Raamattua kuvittavat uudet Hollywood-elokuvat ovat mahtipontisia ja hengettömiä

Vuoden väkivaltaisimmassa elokuvassa Exodus: Gods and Kings veri roiskuu.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuoden väkivaltaisimmassa Hollywood-fantasiaelokuvassa hirtetään kokonaisia perheitä. Yliluonnollinen voima surmaa vauvoja. Veri oikein roiskuu, kun krokotiilit syövät ihmisiä.

Yleensä viihde-elokuvissa ei ole näin julmaa kuvastoa, mutta kummallinen on myös juoni. Siinä ei ole perinteistä logiikkaa. Elokuva on lista tapahtumia, lähinnä erilaisia teurastuksia. Henkilöhahmot eivät kehity. Samastumiskohdetta ei ole.

Kyseessä ei ole pienen rahan avantgarde – tai kauhujuttu friikkiyleisölle. Ohjaaja on arvostettu Ridley Scott. Pääosaa esittää Batmanina tunnettu Christian Bale.

Exodus: Gods and Kings on jo vuoden toinen Hollywood-spektaakkeli, joka perustuu Vanhan testamentin tarinaan. Keväällä nähtiin Darren Aronofskyn ohjaama Noah. Elokuvia yhdistää melko kirjaimellinen Raamatun tulkinta, ja avainasemassa ovat tietokonetehosteet, joilla katastrofit, onnettomuudet ja hirvitykset on luotu.

Kumpikin elokuvista tulee levitykseen 3D-muodossa. Se kielii kohdeyleisöstä. Elokuvat on suunnattu spektaakkelinnälkäisille nuorille katsojille ja niiden odotetaan vetävän hyvin myös niissä kolmannen maailman maissa, joissa kristinuskolla on vahva sija.

 

Kalleimmat Hollywood-elokuvat on jo pitkään tehty kirjojen, sarjakuvahahmojen tai vaikka suosittujen lelujen pohjalta. Rahoitusta ei ole mahdollista löytää, ellei taustalla ole jo menestykseksi osoittautunut tarina tai hahmogalleria. Yli sadan miljoonan euron leffatuotteella on syytä olla fanikunta etukäteen.

Raamatun pariin on palattu samalla bisneslogiikalla. Keväällä kaava toimi, sillä Noah keräsi vaisun Yhdysvaltojen levityksen jälkeen maailmanlaajuisesti muikeat tuotot. Ei ole syytä odottaa, etteikö Exodus: Gods and Kings pystyisi samaan. Se on näyttävä – eikä poikkea alkutekstistä senkään vertaa kuin Aronofskyn elokuva.

Ei haittaa, että Exodus on pitkäveteinen, jos sitä yrittää katsoa vain elokuvana ja teoksena. Milan Kundera määritteli kitschin ”paskan kieltämiseksi”, ja ilmeeltään digitaalisen kiiltävä spektaakkeli on juuri sitä: muovia ja koristeita. Tunnelma on kuin äärimmäisen tylyksi muljahtaneesta supersankarileffasta.

Balen puiseva Mooses muistuttaa yksioikoisessa pakkomielteisyydessään Russell Crowen esittämää Nooaa. Crowe sentään revitteli ja sai juoda Nooana kännit.

Juutalaisten pakoa Egyptistä edeltävät vitsaukset – krokotiilit, sammakot, kulkutaudit ja muut – on toki toteutettu pieteetillä.

 

Joka vuosi mediajätit laittavat kaiken parin jättielokuvan menestyksen varaan. Huippuohjaajat Steven Spielberg ja Steven Soderbergh ovatkin varoitelleet Hollywoodin bisnesmallin romahduksesta.

Viimeksi Vanha testamentti kaivettiin elokuvamateriaaliksi Hollywoodissa 1950- ja 1960-luvuilla. Eepokset olivat isoja ja jähmeitä.

Hollywoodissa tapahtui 1960-luvun lopulla romahdus, kun yleisö- ja tekijäsukupolvet vaihtuivat. Asenteet ja bisnesideat menivät uusiksi. Syy ei ollut megakalliiden raamattuelokuvien, mutta ne olivat oire. Ehkä suunta on nyt sama.

 

Exodus: Gods and Kings elokuvateattereissa.