Voikkaa: Muistomerkki ajalta, jolloin Suomi oli paperiparatiisi

Kun tehdas sai tappotuomion, alkoi 678 työntekijän kamppailu uuden elämän rakentamiseksi.

paperiteollisuus
Teksti
Jarkko Vesikansa Elina Järvinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Voikkaan paperitehdas päätettiin sulkea maaliskuussa 2006. Tehtaasta ja taajamasta tuli suomalaisen paperiteollisuuden alasajon symboli. Suomen Kuvalehti seurasi voikkaalaisten elämää tehtaalla ja sen ulkopuolella. Juttu julkaistiin maaliskuussa 2007.

 

Raimo Löytty laittaa kuulosuojaimet korvilleen ja pöräyttää kaiverruskoneen käyntiin. Kivipölypilvi nousee ilmoille ja hautakiveen piirtyy vainajan nimi.

Löytty naurahtaa, että hautaushommiahan tässä on tehty jo pitemmän aikaa. Ensin kuoli Voikkaan paperitehdas, sen jälkeen paperikone 18 varakoneenhoitaja Löytty on hankkinut leipänsä hautakiventekijänä. Työpaja sijaitsee tehdasvainajan tiloissa.

Paperitehdas oli 110 vuotta Voikkaan sydän, elämän ja vaurauden tuottaja. Nyt se on hiljainen muistomerkki ajalta, jolloin Suomi oli paperiparatiisi.

Löytty myöntää ajattelevansa silloin tällöin kaiholla aikoja, jolloin paperikone jyskytti viereisessä rakennuksessa. Hän uskoi olevansa tärkeä lenkki kansainvälisen suuryhtiön organisaatiossa. Vuonna 1999 kunnostettu paperikonekin oli täydessä iskussa.

Keskiviikkona 8. maaliskuuta 2006 kaikki muuttui.

Työvuorossa olleet Voikkaan tehtaan työntekijät olivat kerääntyneet kerhotalolle, jossa yhtiön tiedotustilaisuudet perinteisesti pidettiin. Tunnelma oli jännittynyt.

Sitten aikakauslehtipapereiden toimialajohtaja Jyrki Ovaska pudotti uutispommin. Hän kertoi, että UPM-Kymmene aikoo lopettaa Voikkaan tehtaan, osana ”kannattavuuden parantamiseen tähtäävää ohjelmaa”. Tehdas suljettaisiin syksyllä ja 678 työpaikkaa katoaisi.

Voikkaalaiset olivat taistelleet tehtaansa puolesta, kaapineet säästöjä ja lisänneet tehoja, mutta uurastus oli ollut turhaa.

UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen viesti oli tyly: Voikkaan tehdas kuten kaikki muutkin suljettaviksi suunnitellut linjat olivat kannattamattomia. Voikkaalla kustannukset olivat paperitonnia kohti 250 euroa korkeammat kuin UPM:n kannattavimmissa tehtaissa.

Salissa vallitsi lakkautustiedon julkistamisen jälkeen täysi hiljaisuus.

Työntekijöiden päät painuivat alas, kyyneleet herahtivat silmäkulmiin. Sanat tuntuivat juuttuvan kurkkuun. Tämä ei voi olla totta, ajatteli moni. Ne jyrää meidät, Voikkaa kuolee.

 

Raimo Löytty kuuli tehtaan lopettamisesta radiosta. Hänellä oli vapaapäivä.

Kilpakalastusta harrastava Löytty oli suunnitellut menevänsä pilkille. Niin hän tekikin, uutisesta huolimatta. Ajatukset harhailivat Voikkaan ja oman tulevaisuuden ympärillä, kun Löytty paineli kairan ja repun kanssa jäälle.

”Kyllä se oli suuri yllätys. En olisi uskonut, että näin suuri laitos noin vain lopetetaan.”

Töihin mennessään Löytty kohtasi vaitonaisia ihmisiä. Väki oli poissa tolaltaan.

Löytty päätti varsin nopeasti, ettei hän jää surkuttelemaan kohtaloaan. 49-vuotias paperimies oli ehtinyt olla Voikkaalla töissä kolme vuosikymmentä. Nyt oli keksittävä jotain uutta, muu ei auttanut.

