Arvio: Angelina Jolien ohjaus muistuttaa tyyliltään Clint Eastwoodin elokuvia

Murtumaton on teknisesti taitava, mutta rakenne sortuu toistoon.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hollywoodin suuret tähdet ovat brändejä. Angelina Jolie, yksi valovoimaisimmista tähdistä, on saavuttanut lähes kaiken.

Oscarin hän sai jo villikkovuosinaan. Viimeksi Jolie teki nimiroolin elokuvassa Maleficent – Pahatar, joka oli vuoden 2014 neljänneksi menestynein koko maailmassa.

Nyt Jolie ohjaa, eikä hän ole teknisesti lainkaan huono. Hänen tyylinsä on maskuliininen ja pelkistetty samaan tapaan kuin toisella ohjaajaksi ryhtyneellä näyttelijällä, Clint Eastwoodilla.

Murtumaton on tosipohjainen selviytymistarina. Jack O’Connell näyttelee Louis Zamperinia, amerikkalaista olympiajuoksijaa, jonka kone putosi Tyynellämerellä toukokuussa 1943. Zamperini ja hänen aseveljensä joutuivat kahdeksi vuodeksi japanilaisten vankileirille. Elokuva seuraa Zamperinin kiirastulta. Japanilaiset pistivät urheilijan fyysisesti koville ja yrittivät tehdä hänestä propaganda-asetta, mutta kovanaama ei taipunut.

Murtumattomassa tärkeintä on kärsimyksestä jalostuva mieli. Zamperini on kuin Jeesus ristillä tai renessanssin taiteessa kuvattu marttyyri pyhä Sebastianus. Kwai-joen silta ja Merry Christmas Mr. Lawrence on katsottu tarkkaan. Loppu mukailee musiikkia myöten Tulivaunujen triumfia.

Elokuvan ongelma on rakenne. Se toistaa itseään, mikä saa julman tarinan latistumaan. Sama vika oli Jolien esikoisohjauksessa In the Land of Milk and Honey. Se oli Bosnian sotaan sijoittuva perverssi rakkaustarina.

Murtumatonta voi tulkita Jolien kuvana. Taiteilija on puhunut sadomasokistisista taipumuksistaan. Epätasapainoisesta ääri-ihmisestä on kasvanut määrätietoinen bisnesnainen ja Brad Pittin kanssa perustetun uusperheen superäiti, jonka kehon rasvaprosentti on asiantuntijoiden arvion mukaan vaarallisen matala. Liha tottelee kuria.

Murtumaton elokuvateattereissa.