Runollinen elokuva saamelaisesta Kaisasta tarjoaa revontulimystiikkaa ja aavemaisia muistoja

Katja Gauriloffin elokuva isoisoäidistään ja sveitsiläisen kirjailijan Lapin-matkasta on esteettisesti rohkea.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kolttasaamelainen luontoyhteys ja asiat järkeistävä keskieurooppalainen ajattelu kohtaavat dokumentissa Kuun metsän Kaisa.

Kertoja eläytyy Robert Crottetiksi (1908–1987), sveitsiläiseksi kirjailijaksi, johon Lappi teki suuren vaikutuksen. 1930-luvulla Crottet tutustui Petsamossa kolttasaamelaiseen Kaisa Gauriloffiin ja kirjasi tämän tarinoita sekä puolipaimentolaisten maailmankuvaa.

Crottetilla oli mystikon taipumusta. Hän kuvitteli itsensä Lappiin jo ennen kuin kävi siellä. Sodan jälkeen hän organisoi Lontoossa rahankeruun kolttien hyväksi. Dokumentti kuvittaa Crottetin kokemuksia hänen ja Enrique Méndezin Lapissa kuvaamilla filmeillä.

Vaikka tarinaan liittyy sodan kauhuja, näkökulma sallii hehkeän romantisoinnin. Crottetille Kaisa on ”köyhä, mutta täynnä sisäistä rikkautta”, ja hänen siteensä maahan ”sitoi hänet yhtä tiukasti taivaaseen”. Dokumentti ei ole ohjelmallisesti antropologista elokuvaa. Se on enemmänkin tummasävyinen uni, mitä korostavat revontulikuvat sekä animaatiot, joissa Kaisan raa’atkin kansansadut heräävät eloon. Vanhanaikainen piirrostyyli ja tahallisen krouvi kuvankäsittely tuovat mieleen kanadalaisen Guy Maddinin elokuvat.

Kaisa (1884–1980) on ohjaaja Katja Gauriloffin isoisoäiti. Riippuu katsojasta, vetoavatko runollisen elokuvan ajatukset, mutta jo estetiikan rohkeus asemoi sen vuoden suomalaisten ensi-iltojen joukossa omaan tokkaansa.