Hän oli jo aikaisemmin harrastellut kivi- ja remonttitöitä, joten ehkä niillä voisi elättää itsensä. Tästä pälkähdyksestä syntyi Kymen kivipojat & saneeraus Oy, jonka Löytty perusti yhdessä toisen voikkaalaisen, Ismo Vuorisen kanssa. Tilat löytyivät vanhalta työnantajalta, kun UPM etsi suljettavaan tehtaaseen vuokralaisia.

Hautakivi- ja remonttitöitä on riittänyt. Pienyrittäjänä Löytyn on tosin turha edes haaveilla yhtä hyvistä ansioista kuin vuorotöissä paperitehtaalla. Mutta onneksi vaimollakin on töitä ja perheen poika on jo aikuinen.

”Onhan tässä oma vapaus. Ja työt tehdään lähinnä päiväsaikaan”, Löytty luettelee yrittämisen positiivisia puolia.

 

Kaikkien Voikkaan entisten työntekijöiden asiat eivät ole yhtä hyvin. Yli 150 työntekijää on vielä tyhjän päällä, vailla uutta työtä tai koulutuspaikkaa.

Hyväpalkkaisen paperimiehen työttömyyskorvaus voi olla lähes yhtä suuri kuin tarjolla olevista töistä luvattu palkka. Kaikki eivät edes kiirehdi.

Luvut eivät ole niin synkeitä kuin pahimmissa kauhukuvissa pelättiin. Moni arveli tehtaan tappotuomion jälkeen, että Voikkaan–Kuusankosken alueella tallustelisi tänä keväänä 600 työtöntä paperityöläistä.

 

Tehtaan alasajoa johtanut Aki Kohonen vaikuttaa tyytyväiseltä, kun yli 500 työntekijälle on löytynyt ”ratkaisu”. Työllistyneet, koulutukseen päässeet tai eläkkeelle siirtyneet ovat UPM:n kielenkäytössä ratkaistuja tapauksia, työttömyydeltä välttyneitä.

”Aluksi Voikkaalla vallitsi maailmanlopun tunnelma. Se passivoi helposti ihmisiä, joten oli tärkeää, että alkoi löytyä ratkaisuja”, tuotantojohtaja Kohonen sanoo.

Hän esittelee tilannetta Voikkaan Klubilla, joka tunnettiin toimihenkilöiden ruokalana. Saattaa olla, että Kohonen esitelmöi täällä viimeistä kertaa. Nyt on hänen viimeinen työpäivänsä Voikkaalla ennen siirtymistä johtotehtäviin UPM:n Lappeenrannan tehtaille.

Aivan hetkessä ei ”ratkaisuja” voikkaalaisille löytynyt. Kesän korvilla alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että UPM:n työstä työhön -ohjelma puree. UPM solmi Empower Oy:n kanssa sopimuksen, että Voikkaan tehtaille muuttava metsäteollisuuden kunnossapitoyritys ottaa töihin 50 voikkaalaista. Purkutöitä luvattiin 60:lle, töitä löytyisi myös UPM:n muista yksiköistä.

Syksyllä varastoyritys Kouvola Cargo Handling Oy ilmoitti sijoittuvansa tehdasalueelle. Töitä luvattiin parillekymmenelle. 15 siirtyikin töihin vanhaan paperivarastoon, joka on nykyisin täynnä Venäjälle rahdattavaa elektroniikkaa.

Lisäksi UPM sopi telakkayhtiö Aker Yardsin kanssa, että yhtiö tukee voikkaalaisten siirtymistä telakkatöihin Turkuun. Yksikään ei lähtenyt.

”100 kilometrin säde on valtaosalle raja, jota kauemmas ei haluta työn perässä muuttaa”, Kohonen päättelee.

 

Tehtaan alasajo sujui yllättävän rauhallisesti, vaikka voikkaalaisten mielestä UPM:n johto oli pettänyt heidät ja vienyt pohjan entiseltä elämältä. Kohonen ei kuullut yhdeltäkään työntekijältä haukkuja tai haistatteluja edes marraskuussa järjestetyssä illanvietossa, johon osallistui 320 irtisanottua.

