Christine Vachon on elokuvien supertuottaja

Edelleen Alice, Boys Don’t Cry ja Kaukana taivaasta osoittavat, että laadullakin voi menestyä.

elokuvat
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuvan voimanainen Christine Vachon on tuottanut 30-vuotisella urallaan satakunta teosta. Hänet tunnetaan Oscar-palkituista elokuvista Edelleen Alice (2014) ja Boys Don’t Cry (1999) sekä yleisösuosikeista kuten One Hour Photo (2002) ja Kaukana taivaasta (2002). Niiden jatkoksi valmistuu tänä vuonna kuusi elokuvaa ja kehitteillä on kahdeksan tuotantoa.

Marraskuussa 53 vuotta täyttävä Vachon on myös haluttu puhuja. Näkemyksiä arvostetaan: tuntuuhan hän aina löytävän ratkaisut, joilla elokuvat saadaan paitsi tehtyä myös menestymään. Uutuuksista esimerkiksi kahden naisen suhteesta 1950-luvun New Yorkissa kertova Carol palkittiin kahdessa kategoriassa Cannesissa toukokuussa.

Islannin tämänvuotisilla Stockfish-festivaaleilla Vachonin luento veti salin täydeltä elokuvan ammattilaisia ohjaajista käsikirjoittajiin ja tuottajiin.

”Tehtäväni on hankkia resurssit elokuvalle muun muassa myymällä elokuvaidea etukäteen kansainvälisille markkinoille Cannesin, Berliinin ja Sundancen kaltaisilla festivaaleilla”, Vachon kiteytti toimenkuvansa.

Rahoitusta varten elokuvaidea on hiottava myyvään muotoon.

”Tuotantopäätöstä seuraa niin sanottu paketointi: tekijät kootaan paperille. Nimilistan avulla neuvotellaan rahoittajien kanssa. Työtä hankaloittaa toisinaan, kun mukaan lupautunutta tähteä ei saa paljastaa. Esimerkiksi projekti, johon Al Pacino oli tulossa mutta jonka yhteydessä häntä ei saanut mainita etukäteen, jäi toteuttamatta.”

Yhteisörahoitus on tuonut venkoilulle vaihtoehdon, ja samalla sitoutuneen ydinyleisön.

”Yhteisörahoitus tekee hankkeen tunnetuksi kohderyhmässä jo ennalta. Maksaja pääsee vaikuttamaan tuotannon onnistumiseen. Samalla hän saa vastineeksi panoksesta riippuen vaikkapa nimen tekijätietoihin, dvd:hen tai muuta vastaavaa.”

 

Filmintekijät ovat muuttumassa tarinankertojiksi, Vachon uskoo. Myös elokuvan levitys on mullistunut. Teatteri on enää yksi monista vaihtoehdoista.

”Esitysfoorumi määräytyy teoksen mukaan. Ennen oli tähtäimessä vain valkokangas, tänään sen lisäksi tasavertaisia ovat video, televisio sekä mobiili- ja muut nettisovellukset.”

Moni uusi elokuva on päivitys jostain aiemmasta tai sovitus sarjakuvasta. Samalla kun Hollywood kierrättää vanhaa, riippumattomat taiteilijat tuottavat alan oivaltavinta taidetta.

Kengännauhabudjetilla syntyy myös hittejä, kuten Vachon on osoittanut. Esimerkiksi Julianne Moorelle Oscarin alkuvuodesta tuonut Edelleen Alice kotiutti tekokustannuksensa, vajaat viisi miljoonaa euroa, yli kahdeksankertaisesti. Se on huikea saavutus Hollywood-mittapuullakin.

Näyttelijät tekevät isoimmat tilinsä tehostespektaakkeleissa, mutta arvostus hankitaan minibudjetin tuotannoissa. Vachonin mukaan moni tähti on valmis tinkimään palkkiostaan ja suorastaan kinuaa päästä indie-töihin harjoittaakseen todellisia näyttelijänlihaksiaan.

”Hahmovetoiset elokuvat kiinnostavat Hollywoodin supersankareita. He haluavat päästä kehittämään näyttelijänlahjojaan tavalla, johon ei ole samassa mielessä sijaa suurten syndikaattien viihdetuotteissa.” Vachon viittasi muun muassa Lepakkomiehenä tunnetun Christian Balen mukaantuloon Bob Dylan -elämäkertatulkintaan I’m Not There (2007).

 

Vachon on viettänyt lähes neljännesvuosisadan elämästään kumppaninsa Marlene McCartyn kanssa. Naispari joutui luovimaan lakiviidakossa, kun he hankkivat yhteisen asunnon New Yorkista ja adoptoivat tyttärensä Guthrie McCarty-Vachonin.

Vaikka samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton nyt myös Yhdysvalloissa, maailmassa on vielä paljon maita, joissa homoseksuaalisuus on yhä rikos. Vaikka pyyntöjä on tullut, Vachon ei lähtisi luennoimaan esimerkiksi Venäjälle.

”Lesbona en tuntisi oloani turvalliseksi siellä. Pussy Riotin kohtelu on valitettava ja varoittava esimerkki. Se kertoo oleellisen Vladimir Putinin Venäjän käytännön asenteista.”

Vachonin mukaan Pohjoismaat ovat sallivuuden ja moniarvoisuuden asteikolla toisesta maailmasta. Hän on kuullut, että esimerkiksi Reykjavikin aiempi pormestari Jón Gnarr osallistui Islannin pääkaupungin Gay Pride -paraatiin Pussy Riotin jäseneksi pukeutuneena.

”Kaverilla oli munaa asettua maailmassa edelleen syrjityn vähemmistön puolelle.”