Bisquit taitaa pakinan: ”Eduskunta? Neljä vuotta luritushuonetta!”

Seppo Ahti toisten silmin: hän hallitsee myös vaativan väärin siteeraamisen taidon.

kirjat
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jos vastaus on Bisquit, mikä on kysymys?

Haa! Helppo! Tietysti kysymys kuuluu, kuka kirjoittaa maan nokkelimmat ja juonikkaimmat pakinat.

Nimimerkki Bisquitin taakse kätkeytyvä Seppo Ahti aloitti 48 vuotta sitten Ylioppilaslehden pakinoitsijana.

Hänen edeltäjänsä käytti nimimerkkiä Johnny Walker, se on viskiä. Ahti pani paremmaksi ja valitsi konjakkimerkin.

Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 (Bisquit tykkää kehuskella, että samana vuonna kuin Alexander Stubb syntyi), hän aloitti Ilta-Sanomien pakinoitsijana.

Elokuussa sanaseppo täytti 70 vuotta ja häneltä ilmestyi pakinakokoelma Taatamalliset säkeet (Siltala). Kirjaan on koottu Bisquitin neronleimauksia kymmeneltä viime vuodelta.

Mikä Bisquitissa naurattaa?

 

Jos joku ei tiedä mikä start up -yritys on, se on miinuksella toimiva firma, jossa päivisin kehitellään kuluttajien nyhtämiseksi joutavia applikaatioita ja iltaisin syödään pizzeriassa tyhmien enkelisijoittajien kanssa, Bisquit kirjoittaa pakinassaan Näppituntumalla.

Hetkinen. Bisquitin vauhti on niin kova, että kyydissä ei tahdo pysyä.

Myös kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi hoksasi vasta toisella lukemalla, että lause on väännös Jussi Koskelan epäluuloisesta kommentista työväenliikkeen johtajista Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanissa.

”Bisquit upottaa tekstiin asioita, jotka tekevät siitä tutun tuntuisen, mutta lukija ei tunnista heti yhteyttä – hei, mistä tässä on kyse. Kun yhteyden hoksaa, riemu on suuri”, Nummi sanoo.

”Yleensä Bisquit käyttää sitaatteja auttaakseen lukijaa, mutta kun yhteys viittaa Linnaan, varsinkin Tuntemattomaan sotilaaseen, hän olettaa, että lukija tuntee teoksen”, hän lisää.

Pakinassa Opastettu kierros Bisquit paljastaa kirjallisen lähteensä vasta pakinan viimeisessä lauseessa. Se on Danten Jumalainen näytelmä. Pakinassa hän itse kulkee Vergiliusta muistuttavan oppaan kanssa helvetin portin läpi. Portin alla Bisquitille paljastuu salaisuus, jota yksikään kuolevainen ei ole ennen nähnyt: Lippouden ydin.

Kun Paavo Lipponen putosi 2012 presidentinvaalitaistosta, Bisquit kirjoitti taas Lipposesta. Tällä kertaa pohjatekstinä toimi Aaro Hellaakosken eleginen runo: Upotti uurnaan unteni kukkivan kunnaan. Mies olen jäyhä, itseksein jupisen junnaan. Siitä nyt saivat, ottakoot opiksi saunan. Tärkeinhän säilyi, jättivät jäljelle kaunan.

 

Usein Bisquit harrastaa myös tyylillistä paisuttelua, jota seuraa tyylipudotus, ja teksti muuttuu parodiaksi”, Jyrki Nummi sanoo.

Esimerkki löytyy pakinasta Asian vieressä: Saako naapurin maalle perustaa parlamentin? Kysymyksellä lähestyy nimimerkki ”mietinkö turhaan”. Naapurussuhteet ovat hankalia. Jos mahdollista naapurit kannattaisikin yleensä valita kaukaa. Suomessa asiat ovat kunnossa. Kaikilla mailla tilanne ei ole yhtä hyvä, ja Suomessakin lähinnä siksi, ettei Nato ota henkilöjäseniä.

Bisquitia lukiessa on oltava tarkkana. Hän hallitsee myös vaativan väärin siteeraamisen taidon.