Ei oikeastaan ihme, sillä karhumainen Kohonen vaikuttaa kansanomaiselta johtajalta, joka tulee hyvin juttuun kaikkien kanssa. Voikkaakin tarvitsi koskelansa. Ehkä siksi UPM komensi juuri hänet likaisen työn tekijäksi.

Pohtiessaan Voikkaan kohtaloa Kohonen on suoranuottinen: vaihtoehtoja ei ollut. Piste.

”Ihmiset eivät varmasti koskaan hyväksy, että Voikkaan tehdas lopetettiin. Mutta uskon, että ihmiset kuitenkin ymmärtävät, että tämä on liiketoimintaa”, hän sanoo.

SAK ja monet poliitikot ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) johdolla kritisoivat viime keväänä UPM:n vastuuttomuutta. Kohonen toistaa UPM:n virallisen kannan, ja kuulostaa vuorenvarmalta.

”Yhteiskuntavastuustahan on paljon puhuttu. Olen sanonut jatkuvasti, että sellainen yhtiö, joka ei pidä huolta kannattavuudestaan, on vastuuton.”

 

Miksi juuri Voikkaa, monet yhä kyselevät.

Kohonen korostaa, että paperinvalmistus on siirtynyt yhä vahvemmin Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kysyntä kasvaa lähinnä Kiinassa ja muualla Aasiassa, joten uusia paperikoneita on rakennettu enimmäkseen sinne. Etelä-Amerikan valttina taas ovat nopeasti kasvavat istutusmetsät, joista tehdään lyhytkuituista selluloosaa.

Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperimarkkinoilla on ollut pitkään ylikapasiteettia. Tehtaat tuottavat etenkin aikakaus- ja hienopaperia enemmän kuin on kannattavaa kysyntää.

Suomalaistehtaiden asemaa Euroopan markkinoilla heikentävät pitkät etäisyydet. Paperia on kuljetuskustannusten takia edullisempaa tuottaa Keski-Euroopassa, Kohonen muistuttaa.

Voikkaa paljastui UPM:n laskelmissa heikoimmaksi lenkiksi Suomessa. Se oli Kaukaan ja Rauman tehtaita pienempi ja vanhanaikaisempi. Paperikoneet olivat tyydyttävässä kunnossa, mutta tehtaan voimalaitos olisi jouduttu uusimaan lähivuosina.

Se olisi niellyt 80–90 miljoonaa euroa. Tehtaalla olisi pitänyt remontoida myös kuorimoa ja puunkäsittelyä. Investointeihin olisi tarvittu kaikkiaan yli 100 miljoonaa euroa.

UPM käyttää Suomessa investointeihin keskimäärin 200–400 miljoonaan euroa vuodessa, joten sata miljoonaa ei olisi ollut ylivoimainen uhraus. Kymin tehtaiden uudistamiseen on käytetty peräti 325 miljoonaa euroa.

Keskeistä oli siis ylikapasiteetin purkaminen ja tuotantotehojen lisäys. Uusinvestointeihin ei ollut tarvetta.

”Voikkaan tuottama paperimäärä pystytään valmistamaan UPM:n muilla tehtailla”, Kohonen huomauttaa Voikkaan klubin kabinetissa.

Tehdas lähtee, mutta vuonna 1916 suunniteltu klubi jää. UPM on jo vuokrannut sen paikalliselle ravintolayrittäjälle.

1 107 vuotta tehtaalle

Yksi etsii töitä yhä, toinen odottaa eläkeputkea, kolmas opiskelee uuteen ammattiin. SK seurasi, mitä 43:lle Voikkaalta irtisanotulle tapahtui.

Juha And, 49 Huoltomies, työskenteli Voikkaalla 31 vuotta Perhe: Vaimo, 8-vuotias tytär

Maaliskuu 2006: ”Näen tulevaisuuteni huonona. En osaa edes kuvitella, millaista työtä haluaisin.”

