Kaatopaikan koirat käyvät diktaattoria vastaan – Wes Andersonin uusin elokuva on ”äärimmäistä yksinkertaisuutta”

Isle of Dogs sijoittuu Japaniin, mutta ei yritäkään kertoa todellisesta Japanista.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ohjaaja Wes Andersonin uusi elokuva Isle of Dogs sijoittuu Japaniin. Se ei tosin yritäkään kertoa todellisesta Japanista, eikä sen ihmisistä.

Nukke-elokuvan päähahmot ovat koiria, jotka elävät kaatopaikkasaarella. Tarinassa on seikkailua ja poliittisia sävyjä, sillä koirien pitää puolustautua lajia vihaavan ihmisdiktaattorin toimilta.

Totalitarismista varoittava elokuva on tyypillisen sievä Anderson-satu, mutta toisaalta yllättävä irtiotto esteetikolta, jonka teoksiin kantaaottavuus ei ole kuulunut.

Japanilaisen kulttuurin ihailijoille Isle of Dogs saattaa kuitenkin olla kummallinen kokemus.

”Toivon että japanilaiset tuntevat, että elokuvassa on autenttisuutta, vaikka se on täyttä fantasiaa. Fantasia on ammennettu japanilaisesta kulttuurista ja etenkin japanilaisen elokuvan maailmasta”, Anderson itse määrittelee.

 

Ellei Andersonin luoma kuvitelma olisi niin tunnistettavasti hänen käsialaansa, elokuva saattaisikin joutua vaikeuksiin aikana, jona keskustelu kulttuurisesta omimisesta käy kuumana. Sellaiset moitteet ovat turhia, jos Isle of Dogsin hyväksyy saduksi, jonka raaka-aineena on laajaa elokuvasivistystä, ei etnografista asiantuntemusta.

Akira Kurosawan kaupunkielokuvat!” Anderson hihkaisee päästessään listaamaan innoittajiaan.

Taivas ja helvetti, Kulkukoira, Pahat nukkuvat hyvin, Skandaali. Juopunut enkeli, jonka musiikkia käytimme. Runollinen tulkinta rujosta kaupungista. Eräs meidän ohjenuoramme oli, että pidetään juttu runollisena, mystisenä, toismaailmallisena. Kurosawan ohella inspiraationa oli tietysti Hayao Miyazaki.”

Isle of Dogs tulee Suomessa valkokangaslevitykseen. Andersonin ensimmäinen ja ainoa aiempi animaatio Fantastic Mr. Fox (2009) jäi meillä marginaaliin.

Muuten ohjaajan teokset on tuotu levitykseen The Royal Tenenbaumsista (2001) alkaen, mutta nukke-elokuva koettiin kaupallisesti ongelmalliseksi: Mieltäisikö yleisö sen yksinomaan lastenjutuksi, mitä se ei ollut? Riski jäi ottamatta. Fantastic Mr. Foxia ei dubattu eikä tuotu edes tekstitettynä Suomen valkokankaille.

 

Teksasilaissyntyisestä Andersonista on tullut maailmankansalainen. Hän kuuluu Coppola-klaanin lähipiiriin ja asuu Pariisissa, kuten Sofia Coppola ja Sofian veli Roman Coppolakin.

Roman myös kirjoitti elokuvaa yhdessä Andersonin sekä näyttelijöiden Kunichi Nomuran ja Jason Schwartzmanin kanssa.

Berliinin elokuvajuhlilla Isle of Dogs oli avajaiselokuvana. Anderson ja elokuvan muut kolme käsikirjoittajaa kertoivat työstään lehdistölle järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

”Wesin kanssa työskentely alkaa ideasta, jota lähdetään jäljittämään, ja lopulta se löytyy”, Schwartzman sanoo. ”Iloitsemme löytäessämme asian, josta Wesin tunne on lähtöisin.”

