selkeä kehittämiskohde tulevaisuudessa, yhteistyössä alan kaikkien toimijoiden kanssa. Jos meillä on vakava yhteinen intressi, asia voidaan ratkaista. Itse kannatan sitä, että saamme kunnolliset luvut. SKS ei halua jatkaa toimintaa, josta jotain jää savuverhon taakse.”

 

Ensimmäisten raporttien mukaan Frankfurtin kirjamessujen teemamaahanke onnistui. Ennen kaikkea medianäkyvyys yllätti kaikki positiivisesti. Näkyvyys saksalaisessa mediassa oli suurempaa kuin yhdelläkään edeltävällä teemamaalla.

Filin johtaja Iris Schwanck on hyvin tyytyväinen.

”Luotin siihen, että kaikki tulee menemään hyvin, mutta yllätys oli silti miten hienosti lopulta onnistuimme”, Schwanck myhäilee.

”Tunnelma oli mieletön, paikalla olleiden suomalaisten yhteishenki loistava. Saavutimme peräti 7 770 mainintaa saksalaisessa mediassa, huomattavasti enemmän kuin yksikään teemamaa ennen meitä. Se on fantastinen tulos ja kertoo, mitä sisällöt edellä meneminen voi saada aikaan.”

Samoilla linjoilla on Otavan Minna Castrén.

”Jo nyt on paljon konkreettisia asioita tekeillä, tietysti on vaikea sanoa, mikä kaikki on teemamaahankkeen ansiota. Joka tapauksessa se toi paljon lisää intoa ja draivia tekemiseen.”

Hieman maltillisemmin tilanteen näkee Teoksen Nina Paavolainen, joka veti Frankfurtin teemamaahanketta projektin alkuvaiheessa.

”Yleinen pöhinä on asia erikseen, ammattilaiset kulkevat omia reittejään ja tekevät omaa työtään. Pöhinä voi hyödyttää alan instituutioita, ei välttämättä yksittäisiä toimijoita. Mutta strategiaan asetetut päämäärät saavutettiin ja siitä ei voi olla kuin todella iloinen.”

Kriittinen on myös usein kirjallisuusviennin osaamista arvostellut Sofi Oksanen, joka oli suomalaisen kirjallisuuden ykkösvetonaula Frankfurtin messuilla. Hänen teoksensa ovat nousseet useissa maissa best seller -listoille, joissa ei juuri muita suomalaisia ole näkynyt.

”Voi kysyä, oliko koko operaation kohde lopulta Suomi. Valittiinko toimintaan ne asiat, joista saatiin kivoja uutisia Suomeen?”

Oksanen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että keskustelussa kirjaviennistä ”faktat loistavat poissaolollaan, samoin analyyttinen journalismi”: ”Viime vuosina on keskitytty menestystarinoihin. Otsikot hehkuttavat ’miljoonien lukijoiden’ yleisöistä, mikäli kirjan oikeudet on myyty vaikkapa englanninkielisille alueille tai Kiinaan. Saavutuksia ne toki ovat, mutta eivät vielä läpimurtoja, kuten nämä asiat usein kerrotaan.”

Oksasen mielestä kirjaviennin mahdollisesta onnistumisesta ei voi kiittää kotimaista osaamista vaan Paulo Coelhon ja Stieg Larssonin kaltaisia käännöskirjailijoita, jotka ”saivat myös angloamerikkalaisten alueiden kustantajat suhtautumaan vähemmän ennakkoluuloisesti käännöskirjallisuuteen.”

”Tällä hetkellä Pohjoismaat ovat yhä kuuminta hottia, Suomea lukuun ottamatta. Kun kirjamaailman katse siirtyy uusille kuumille alueille, menetettyjä mahdollisuuksia on enää turha haikailla.”

 

Frankfurtin messujen jälkeen paluu arkeen oli tyly. Filissä aloitettiin yt-neuvottelut. Syynä oli se, että opetus- ja kulttuuriministeriö oli leikannut vuoden 2015 avustusta 20 prosenttia eli 160 000 euroa tämän vuoden tasosta.