Maaliskuu 2007: ”Olen aikuiskoulutuskeskuksessa kursseilla. Heinäkuussa pitäisi valmistua linja-autonkuljettajaksi. Rupesin funtsaileen ja huomasin, että ainahan minä olen bussireissut kuskien kanssa turissut. Ajaminen on kiinnostanut. Ihan hyvin tässä menee.”

Jonna Anttonen, 30 Kuljetustyöntekijä, työskenteli Voikkaalla seitsemän vuotta Perhe: Mies

Maaliskuu 2006: ”En tiedä vielä, mitä alan tehdä. Olen sanonut, etten enää palaa koulun penkille, mutta nyt on varmaan mentävä.”

Maaliskuu 2007: ”Läksin suorittamaan pintakäsittelyalan perustutkintoa, minusta tulemaalari. Syyskuussa pääsin koulutukseen Kouvolaan ja kahden vuoden kuluttua valmistun. Työnäkymien pitäisi olla ihan myönteiset. Koulu maistuu. Pääasia, että pääsee tekemään jotain, eikä tarvi kotona pyöritellä peukaloita.”

Heli Avikainen, 30 Massankäsittelijä, työskenteli Voikkaalla 11 vuotta Perhe: Mies, 1-vuotias poika

Maaliskuu 2006: ”Alanvaihdos edessä, en usko samoja töitä löytyvän. Vaikea sanoa, mitä haluaisin tehdä, en ole muuta työtä tehnyt.”

Maaliskuu 2007: ”Olen KEKO-kurssilla, eli kehity ja koulutu -kurssilla, myynnin esimieskoulutuksessa. Kurssi kestää kesäkuuhun ja valmistaa asiakaspalvelu- ja myyntityöhön. Siellä on kymmenen muutakin voikkaalaista, me potkitaan toisiamme eteenpäin ja opetellaan uutta. Ihan on ollut mukavaa. Mutta en usko, että kukaan näitä tapahtumia ikinä unohtaa. Epäluulo isoja firmoja kohtaan varmasti jää, kun ne on vähän kasvottomia.”

Tapani Eskola, 56 Koneistaja, työskennellyt Voikkaalla 37 vuotta Perhe: Vaimo, kolme aikuista lasta

Maaliskuu 2006: ”Melko turvaton olo. Aika heikkona näen tulevaisuuden. Eläkkeelle haluaisin.”

Maaliskuu 2007: ”Minä olen tehtaalla töissä vielä tämän vuoden. Meitä on siellä muutama kymmenen. Korjataan paikkoja, huolletaan ja pikkasen puretaankin. Varmaan kaikillon ollut yllätys, millainen ruljanssi tällaisen laitoksen sulkeminen on. Sitten vuoden päästä pääsen todennäköisesti eläkkeelle. Kyllä tämä 37 vuotta riittää, vaikka olisin minä ollut pitempään, jos näin ei olisi käynyt.”

Marja Jussila, 49 Siistijä, työskenteli Voikkaalla 21 vuotta Perhe: Koira ja kissa, tytär asuu Helsingissä

Maaliskuu 2006: ”Kursseja? Pätkätyötä? Jonkinlainen ammattipaperi pitäisi hommata, kun koulusta menin suoraan lähetiksi ja siitä muihin töihin. Haluaisin kuljetus- tai varastotöitä tai liikunnan parissa työskentelyä.”

Maaliskuu 2007: ”Aloitin tammikuussa lähihoitajakoulutuksen täällä Kuusankoskella. Se oli jo nuorena mielessä, mutta silloin se ei ollut taloudellisesti mahdollista. Ja sitten kun oli vakituinen työpaikka, ei tullut ajateltua. Nyt pyrin ja pääsin. Meitä on seitsemän voikkaalaista siellä, kahden vuoden koulutuksessa. Koulunkäynti on 35 vuoden jälkeen vähän vaikeaa, mutta tosi mielenkiintoista ja mukavaa, älyttömän mukavaa. Nyt kun asiat ovat selkiintyneet, niin täähän voi olla mahdollisuus.”

