Arvio: Aleksi Pöyryn toimittama Granta 4 välttää seksin ansoja

Pornolehden tyylillä, mutta realistisemmin.

kirjat
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Seksistä kirjoittaessa astuu suurella todennäköisyydellä sudenkuoppaan. Kun yrittää olla herkkä, muuttuu pateettiseksi. Kun pyrkii rajuuteen, seuraa tahatonta komiikkaa. Kun tavoittelee leikkisyyttä, alleviivaa.

Tai sitten seksiä käsitellään liian opettavaisesti, kuten Tiitu Takalo sarjakuvassaan Suomen Grantan seksinumerossa. Takalo valistaa seksin kiistattomista terveysvaikutuksista kuin virallinen seksuaalineuvoja konsanaan.

Aleksi Pöyryn toimittaman antologian kotimaiset ja ulkomaiset kirjoittajat pystyvät silti varsin hyvin välttämään aiheen virittämiä ansoja.

Ylilihava mies herättää Victor LaVallen tarinassa halua vain, koska häntä ei nähdä, puhelinseksin aikana. Aina Bergroth onnistuu kuvaamaan naisen kiimaa monella ruumiin vyöhykkeellä. Lystikkäin on Henriikka Tavi, jonka kertoja nauttii vahingossa. ”Aika usein hän kosketteli rintojaan samalla kun puuhaili jotain muuta.”

Tommi Liimatan novelli on Grantan rattoisin. Liimatta kirjoittaa karskin letkeästi 70-luvun pornolehden tyylillä, mutta realistisemmin.

”Häpyhuulten välissä oli pieni pala vessapaperia, tuota pubin sinertävää, vähän karkeaa laatua. Nuolaisin paperinpalan salaa kielelleni ettei hän huomaisi ja nolostuisi. Nainen voi yhtäkkiä piitata intiimijutuista vaikka puheista kuultaisi hälläväli.”

Kaunokirjallisesti kyvykkäimmässä, amerikkalaisen Chris Dennisin kirjoittamassa kertomuksessa mies jakaa sellin ja vuoteen toisen vangin kanssa. Homoseksuaalinen alistussuhde kuvataan niin kuin se olisi luontevin mahdollinen tapa olla maailmassa.

Paremmin näyttelijänä tunnettu kirjailija Antti Holma kertoo käsikirjoittajasta, joka seuraa nuorta yksinkertaista Joey-nimistä Youtube-bloggaria. Normipornoon kyllästyneelle miehelle Joeyn videot ovat ”ystävyyspornoa”.

Holma on oivaltanut, että pornossa ei välttämättä tarvitse olla seksiä.