Jalat maassa -pakina alkaa lainauksella Tuntemattoman sotilaan tunnetusta aloituksesta, jonka Linna puolestaan lainasi Tolstoin Sodasta ja rauhasta, Nummi opastaa.

Niin kuin hyvin tiedetään, on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas, Bisquit aloittaa, mutta sitten hän tyypilliseen tapaan kommentoi omaa tekstiään: Jahas, oikolukuohjelma ilmoittaa, että jälkimmäisestä lauseesta näyttää puuttuvan subjekti.

Jumalahan siihen kuuluisi, pakinoitsija hoksaa ja jatkaa viittaamalla edelleen Tuntemattoman alussa olevaan toiseen kappaleeseen, jossa Jumala sotkeutuu ihmisten asioihin.

Bisquit kirjoittaa, ettei hän halua Jumalaa sekoittamaan asioita ja luomaan lisää sotkuja ihmisten maailmaan.

Myös farssille ominainen haahuilu, koheltaminen ja lavakomedia ovat Bisquitilla hallussa.

”Haahuilurakenteessa ei ole näennäisesti mitään tolkkua, kynä vie ajatusta, mutta yllättävä loppukäänne jäsentää koko pakinan”, Nummi sanoo.

Bisquit hallitsee kaikki muutkin komiikan tekniikat. Myös novellirakenteet.

Kun Bisquit haluaa olla oikein juonikas hän hyppii tyylistä toiseen ja sekoittaa niitä keskenään jopa yhden virkkeen sisällä.

Välillä Bisquit on Nummen mielestä kuin Gogol, jokaloikkii mielijohteesta toiseen. Mutta satunnaiset ja järjettömät sivupolut asettuvat osaksi kokonaisuutta, kuten pakinassa, joka on mukaelma Gogolin Kuolleista sieluista:

Ansaintalogiikka on yksinkertainen. Kun ostaa kuolleita mutta vielä kuolleiksi julistamattomia maaorjia, ne voi merkitä paperilla omikseen ja kasvattaa näin näennäisesti varallisuuttaan. Moderni virtuaalitalous tunnettiin siis jo takapajuisena pidetyssä keisarikunnassa.

 

Suvaitsevaisuuden rajoja Bisquit testaa muun muassa erotiikan alueella.

Hän kirjoittaa Halosen mirristä. Peppi Pitkätossusta hän pääsee Tuurin kyläkauppiasta muistuttavaan Töysän herra Tussuvaiseen, jota kutsuu taajamagigoloksi.

Seksuaalikarkeudetkaan eivät ole pannassa.

Pakinassa Jälkeä päähänBisquit irrottelee: Kovaa tahtoa se kunnian mieheltä kysyy, jotta ei menisi möläyttämään arvostetulle investointipankkiirille, että vedä nyt gynekologinen jalanjälki siihen ruumiinosaas, johon kaikesta päätelleen urologinen jalanjälki on pahasti noussut.

”Bisquit ei pelkää mennä vesirajalle, mutta hyppää sieltä nopeasti pois”, Jyrki Nummi toteaa.

Sanaleikit Bisquit vetää potenssiin kymmenen. Hän ei myöskään turvaudu ilmeiseen. Tästä esimerkin Nummi poimii urheilupakinasta Siintävät huiput.

Erityisen hauska on kuunnella aktiiviurheilijoita. Koko suomalais-ugrilaisesta kieliperheestä nämä aktiivit suosivat verbien pääluokista ylivertaisesti eniten passiivia.

”Kielellinen ilmiö ujutetaan urheilijoidemme heikkoihin tuloksiin”, Nummi selventää.

Usein jo Bisquitin pakinan nimi saa hörähtämään. Otsikot ovat sanaleikkejä, mukaelmia ja väännöksiä tutuista kirjoista, elokuvista, lauluista, sanonnoista.

Vapauden kaihi, Kulukurin valssi, Hoivakotien tsaaristo, Isku impimähkään, Hajatelmia, Kunnon tunteet, Tuhansien brändien maa, Nukkena nuortunut. Television Huippumalli haussa vääntyy otsikoksi Huippumälli haussa.

Aina väännökset eivät ole yhtä ilmeisiä. Otsikko Kuin pakastimessaviitannee Ingmar Bergmanin elokuvaan Kuin kuvastimessa.