Anne Karhu, 52 Malliemäntä, työskenteli Voikkaalla 36 vuotta Perhe: Mies, kaksi lasta

Maaliskuu 2006: ”En näe tulevaisuuttani valoisana. Olen sairastellut, ollut sairauslomalla yhteensä kolmisen vuotta selkä- ja käsivaivojen vuoksi. Oma työni olisi helppo ja mielekäs, jos voisin tehdä. Ei olmitään ajatuksia siitä, mitä uusi työ voisi olla. En koskaan osannut ajatellakaan, että tämä loppuisi.”

Maaliskuu 2007: ”Pääsin joulukuussa sairauseläkkeelle. Olen tyytyväinen, en olisi mihinkään töihin kuitenkaan enää päässyt. Kun ei ole mitään ammattia, olisi pitänyt ruveta etsimään koulupaikkaa. Ei siitä olisi mitään tullut. 36 vuotta sentään olin siellä.”

Kaija Kasanen, 54 Siivooja, työskenteli Voikkaalla 16 vuotta Perhe: Mies, kaksi aikuista lasta

Maaliskuu 2006: ”Näen tulevaisuuteni erittäin huonona, ikävuosien vuoksi. Tykkäisin edelleen siivoustyöstä.”

Maaliskuu 2007: ”Työttömänä vaan. Odottelen kesätöitä. Yhtiö on luvannut meille 1951 ja 1952 syntyneille kesätöitä UPM:n Kuusaanniemen tehtaalta. Mutta ei tätä meinaa uskoa vieläkään! Minä tykkäsin työstäni hirveästi, liiankin paljon näköjään, kun kauhee ikävä jäi niitä ihmisiä. On vaan unohdettava se tehdas. Vaikka se tuolla on, niin se ei enää ole meitin. En ihmettele, jos ihmiset masentuu. Aika helppo on masentua. Mutta ei minulla ole hätää, meille on tehty kerhotilat tähän taloon, aika on mennyt touhutessa.”

Heli Klem, 41 Siivooja, työskenteli Voikkaalla kymmenen vuotta Perhe: Mies, 16- ja 18-vuotiaat lapset

Maaliskuu 2006: ”Eihän tähän voi jäädä suremaan kohtaloaan. On vaan yritettävä eteenpäin. Onneksi ei ole vielä ihan ikäloppu, jos vaikka löytäisi jotain… Porrassiivoojaksi en rupea. Varmaan on lähdettävä koulun penkille. Jos ikä olisi toinen, hakisin kultasepän koulutukseen.”

Maaliskuu 2007: ”Aloitin elokuussa viilutyöntekijänä Kalson viilutehtaalla Vuohijärvellä, sekin on UPM:n, sain sisäisen siirron. Meistä piti 25:n ensin päästä sinne, niiden piti korvata omat määräaikaisensa meillä, mutta lopulta vain neljä pääsi vakituiseksi. Kaikki sen jälkeen tulleet ovat määräaikaisia. Työtä tehdään kolmessa vuorossa ja se on urakkatyötä, mutta porukka on tosi kiva. Pitää olla tyytyväinen.”

Maritta Kontiokorpi, 54 Tehdassiistijä, työskenteli Voikkaalla 30 vuotta Perhe: Mies, kolme tytärtä

Maaliskuu 2006: ”Työttömäksi kai tässä jää. Huhuja on eläkeputkeen pääsystä, mutta se olisi liian hyvää ollakseen totta. Sama työ maistuisi, en ole mitään muuta tehnyt.”

Maaliskuu 2007: ”Olen muutosturvakurssin käynyt ja nyt odottelen, että pääsisin Kuusaanniemen tehtaalle lomittamaan kesäksi.”

Yrjö Kontiokorpi, 57 Paperikoneen hoitaja, työskennellyt Voikkaalla 40 vuotta Perhe: Vaimo, kolme tytärtä

Maaliskuu 2006: ”Toiveita on, että pääsisi eläkeputkeen, mutta vielä epävarmaa. Vuodeksi kuulemma jää töitä tehtaaseen. En ehkä enää haluaisi tehdä töitä. Rakennusala on kiinnostanut harrastuksena, olen rakentanut taloja itselleni ja kavereille.”

