Kansalaistaito-kirjassa opetetaan politiikan luku- ja kirjoitustaitoa

Arvio: Politiikkaa tehdään kielellä, mutta ennen kaikkea kielessä.

Kieli
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Politiikassa tapahtumia kuvataan usein tienä, kulkemisena tai matkana. Puhutaan niin Kreikan kuin Suomenkin tiestä, junista, joiden kyydistä jäämme tai risteyksistä, joissa on tehtävä oikeita valintoja, esitellään tiekarttoja ja suuntaviivoja.

Kielentutkija Vesa Heikkistä ja politiikan toimittaja Tapio Pajusta puhuttelee politiikan kieli. Sitä he ovat syynänneet Ylen ohjelmassa Puheet päreiksi. Kirjassa Kansalaistaito Heikkinen ja Pajunen opettavat kansalaisille politiikan luku- ja kirjoitustaitoa. Sen he tekevät demokratiaa kunnioittaen, letkauttelevaa huumoria viljellen ja ajankohtaisin esimerkein.

Kirjassa tarkennetaan katse niin Alexander Stubbin sori siitä -lausahdukseen kuin Jyrki Kataisen kyynelten kostuttamaan Kanerva-puheeseen. Juha Sipilän lempilapsi yhteiskuntasopimus puretaan kärsivällisesti osiin.

Politiikan kentillä taistellaan sanojen merkityksistä. Valta määritellä sanojen tulkinnat on usein niillä, joilla on valta muutenkin. Politiikkaa tehdään kielellä, mutta ennen kaikkea kielessä.

Taloustermeilläkin tehdään politiikkaa. Tämä tulee muistaa aina kun joku alkaa puhua vakavalla naamalla tuottavuusloikasta tai kilpailukyvystä.

Pronominien käyttöön on myös syytä kiinnittää huomiota. Kun Jorma Ollila ilmoittaa, että ”meidän suomalaisten ei tule elää yli varojemme”, se kuulostaa härskiltä, katteettomalta me-pronominilla propagoinnilta. Viesti tinkimisestä olisi viisaampaa suunnata vain niille, joilla on mistä tinkiä.

Kansalaisuuden arvostamisen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ehei. Kirjoittajat lainaavat mediatutkija Anu Koivusta, joka analysoi keskustan, kokoomuksen ja Sitran kauppaamaa ”strategista hallitusohjelmaa”. Ohjelmasta löytyy kaikenlaista hankkeista prosesseihin. Puuttuu vain kaksi: kansalaiset ja demokratia.