Yt-neuvotteluiden jälkeen Fili ehti jo antaa tiedotteen, että kaksi sen työntekijää irtisanotaan. Opetusministeriö reagoi kuitenkin tilanteeseen jo seuraavana päivänä omalla tiedotteellaan, jossa se kertoi, että taiteen tiedotuskeskusten rahoitus pyritään turvaamaan.

”Aloitimme kaikkien taiteen tiedotuskeskusten kanssa neuvottelut. Nyt tilanne on se, että Fili saa saman avustuksen kuin 2014. Niihin ei kohdistu leikkausta”, ylijohtaja Riitta Kaivosoja sanoo.

Ministeriön kanssa käytyjen uusien neuvottelujen jälkeen Fili perui irtisanomiset. Silti henkilöstö puolittuu vuodenvaihteessa.

Nyt Filissä on töissä 14 ihmistä. Heistä kuusi on työskennellyt määräaikaisina Frankfurtin kirjamessuhankkeessa, eikä heidän työsopimuksiaan jatketa. Lisäksi Filin Books from Finlandin päätoimittaja jää eläkkeelle, eikä hänen tilalleen palkata uutta henkilöä.

Kustannusalalla kysellään nyt, pystyykö pienemmällä henkilökunnalla toimiva Fili vastaamaan uusiin haasteisiin ja miten sen toiminta muuttuu Frankfurtin jälkeen. Tärkeänä näyteikkunana toimineen Books from Finlandin lopettamisesta on huhuttu.

Seitsemänhenkiseksi kutistuvan Filin johtaja Iris Schwanck on itse ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle aprillipäivänä 1.4.2015 . Uuden johtajan haku alkaa tämän vuoden lopussa.

 

Suomalainen kirjavienti astuu nyt uuteen vaiheeseen. Toiveikkaita odotuksia on enemmän kuin koskaan.

”Frankfurtin ajoitus oli hyvä ja innostus sen jälkeen on kova. Kun olemme kerran nähneet, että voimme onnistua, on helpompi jatkaa. Menestys raivaa tietä uusille menestyksille”, Minna Castrén sanoo.

”Tilanne on nyt toisenlainen kuin ennen, koko viennin kenttä on ammattimaistunut. Kustantajat ovat panostaneet vientiosastoihinsa ja niiden rinnalle on tullut agentuureja, joita ei ennen ollut”, Touko Siltala pohtii.

Teoksen Nina Paavolainen on odotuksissaan maltillisempi.

”Käytännössä menestys Frankfurtin jälkeen vaatii bestsellerin. Nyt Saksaan myydyistä kirjoista jonkin pitäisi menestyä kunnolla. Se nostaisi koko alan riskinottokykyä.”

Frankfurtin messuille suomalaista kirjallisuutta vietiin 130 saksannoksen voimalla. Uusia sopimuksia messujen seurauksena on syntynyt joitain kymmeniä.

Paavolainen myös rauhoittelee liian suuria kirjallisuusvientiin liittyviä odotuksia. Odotusten varaan ei pidä rakentaa pilvilinnoja.

”Yleisen kirjallisuuden markkinat Suomessa ovat tällä hetkellä vaikeat ja laskusuunnassa. Käännösoikeuksien myynti ei tule muuttamaan alan ansaintalogiikkaa. Se on kiinnostavaa ja noususuhdanteista toimintaa, mutta ei taloudellisesti niin merkittävää, että vaikuttaisi alan toimintamahdollisuuksiin.”

Sofi Oksanen haluaisi, että alan toimijat eivät jäisi Frankfurtin jälkeen lepäämään harhaan siitä, että asiat ovat hyvin.

”Edelleen pitää uskaltaa kysyä: Miksi me olemme huonompia viemään kuin muut Pohjoismaat? Kirjallisuutemme tasosta se ei ole kiinni.”

4373bf4ad9cd161e161f3e545d56a210
© Outi Kainiemi