Maaliskuu 2007: ”Olen tehtaalla vielä tämän vuoden töissä, tässä jälkihoitoryhmässä. Olen tavallaan talonmiehenä PK18-konelinjalla, pidän huolta siitä kiinteistöstä. Päivätyö tuntuu tässä iässä ihan mukavalta, ennenhän minä en hyväksynyt sitä mitenkään. Meidän 1950 syntyneiden osalta yt-neuvottelut menivät sitten ihan mukavasti. Vuoden päästä pitäisi päästä eläkeputkeen.”

Jonna Koppanen, 28 Kuljetustyöntekijä, työskenteli Voikkaalla neljä vuotta Ei perhettä

Maaliskuu 2006: ”Aika huonona näen tulevaisuuteni. Kaikki koulutus on tehtaalle. Nyt on alettava kouluttautua, en osaa tosin sanoa, mihin.”

Maaliskuu 2007: ”Olen yksityisyrittäjä, ostin kahvilan Kouvolan keskustasta. Olen ollut tässä kahvilassa töissä ennen tehdasuraa, ja kun edellinen omistaja, kaverini, halusi lopettaa ja minä jäin työttömäksi, tämä kävi sujuvasti. Aika rankkaa on, olen tässä yksin, mutta tiesin mihin ryhdyn. Tässä on ainakin oman itsensä herra.”

Jari Kääpä, 45 Paperityömies, työskenteli Voikkaalla 25 vuotta Perhe: Vaimo

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuudesta ei ole harmainta aavistusta. Haluaisin samanlaista työtä, mutta sei oloikein mahdollista. Olen ollut vain paperitehtaalla töissä.”

Maaliskuu 2007: ”Olen työttömänä työnhakijana ja liiton korvauksilla, en ole päässyt töihin vielä. Pariin paikkaan olen yrittänyt, toiseen paperitehtaaseen yritin varastohommiin, mutta ei tärpännyt. Koko ajan haen, kun vaan paikkoja löytyy. Ei tässä nyt hyvätkään tunnelmat ole, mutta ei synkkyyteen ole vaivuttu.”

Jari Lindström, 41 Painehiomomies, työskenteli Voikkaalla 22 vuotta Perhe: Vaimo

Maaliskuu 2006: ”Pidän tulevaisuuttani epävarmana. Mitään muuta työtä en oleläissäni tehnyt. Ajatus uuden ammatin opiskelemisesta puistattaa. Mutta kai se pakko on jotakin yrittää. Eniten harmittaa se, että kaikki alkaa alusta. Toisaalta, voi sen nähdä etunakin. Haluaisin saman alan työtä, ehkä jotain ruokaan liittyvää työtä (kokki). Kirjoittaminen kiinnostaa myös sekä yhteiskunnalliset asiat (politiikka).”

Maaliskuu 2007: ”Nyt kaikki aika menee vaalityössä. Olen perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Olen ollut muutosturvakoulutuksessa, johon liittyi kaikenlaista, yrittäjyyttä, atk:ta ynnä muuta.”

Raija Lummio, 54 Pituusleikkurin apumies, työskenteli Voikkaalla 38 vuotta Perhe: Mies, aikuinen poika

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus ei näytä hirveen hyvältä mutta ei ihan kamalaltakaan. Jos pääsisi eläkeputkeen, mutta se on epätodennäköistä. Kursseja ehkä edessä. Ei se elämä tähän lopu! Puutarhatyö olisi mieluisaa.”

Maaliskuu 2007: ”Kotona ollaan. Mutta minulle kuuluu sikäli hyvää, että UPM jeesaa meitä 1951 ja 1952 syntyneitä siihen 57 ikävuoteen asti lomituksilla. Lomitusten välit saadaan ansiosidonnaista ja sitten päästään eläkeputkeen. Meidän kohdalla asioiden pitäis olla järjestyksessä, mutta kyllä täällä monella on huonossa mallissa. Ne on niillä kursseilla tai pitkien matkojen päässä töissä, joutuvat pitämään kahta asuntoa. Just tällaiset viidenkympin molemmin puolin olevat, kyl ne on ihan… vaikka julkisuudessa sanotaan muuta. Tässä tehtaan vieressä kun asuu, niin kyllä sitä vaan ihmettelee, että minkä takia.”

