Arvio: Kielitieteen perusteos

Ferdinand de Saussure oivalsi, että merkit saavat merkityksensä toisistaan.

kirjat
Teksti
Pekka Wahlstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yleisen kielitieteen kurssi ei ole mikä tahansa kielitieteen kurssi. Sveitsiläisen Ferdinand de Saussuren (1857–1913) klassikko on vaikuttanut kauas kielitieteen ulkopuolelle, kuten semiologiaan, strukturismiin ja jälkistrukturalismiin.

Ilman de Saussurea sellaiset filosofit kuin Ronald Barthes ja Jacques Derrida olisivat ajatelleet hyvin eri lailla kielestä, todellisuudesta ja filosofiasta.

Yksi de Saussuren oivallus oli, että sanat ja merkit eivät saa merkitystään ulkoisesta todellisuudesta vaan toisistaan – jokainen kirjain, sana ja lause viittaa edeltäviin ja tuleviin kirjaimiin, sanoihin ja lauseisiin.

Tästä on lähtöisin jälkistrukturalistien juhlima ”ero”, joka pitää kielen alituisessa liikkeessä ja muuttaa merkityksiä.

Myös merkin ja merkitsijän sekä sanan ja käsitteen erottaminen mahdollistavat merkitysten muuttamisen ja liu’uttamisen esimerkiksi runoudessa. Kirja on inspiroinut myös herättämällä vastaväitteitä. Jacques Derrida kritisoi de Saussuren käsitystä, että kirjoitus on vain jalostettua puhetta ja kehitti tästä oman filofiansa, jossa kirjoitus toimii omaehtoisesti omien lakiensa mukaan.