Jonathan Franzen kirjoittaa ironiaa dickensläisessä hengessä

Arvio: Lopussa kirjailija paljastaa oman hipahtavan luontonsa.

Jonathan Franzen
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Romaanissaan Purity Jonathan Franzen kulkee Charles Dickensin jäljillä. Keskushenkilö Puritya kutsutaan nimellä Pip, joka on myös Dickensin Suuria odotuksia -kirjan protagonistin nimi. Orpopojasta vain on tullut ”orpotyttö”. Franzenin Pip ei tiedä isäänsä, eikä äiti Anabel auta.

Pip rekrytoidaan The Sunshine Project -yhteisöön, jota johtaa Boliviasta käsin Andreas, arvostettu tietovuotaja. Ilmetty Julian Assange siis. Vetovoimainen mies tulee tietoa panttaavasta DDR:stä.

Pipin toinen isähahmo on tutkiva journalisti Tom. Kun muuri murtui, Tom tapasi Berliinissä Andreaksen. Nuori mies paljasti Tomille murhanneensa iljettävän Stasi-ilmiantajan. Tunnustus alkaa kuitenkin vaivata Andreasta ja hän värvää Pipin vakoilemaan Tomia. Andreas tekee siis sitä, mitä julistaa vastustavansa.

Purity on tuttua Franzenia. Ensin upotaan syvälle yhden, sitten toisen ihmisen sisään. Heidät kytketään toisiinsa ja aikaansa. Franzen liikuttelee aina suuria, ajankohtaisia teemoja, tällä kertaa hakkerointia ja online-journalismia.

Ajalle leimallista on myös eettisesti valveutunut elämäntapa.