Alma! on epäkorrekti feministinen kollaasi: Mielikuvat naisista ja miehistä kääntyvät päälaelleen

Arvio: Hanna Weseliuksen teos kannattaa lukea provokatiivisena esseenä tai sanainstallaationa.

Alma
Teksti
Artemis Kelosaari
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Alma! on Hanna Weseliuksen monisärmäinen tutkielma naisen osasta. Varsinaista juonta HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaneessa romaanissa ei ole. Weselius käyttää kollaasimaista tekniikkaa, useita seurattavia henkilöitä sekä väläyksiä historiasta ja eri puolilta nykymaailmaa. Mitä pidemmälle teosta lukee, sitä enemmän asioiden yhteydet hahmottuvat ja palasista muotoutuu koherentti kokonaisuus.

Naisten suhde taiteilijuuteen muodostaa yhden romaanin kantavista teemoista. Nimi viittaa Alma Mahleriin, puolisonsa Gustav Mahlerin ja muiden miestensä varjoon jääneeseen naissäveltäjään, joka musiikkitutkijoiden keskuudessa tunnetaan miehensä kirjeiden tuhoamisesta ja väärentämisestä. Weseliukselle Alma edustaa alistuvaa naista, joka elää miesten kautta sen sijaan, että toimisi itse.

Alman nykysuomalaisena peilikuvana toimii fiktiivinen kuvataiteilija Aino, joka pyristelee yhtä voimattomana oman kunnianhimon, hankalien miessuhteiden ja naisiin kohdistuvien odotusten ristipaineessa.

Ketään romaanin hahmoa ei voi sanoa poliittisesti korrektiksi. Alma ja Aino ovat tahdottomia, riippuvaisia miesten huomiosta, omien ”veristen kohtujensa” orjia. Kolmas keskeinen henkilö, nimettömäksi jäävä naispuolinen ”lakimies” omistaa elämänsä naisten vapauttamiseen yhteishuoltajuudesta ja hankkii 16-vuotiaan somalitaustaisen rakastajan – häntä voi siis kutsua nettikeskustelujen kiukkuisten miesten painajaiseksi.

Yleinen mielikuva näistä miehistä kääntyy sekin romaanissa päälaelleen. Kaiken kruunaa alastonmallina ja seksityöläisenä tienaava nuori nainen, joka ei näyttäydy hyväksikäytettynä uhrina.