Ympäristöoikeuden professori: Tuulivoimaa koskeva lainsäädäntö tarvitsee pikaista uudistamista

Tanskassa korkein oikeus on määrännyt maksamaan lisäkorvauksia voimalan meluhaitoista.

tuulivoima
Teksti
Arla Mäki
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tanskassa korkein oikeus on myöntänyt avioparille puoli miljoonaa kruunua, noin 67 000 euroa, korvauksia liian lähelle rakennetun tuulivoimalan aiheuttamista meluhaitoista. Vestre Landsretin päätöksestä kertoi Tanskan yleisradioyhtiö DR.

Voimala rakennettiin viidensadan metrin päähän pariskunnan asunnosta vastoin heidän tahtoaan. Tuulivoimalasta aiheutuva melu aiheutti avioparille muun muassa unettomuutta ja päänsärkyä, jonka lisäksi asunnon arvo putosi lähes 20 prosenttia.

Korkein oikeus tuplasi avioparin saamat korvaukset. Aiemmin korvaussumma oli ollut 250 000 kruunua.

Korkeimman oikeuden päätöksen uskotaan lisäävän korvausvaatimuksia.

 

Suomessa tuulivoimaloista aiheutuvia korvauksia säätelee ympäristövahinkolaki vuodelta 1995. Ympäristöoikeuden professorin Vesa Majamaan mukaan lainsäädäntö kuitenkin tarvitsee pikaista uudistamista.

”Suomessa on kuviteltu selvittävän yleisellä lainsäädännöllä, mutta erityislain puute on vakava asia”, Majamaa sanoo.

Ympäristövahinkolain mukaan korvauksia Suomessa voi saada tuulivoimalan aiheuttamasta melusta, valosta tai maisemahaitoista. Korvauksia on mahdollista saada, jos häiriön sietämistä ei pidetä kohtuullisena.

”Korvauskäytäntömme ei vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Ihmisoikeustuomioistuimen korvausasioissa niin keskeinen asia kuin oikeudenmukainen tasapaino häiriötä aiheuttavan toimijan ja haitankärsijän välillä jää saavuttamatta.”

 

Tuuliteknologian professori Olli Pyrhösen mielestä kehittyvän teknologian ja hyvän suunnittelun avulla on mahdollista estää Tanskassa sattuneen tapauksen toistuminen Suomessa.

”Suomessa pyritään varmistamaan jo kaavoitus- ja rakennuslupavaiheessa tuulivoimaloiden aiheuttaman äänen pysyminen hyväksyttävällä tasolla”, Pyrhönen sanoo.

“Lisäksi uusissa tuuliturbiineissa äänitasoa voidaan madaltaa ohjausteknisesti, jolloin esimerkiksi yöaikaan ajetaan alennetulla ääni- ja tehotasolla.”

Ympäristöministeriö on Pyrhösen mukaan tiukentanut ohjeistustaan sijoitusetäisyyksistä. Hiljattain on alettu kiinnittää enemmän huomiota suurempien voimaloiden vaatimaan suurempaan etäisyyteen asutuksesta.

Tuulivoimaloiden aiheuttamia lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu runsaasti eri maissa. Pyrhösen mielestä tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia, eikä fysiologisia vaikutuksia ole pystytty täysin todistamaan.

”Tuulivoimalan häiritsevyyttä on useimmissa tapauksissa vaikea mitata. Erimielisyyttä aiheuttaa nimenomaan ihmisen reagointi ääneen, sillä ääniherkkyys on yksilöllistä.”

Juuri yksilöllinen ääniherkkyys on Majamaan mukaan ongelmallista korvauksien kannalta.

”Melutasoa koskevat ohjearvot ohjaavat viranomaistoimintaa, mutta korvauskäytännössä ne eivät enää olekaan ohjeita, vaan ne muodostuvat normeiksi jolloin ei enää oteta huomioon häiriötä kärsivän yksilöllisiä ominaisuuksia.”

 

Ominaista julkiselle tuulivoimalakeskustelulle on, että sen vastustajat korostavat tuulivoiman haittavaikutuksia, kun taas kannattajat tuovat esille näkemystään, jonka mukaan kaikki teollinen toiminta vaikuttaa ympäristöön.

Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaan mielestä tuulivoimaloiden yhteydessä puhutaan puistoista, vaikka tuulivoimalat todellisuudessa ovat ”ympäristöhäiriöitä aiheuttavia teollisuusalueita, jotka rajaavat muut maankäyttömuodot pois”.

Pyrhönen suhtautuu asiaan maltillisemmin. Hän muistuttaa, että tuulivoiman lupaprosessi on Suomessa kohtuullisen raskas: se tarjoaa kansalaisille runsaasti vaikutusmahdollisuuksia lausua mielipiteensä ja huolensa.