Isle of Dogsin tapauksessa Anderson puhui aluksi koirista, jotka asuvat kaatopaikalla.

Schwartzman kertoo, kuinka he käyvät läpi kaikenlaisia ideoita, joista suurin osa hylätään. Asia, jota etsitään, ei ole konkreettinen.

”Lopulta kyse on tunnelman tavoittelusta.”

Roman Coppola kuvailee Andersonia suunnittelun johtajaksi, jolle heitellään ideoita. Käsikirjoitus syntyy ideariihessä yksittäisinä kohtauksina, ja suunnilleen kronologisesti.

”Wesillä on tutka, joka määrää, minne mennään.”

 

Andersonin tavaramerkkeihin kuuluu lakoninen huumori. Se on myötäsyntyistä, ja usein tekijä itse ei edes ole tietoinen siitä, mitä on vitsiä ja mikä ei. Asia korostui Isle of Dogsissa.

”Kun kirjoitat dialogia, jonka tulee lukemaan nukkekoira, siihen tulee väistämättä huumorin taso. Mutta me emme ajattele sitä, kun kirjoitamme”, Anderson kertoo.

Andersonin aiemmissa elokuvissa on ollut hahmoja, jotka eivät puhu englantia, mutta Isle of Dogsista lähes puolet on japaniksi.

Apuna oli Kunichi Nomura, joka oli Andersonin isäntänä jo kun tämä kävi Japanissa ensimmäisen kerran vuonna 2004. Takana on Coppola-yhteys. Nomura oli Sofia Coppolan vanhoja tuttuja, ja hän muun muassa näyttelee Coppolan ohjaamassa elokuvassa Lost in Translation.

Kun Anderson ja amerikkalaiskaverit laativat käsikirjoitusta, he olivat jatkuvasti Skype-yhteydessä Nomuraan, joka asuu Tokiossa.

Anderson nauhoittaa kaiken dialogin ensin itse ja antaa sitä sitten näyttelijöille, jotka tekevät siitä äänitysstudiossa tulkintansa.

”Minä äänitän kaiken englanninkielisen dialogin älypuhelimella, ja Kun nauhoitti osuuksiaan kotistudiossaan. Osaa siitä, mitä hän nauhoitti, käytettiin elokuvassa sellaisenaan.”

Nomura auttoi myös japanilaisen estetiikan kanssa.

Muuten Isle of Dogsin ääninäyttelijätiimi on varsinainen elokuvataivaan cooleimpien nimien “kuka kukin on”. Rooleissa ovat muiden muassa Bryan Cranston, Edward Norton, Bill Murray, Jeff Goldblum, Tilda Swinton, Greta Gerwig, Frances McDormand, Harvey Keitel ja Scarlett Johansson. Pieneen rooliin on suostunut myös Yoko Ono.

Cranstonia lukuunottamatta kaikki keskeisten roolien tekijät olivat Anderson-leffojen veteraaneja.

Ohjaaja taitaa olla omimmillaan animaation parissa: hän pääsee päättämään jokaikisen yksityiskohdan ja ”näyttelijän” liikahduksen itse.

Fantastic Mr. Foxin aikaan monet totesivat, että ohjaaja taitaa olla omimmillaan juuri animaation parissa: hän pääsee päättämään jokaikisen yksityiskohdan ja ”näyttelijän” liikahduksen itse.

Hänen näytellyt elokuvansakin ovat muuttuneet yhä nukkekotimaisemmiksi, huipentuen viimeisimpään ja menestyneimpään, The Grand Budapest Hoteliin.

Animaation tuottaminen on selvästi ohjaajan mieleen.

”Ei ole päivittäistä aikataulua samaan tapaan kuin näytelmäelokuvan kuvauksissa. Suhde aikaan on erilainen. Silti on koko ajan tietoinen resursseista ja miettii, miten tämä saadaan tehtyä”, hän kertoo.

