Nekrofiiliohjaaja: ”Oli hienoa, että elokuvani kiellettiin Suomessa”

Jörg Buttgereitin Nekromantik-elokuvan Helsingin ensiesitys on nyt – aikaa vierähti 28 vuotta.

elokuvat
Teksti
Lauri Lehtinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saksalaisohjaaja Jörg Buttgereit istuu Andorra-elokuvateatterin aulassa ja odottaa Nekromantik-elokuvansa (1987) Helsingin ensiesitystä, jota ei ole tarvinnut odottaa kuin 28 vuotta.

Buttgereitin pahamaineista mutta omalla tavallaan herkän surumielistä underground-kauhuelokuvaa on toki Suomessa katsottu hyvin ahkerasti.

1980-luvun loppuvuosina Nekromantik ja Peter Jacksonin verinen scififarssi Bad Taste (1987) olivat lainsuojattomia VHS-kopiokasetteja vaihdelleiden yläaste- ja lukioikäisten keskeisiä kulttisuosikkeja tai -inhokkeja, joista keskusteltiin vilkkaasti välitunneilla.

Tulevan hobittiohjaajan Bad Taste onnistui 1990-luvulla kuin ihmeen kaupalla läpäisemään Suomen tiukan elokuva- ja videosensuurin kaikkine roiskeineen.

Nekrofiilien edesottamuksia kuvannut Nekromantik ja sen jatko-osa Nekromantik 2: Return of the Loving Dead (1987) haluttiin pitää tiukasti pannassa niin Suomessa kuin valmistusmaassaan Saksassa, jossa poliisi jopa takavarikoi esityskopioita teattereista.

Rakkautta & anarkiaa -festivaali kutsui vuonna 1993 Buttgereitin ja hänen käsikirjoittajakumppaninsa Franz Rodenkirchenin Helsinkiin. Valtion elokuvatarkastamo ei sallinut kaikkien kaksikon elokuvien esittämistä. Festivaali reagoi lähtemällä risteilylle Viroon, jossa viranomaiset eivät neuvostohallinnon päätyttyä elokuvista juuri välittäneet.

“Oli tavallaan hienoa, että elokuvamme kiellettiin Suomessa”, Buttgereit sanoo. “Niiden esittämisestä tuli jännittävämpää.”

 

Syyskuussa 1993 molemmat Nekromantikit ja Pahan poliisin (1992) tekijänä ajankohtaisen Abel Ferraran rujo debyytti Driller Killer (1979) esitettiin Tallinnan karussa Eha-teatterissa.

Helsingistä oli saapunut paikalle laivalastillinen aikansa jännittävimpiä elokuvantekijöitä, joukossa ranskalaisen elokuvan nousevat kyvyt Gaspar Noé (Enter the Void) ja Jan Kounen (Blueberry) sekä Hollywood-vaihettaan aloitellut hongkongilaisten toimintadraamojen mestari John Woo.

Ehan edessä tekijävieraita ja festivaaliväkeä odotti tallinnalaisten opiskelijoiden järjestämä nekrofiilielokuvien vastainen mielenosoitus. Kaikesta päätellen Buttegereitin tuotanto ei ollut virolaisille tuttua, mutta ajatus sen esittämisestä oli tuomittava.

“He huusivat meille, että eivät halua törkyä, jota ei voi esittää muissa maissa”, Buttgereit muistaa. “Kiinnostava ajatus.”

Buttgereitin ja Franz Rodenkirchenin yhteistyö katkesi siihen, että Rodenkirchen meni kaksikkoa lentokentälle kuskanneen Sanna Iston kanssa naimisiin ja muutti vuosiksi Suomeen.

Rodenkirchen ja nykyisin lastenkirjailijana tunnettu Isto löysivät toisensa 1994, jolloin Buttgereitin toistaiseksi viimeinen pitkä elokuva Schramm (1993) esitettiin Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla, nyt ilman sensuuriongelmia.

“En ehtinyt sinä vuonna Helsinkiin. Franz lähti Schrammin kanssa ja palatessaan hänellä oli suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa hän myöhemmin meni naimisiin.”

 

Nyt Buttgereit on Helsingissä Night Visions -festivaalin vieraana. Kattavan katselmuksen uutta tuotantoa edustaa episodielokuva German Angst (2015), jonka kolmesta lyhyestä tarinasta yksi on Buttgereitin ohjaama.

German Angstin toinen ohjaaja Andreas Marschall teki 1980-luvulla julisteita Buttgereitin elokuviin.

“Suostuin mukaan, koska en aikoinaan maksanut hänelle julisteista kunnolla”, Buttgereit toteaa.

Marschall tiesi, että Buttgereitin edelleen tunnettu nimi auttaisi elokuvaa saamaan joukkorahoitusta. Ohjaajaksi ryhdyttyään Marschall oli saanut jatkuvasti kuulla ulkomaalaisten elokuvanharrastajien kysymyksiä siitä, mitä Buttgereit tekee nykyään.

“Muu maailma uskoo, että olen eläkkeellä”, Buttgereit väittää. Elokuvien sijasta hän tekee kuunnelmia, näytelmiä ja suosittua supersankarisarjakuvaa Captain Berlin.

Fanien omatoiminen piraattijakelu, joka alkujaan teki Buttgereitin elokuvista kansainvälisesti tunnettuja, on samalla niiden vihollinen numero yksi. Ohjaaja selittää, että piratismin takia maailman on turha odottaa häneltä Nekromantik kolmosta.

“Julkaisin hiljattain dvd:llä taltioinnin ohjaamastani näytelmästä Captain Berlin vs Hitler. Kahden päivän kuluttua se oli levinnyt ympäri internetiä.”

“Nämä niin kutsutut fanini antavat siis minulle kaksi päivää tehdä rahaa tuotteillani, mikä on mahdotonta! Mitkään tv-kanavat eivät Nekromantikin kaltaisia elokuvia ala rahoittaa.”

 

Nekromantik 2 elokuvateatteri Andorrassa perjantaina 17.4. klo 17.45. German Angst elokuvateatteri Maximissa lauantaina 18.4. klo 23.