Jani Luoma-aho, 33 Paperinvalmistaja, työskenteli Voikkaalla kymmenen vuotta Perhe: Vaimo, kaksi pientä lasta

Maaliskuu 2006: ”Herra tietää, ei tulevaisuutta osaa vielä paljon hahmottaa. Toivoisin olevani vielä joskus samalla alalla, koska tästä alasta on koulut käyty ja työkokemusta niin paljon. Toinen mahdollisuus on kouluttaa itsensä johonkin toiseen ammattiin. Kaupallinen koulutus on yksi vaihtoehto.”

Maaliskuu 2007: ”Kaukaan paperitehtaalla olen määräaikaisena, vastaavassa työssä kuin Voikkaalla. Että UPM:n sisällä olen pysynyt. Määräaikaisuus kestää tämän vuoden loppuun, sitten katsotaan taas. Puoli vuotta mietin näitä hommia, koulua ja muuta, mutta sekin sitten painoi vaakakupissa, kun tuli perheenlisäystä. Työmatkaa tänne tulee 96 kilometriä suuntaansa, mulla on pieni yksiö tässä tehtaan vieressä. Vähän ikävä reissailla, mutta ei sille mitään voi. Ihan positiivisin mielin.”

Raimo Löytty, 49 Varakoneenhoitaja, työskenteli Voikkaalla 30 vuotta Perhe: Vaimo

Maaliskuu 2006: ”Koen suuren menetyksen, mutta kai jotakin työtä on vielä etsittävä. Haluaisin ammattiani vastaavaa työtä.”

Maaliskuu 2007: ”Olen perustanut toisen vanhan paperimiehen kanssa yhteisyrityksen. Hautakivihommia ja remonttitöitä. Yhtiökumppani on aikaisemmin ollut rakennuspuolella ja minä olen näitä hautakivihommia tehnyt harrastuksena. Syys–lokakuussa aloitettiin, vuokrattiin tilat Voikkaan paperitehtaalta. Vanhoilla mestoilla joo.”

Juha Marttila, 34 Kuorimomies, työskenteli Voikkaalla kahdeksan vuotta Perhe: Vaimo, 3- ja 5-vuotiaat lapset, koira

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus näyttää epävarmalta mutta ei synkältä. Haluaisin alan töitä.”

Maaliskuu 2007: ”Olen töissä varastolla, kodin elektroniikkaa. Paikka on vakituinen, aloitin lokakuun alussa. Siinä ja siinä, olenko tyytyväinen. Siihen tyytyväinen, että on töitä. Tässä olen niin kauan kuin löytyy alan töitä.”

Heimo Merta, 55 Pituusleikkurin hoitaja, työskenteli Voikkaalla 35 vuotta Perhe: Vaimo, yksi lapsi

Maaliskuu 2006: ”En näe tulevaisuuttani synkkänä, mutta en osaa sanoa, millaista työtä haluaisin.”

Maaliskuu 2007: ”Olen ollut lyhyellä atk-kurssilla. Nyt odotan lomituksia kesäksi. Sellaisia on UPM luvannut. Tänä ja ensi vuonna pitäisi lomittaa neljä kuukautta molempina vuosina, sitten pääsis eläkeputkeen. Mutta sitähän ei tiedä, kun ei ole mustaa valkoisella. Kyllä minä siihen putkeen tähtään.”

Jorma Mäkelä, 56 Koneenhoitaja, työskennellyt Voikkaalla 40 vuotta Perhe: Vaimo, kolme aikuista lasta

Maaliskuu 2006: ”En voi nähdä tätä tilannetta ruusuisena. Toivon eläkeputkeen pääsyä. En usko, että tälle alalle enää töihin pääsee, nuorempaa väkeä otetaan.”

Maaliskuu 2007: ”Mulla on tilanne aika hyvässä mallissa. Kun olen 1950 syntynyt, sain tämän vuoden jatkoaikaa tehtaalla. Sitten tulee putki-ikä täyteen. Kyllä se putkeen jääminen näyttää hyvin todennäköiseltä. Tässä enää kannata yrittää muualle.”

