Kääntäjä on kuin lepakko, joka lentää päin pimeitä

Lauseammattilaisten kesäkokoontumisessa lukijalle tulee kiitollinen olo.

kirjat
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kippari kääntää ruoria. Matkustajien ei tarvitse kääntää mitään, vaikka kääntäminen heidän ammattinsa onkin. He ovat virkeilytauolla. Työhön liittyvät huolinkaiset on voinut huoletta jättää viimeistään Taidekeskus Järvilinnan laiturille, sillä niillä ongelmilla ei ole taipumusta mihinkään karkailla lopullisesta katoamisesta puhumattakaan.

Onkapannua on ylöslämmitetty jo edellisenä päivänä. s/s Toimi on täydessä puhkussa niin kuin se on ollut 117 vuotta. Höyrypilli ei mitenkään pihahtele vaan jyläyttelee itsetuntoisella ja täysvarmalla tavalla. Siitä tulee arvokas olo.

Rantoja painaa riehaantunut vihreä, höyrykoneen männät käyvät tahdeissaan pehmeämmin kuin seinäkello. Siitä tulee taas levollinen olo. Kanssaistujista tulee kiitollinen olo.

Näillä ololatauksilla ei vielä näe näkyjä, symboliikkaa kylläkin vaikka kuinka. Konemestarin tiheään käyttämä tippakannu on laivamatkan keskeinen instrumentti. Kulttuuri on yhteiskunnan tippakannu, mentiin sitten myötäisessä tai vastaisessa.

Monella laivalaisella on rintamerkki, jossa lukee KAOS. Pienellä totuttelulla ulkopuolinen oppii lukemaan sen ilman kahta aata. Journalistiliittoon kuuluva kääntäjien ammattiosasto perustettiin viime keväänä. Ja jo nyt ollaan ensimmäisillä kesäpäivillä. Tavoitteena hyöty, hauskuus ja oppiminen, kuten KAOS:n puheenjohtaja Jaana Nikula kolmen päivän operaation raamittaa.