Bisquit huitelee laajalla alueella, kirjallisuudesta politiikkaan ja maailman politiikkaan. Myös tiede ja urheilu saavat osansa hänen käsittelyssään.

Joskus Bisquitin lause ottaa aforismin mitat:

Nauru pidentää ikävää.

Eduskunta? Neljä vuotta luritushuonetta!

Todella kiero mies: ei tarkoittanut, mitä jätti sanomatta.

Nykyään erottuu kiusallisesti massasta ellei muista korostaa yksilöllisyyttään.

 

Jyrki Nummi luki Bisquitin pakinoita jo nuorena opiskelijana. Myös kirjailija ja tutkija Kirsti Manninen on perehtynyt erityisen tarkasti Bisquitiin, sillä hän väitteli tohtoriksi 1987 Ylioppilaslehden pakinoista.

”1960- ja 1970-luvulla lukijat ihailivat Bisquitin rohkeutta ottaa kantaa politiikan absurdiuteen. Hänen kirjoituksistaan kohistiin kahvipöydissä ja niitä siteerattiin”, Manninen sanoo.

Enää Bisquit ei kohauta samalla tavalla, mutta Manninen uskoo, että vaikutus olisi entisenlainen, jos herra vaihtaisi mediaa ja siirtyisi lehdestä television viihdeohjelmaan.

”Hänellä on jo seuraajia sähköisessä mediassa. Yleisradio Tohtori Raimon ja Yle Leaksin käsikirjoittajat käyttävät samoja keinoja kuin hän.”

Vai onko Bisquitin pakinoista tullut sitenkin jo liian vaikeita? Manninen pohtii. Herrain herkkua.

”Kun Bisquit aloitti, hänen teksteissään oli pitkät pätkät liirumlaarumia, poliitikkojen onttoa valtapuhetta, mutta jossain kohtaa hän räjäytti puheen.” Hyvä esimerkki tästä löytyy Ylioppilaslehden pakinasta vuodelta 1968:

... aivan, ja nykyinen pääministeri jatkanee yhä? – Puolue uskoo edelleenkin oppivansa vain virheistään, joten uskallan vastata myöntävästi. Uusia erehdyksiä on enää niin hankala keksiä. – Tuleeko naisministereitä? – Kuten jo sanoin, uskon hallitusperän olevan jo muutoinkin tarpeeksi leveän. Hallitus tulee luonnollisesti yhä ponnella jatkamaan toimiaan rotujen ja mahdollisesti sukupuoltenkin tasa-arvon puolesta…

Mannisen mukaan ”laukaukset” eli sanaleikit, kirjalliset viittaukset, eri tekstilajien muunnelmat ja tyylilajien poikkeamat ovat moninkertaistuneet Bisquitin pakinoissa. Yhdessä virkkeessä on helposti viisikin laukausta.

Nain naapurissa ei avaudu ihan helposti:

tunnustaen vuoden 1915 kongressissa solmitun kansainvälisen Wienin sopimuksen, jonka perusteella kunkin asemamaan on pidettävä lähtökohtaisesti koskemattomana jokaista naisimmeistä, jonka vuokraisäntä nauttii diplomaattista immuniteettia ja pyrkien täten takaamaan esteettömän ja sivistyneen viranomaiskanssakäymisen ovat päättäneet tehdä oheisen paktin: Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä hävynanosta Suomen tasavallan ja Venäjän penetraation välillä. Annettu silloin ja silloin, mutta tunnetta ei ollut.

”Bisquit on jättänyt jousipyssyn ja siirtynyt käyttämään automaattiasetta. Se saattaa karsia lukijoita, mutta imartelee jäljelle jääneiden tunnetta kuulumisesta kulttuurieliittiin”, Manninen sanoo.

 

Bisquit on Kirsti Mannisen mielestä edelleen nerokkaimmillaan silloin, kun hän paljastaa kielellisiä falskiuksia.

Pakinoitsija ei voi olla puuttumatta urheilijoiden ja poliitikkojen tapaan puhua itsestään monikossa. Siihen löytyy neuvo Kalevalasta: Mieleni minun tekevi… Minun, ei siis meidän.