Animaatiota tehdään parin vuoden ajan. Isle of Dogs ja Fantastic Mr. Fox olivat Andersonin arvion mukaan samankokoisia tuotantoja, mutta tällä kertaa hän osasi käyttää resurssinsa paremmin.

Ohjaaja kertoo esimerkin omasta pikkutarkkuudestaan.

Hän teki 20 vuotta sitten elokuvaa Rushmore yhdessä Jason Schwartzmanin ja Bill Murrayn kanssa.

Rushmorea tehdessä mittasimme kohtausten pituuksia sekuntikellolla”, Anderson muistelee.

Kun kohtaus oli harjoiteltu sopivaan rytmiin, siitä pidettiin kiinni sekunnin tarkkuudella.

”Yritän tasapainottaa sanojen makuja ja sävyjä, jotta vaikutelma on nopea. Haluan kertoa tarinan tehokkaasti.”

Sarjakuvan kielestä taas tulee Isle of Dogsiin tapa, jolla tappelut esitetään: hetkessä syntyy pölypilvi ja sen hälvettyä nähdään lopputulos.

Chuck Jones ja Tex Avery -tyyliä”, Anderson pohtii viitaten Maantiekiitäjän ja Väiski Vemmelsäären luojiin.

”Mitä jos vaan leikkaisimme pölypilveen? Se jotenkin sopii animaatioon.”

Omintakeisiin detaljeihin liittyvät myös ohjaajan stressin aiheet.

”Pelkäänkö, että saammeko luotua yksityiskohdat joita tavoittelen”, Anderson aloittaa – ja lause jää kesken, kun hän alkaa miettiä.

”Kyseessä on vain vaistonvarainen juttu. Joskus yritän laittaa elokuvaan liikaa. Toivon että nuo jutut, mitä löydämme, tekevät elokuvasta kiinnostavamman.”

Vaikka mukana on seikkailuaineksia, scifi-elementtejä ja toimintaa, Anderson kuvailee Isle of Dogsin olevan hänen elokuvistaan minimalistimpia.

”Tässä elokuvassa on yksinkertaisimpia kuvia mitä elokuvissani on koskaan ollut. Vaikkapa yksivärinen taivas ilman pilviä”, Anderson kuvailee. ”Richard Avedonin valokuvien kaltaisia. Äärimmäistä yksinkertaisuutta.”

 

Berliinissä huomiota herätti Isle of Dogsin poliittinen taustavärinä. Siinä noustaan kaatopaikalta isompaan kuvioon ja taistellaan Megasaki-kaupungin diktaattoria vastaan. Mediakenttää hallitseva kelmi levittää valheita ja pönkittää valtaansa luomalla viholliskuvia.

Jo edellisessä elokuvassaan The Grand Budapest Hotel Anderson viittasi Euroopan historiaan ja fasismin nousuun. Yhteydet tosimaailmaan ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin ovat uutta. Aiemmin Anderson on enemmänkin leikkinyt yliestetisoidussa kulttuurikuplassa, jossa antisankareillakaan ei ole kovin arkisia huolia.

Onko maailma muuttunut niin, että Andersoninkin pitää käsitellä politiikkaa?

”Se, että tarinassa on politiikkaa, vain sattui kuulumaan tämän fiktion maailmaan. Tarinan poliittisilla kuvioilla ei ole mitään tekemistä japanilaisen politiikan kanssa. Enemmänkin ne kuuluisivat Teksasiin”, Anderson muotoilee.

”Maailma muuttui, kun teimme tätä tarinaa.”

Politiikkaan liittyen hän oivalsi myös jotain omasta osaamisestaan tarinankertojana. Huolia suurista muutoksista voi olla vaikeaa sovittaa satuun, jossa kaikki päättyy melko hyvin.

”En haluaisi, että palettini on rajallinen, mutta se on.”

Isle of Dogs Espoo Cinén avajaiselokuvana 4. toukokuuta 2018 ja elokuvateattereissa 11. toukokuuta alkaen.