Kirjailija Jari Järvelä innostui graffiteista ja joutui vaaralliselle matkalle

Tyttö ja pommi -dekkari sai jatko-osan Tyttö ja rotta.

Jari Järvelä
Teksti
Elina Järvinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kahdeksalta, joskus seitsemältäkin. Jari Järvelä istui työpöytänsä ääreen varhain.

Ympärillä kirjahyllyt, ikkunasta kaunis näkymä yli puutalokortteleiden. Järvelän työhuone on kotona, vanhan kerrostalon ylimmässä kerroksessa Kotkan keskustassa.

Yön jäljiltä pää oli tyhjä, niin kuin pitikin. Järvelä saattoi siirtyä toiseen maailmaan, Berliiniin, nuhjuiseen purkutaloon, graffitintekijöiden yhteisöön, laittomien iskujen suunnitteluun, epäluuloon, nälkään ja kylmyyteen.

Hänestä tuli Metro, 20-vuotias kotkalainen tyttö, jolla oli suomalainen äiti ja kongolainen isä mutta ei oikeastaan perhettä. Äiti luuli, että Metro asui Kouvolassa ja oli töissä kenkäkaupassa. Se ei ollut totta. Metro maalasi graffiteja maailmalla ja oli tappanut kaksi ihmistä.

Graffiti-iskut olivat rajuja. Metrojuna ”vedettiin hätäjarrulla täydestä vauhdista seisauksiin, juntattiin ovet kiinni ja maalattiin niin kauan että jouduttiin pakenemaan vartijoita ja poliiseja”.