Hiihtäjän kisapaikalla antama lausunto ”suksi toimii” ajaa hänet kierroksille. Lumen taru -pakina huipentuu mukaelmaan V. A. Koskenniemen runosta: Suksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä suksin. Suksin sä lähtevä oot

”Bisquit suomii tekopyhää puhetta terävästi. Mitä merkittävämpi vallankäyttäjä on ja mitä hämärämpää hänen valtapuheensa on, sitä terävämmin Bisquit iskee. Hän ei tee sitä huutamalla vaan näyttämällä, jolloin oivallus syntyy lukijan päässä ja alkaa naurattaa”, Manninen sanoo.

Kun Bisquit oivalsi presidentti Martti Ahtisaaren ajattelevan, että Nobelin rauhanpalkinto kuuluu hänelle, pakinoitsija iski pakinalla Tuhansien brändien maa.

Koska hänellä ei ollut varaa kenkiin, Martti kiersi paljasjalon maata keräten rauhanperinnettä. Laajin matka suuntautui läntiseen Suomeen, ja Martin kokoelma Porin ja Rauman seutujen kriiseistä on ihan perusdataa myös tämän päivän konfliktitutkijoile.

Vain harvoin jos koskaan Bisquit sortuu lyömään lyötyä.

”Hänen miekkansa on terävimmillään mitä isommasta vallankäyttäjästä ja mitä hämärämmästä vallan kielen käyttäjästä on kyse”, Manninen toteaa.

Kaikki ihmiset muuttuvat Bisquitin käsittelyssä karikatyyreiksi, kuten Asian vieressä -pakinassa:

Venäjän hallitsijoiden pitkässä ketjussa on monta legendaa. Iivana Huomaavainen, Leonid Katkokävelijä, vain muutamia mainitaksemme, ja hyvää vauhtia joukkoon on kasvamassa tämä nykyinen Vladimir Rauhoittaja… Vladimir Rauhoittaja on persoona, joka kiehtoo ulkomaita myöten kaikkia Krim- ja Kremlologian ystäviä. Angela Merkelille naisen vaisto kertoi, että mahtavatkohan Vladimirilla olla niin sanotusti kaikki lautturit Volgalla…

 

Jos Bisquitin kirjoittajan laatua pitäisi määritellä yhdellä sanalla, mikä se olisi?

”Satiirikko”, Manninen vastaa.

”Ironia läpäisee koko hänen tuotantonsa”, Nummi täydentää.

”Bisquit on myös terveen järjen puolustaja”, Manninen lisää.

Nummi epäilee: ”Bisquit kirjoittaa niin paljon täyttä hölynpölyä, että pakinoissa on vaikea nähdä terveen järjen puolustusta. Jollei väite ole käännetty päätelmä siitä, mitä pakinoitsija pilkkaa.”

Mannisen mukaan juuri tästä on kyse: ”Pakinoitsija ei kerro, mitä hän puolustaa, vaan ravistelee sen vastavoimia.”

Yhdestä asiasta tutkijat ovat yksimielisiä: humoristi onkin moralisti. Se paljastuu esimerkiksi pakinassa Korkin avain.

Kaikki sanovat, että Jeppe haluaa laskea alkoholiveroa ja Jeppe haluaa laskea alkoholiveroa, ja niin kuin muka tulisi jollekulle yllätyksenä, miksi Jeppe haluaa laskea alkoholiveroa.

 

Ovatko tutkijat Bisquitin suhteen oikeilla jäljillä? Sen kai tietää parhaiten Bisquit itse.

”Haloo….”, miesääni urahtaa puhelimessa. Hän on Bisquit.

”Täällä toimittaja Riitta Kylänpää Suomen Kuvalehdestä.

”No heipä hei.”

”Öh, tuota… Olen juttua tekemässä… Pakinoitasi avaamassa… Jos voisin vähän jututtaa.”

”Ootko sinä nyt ihan järjissäs?”

”Ainakin kuvittelen olevani.”

”Tulen tuottamaan pettymyksen”, Bisquit ähkäisee.

”Mulla ei ole mitään sanottavaa niistä, mutta jos se riittää, niin mikä ettei…”