Maili Männistö, 55 Siistijä, työskenteli Voikkaalla 32 vuotta Perhe: Avomies, tytär

Maaliskuu 2006: ”Vaikea sanoa mitään tulevaisuudesta. Voi olla, ettei tältä paikkakunnalta enää töitä löydy. Yritän kyllä. Hommaa vaihdan joka tapauksessa, siistijän työ on vaikeaa käsivaivan vuoksi. Lasten- ja vanhustenhoito kiinnostaa ja atk.”

Maaliskuu 2007: ”Nyt olen työttömänä. Joulukuussa olin Kuusaanniemessä kuukauden töissä, UPM:n toisella tehtaalla. Ja kun kesä tulee, pääsen lomittamaan Kuusaanniemeen. Minä olen näitä 1951 syntyneitä, ja ne on luvanneet meille ensi ja seuraavaksi kesäksi lomituspaikkoja niin, että se on sitten homma selvä, pääsee putkeen.”

Reijo Niemi, 37 Varastotyöntekijä, työskenteli Voikkaalla 18 vuotta Perhe: Vaimo, kaksi pientä lasta

Maaliskuu 2006: ”Ensimmäistä kertaa työttömäksi, mutta eiköhän jotain töitä löydy. Mieluiten alaan liittyvää. Mutta tarvittaessa lapioidaan vaikka paskaa.”

Maaliskuu 2007: ”Saman harakankuvan alla olen edelleenkin, mutta nyt puupuolella. Lastaajana UPM Woodilla, Lahden jalostustehtaassa. Koti on yhä Kuusankoskella, työmatkaa tulee 65 kilometriä suuntaansa. UPM ei saa minua muuttamaan kuin korkeintaan mieleni. Työ on vakituinen, että toistaiseksi ei ole huolta. Mutta UPM on tänä päivänä kaikkea muuta kuin varma työnantaja, että ei mulla kyseisestä työnantajasta mitään positiivista sanottavaa ole. Nyt on työpaikka, ja se on pääasia.”

Aimo Nikula, 57 Koneenhoitaja, työskenteli Voikkaalla 41 vuotta Perhe: Vaimo, kaksi aikuista lasta

Maaliskuu 2006: ”Olen syntynyt vuonna 1949, pääsen työttömyysputkeen. En enää halua töitä, nämä vuodet piisaavat.”

Maaliskuu 2007: ”Joulukuun 10. oli viimeinen työpäivä. Olen tässä työttömyysputkessa ja jään suoraan eläkkeelle, kun täytän 60.”

Matti Pekkola, 52 Kiillotuskalanterinhoitaja, työskenteli Voikkaalla 33 vuotta Perhe: Kaksi poikaa

Maaliskuu 2006: ”Löytyykö tämänikäiselle enää töitä? Epävarmaa on. En olvielä kysellyt. Tuskin samaa työtä ainakaan, mutta jotain teollisuustyötä ehkä.”

Maaliskuu 2007: ”Olen työllistynyt. Olen samassa tehtaassa, mutta Empowerilla nyt, koneasennushommissa.”

Hannu Pöysä, 56 Hioja, työskennellyt Voikkaalla 39 vuotta Perhe: Vaimo, yksi poika

Maaliskuu 2006: ”Vuosi pitäisi saada kulutettua, että pääsisi eläkeputkeen. Huhuja on, että saisi jatkopaikan. Tässä vaiheessa ei kiinnosta enää uusi työ.”

Maaliskuu 2007: ”Minä olen siellä portilla nyt, tehtaan jälkihoitoryhmässä. Vuoden kuluttua pääsen putkeen, silleen on luvattu. Tyytyväinen olen, ilman muuta.”

Juha Rautio, 40 Autonkuljettaja, työskenteli Voikkaalla 21 vuotta Perhe: Vaimo, 16-vuotias poika

Maaliskuu 2006: ”Mitään varmaa ei ole vielä tiedossa, mutta uskon kuljetushommia löytyvän.”

Maaliskuu 2007: ”Töissä olen, kuorma-autohommissa Akanojan kuljetuksella. Päivääkään en ollut työttömänä.”

Juha Rundberg, 51 Puuseppä, työskenteli Voikkaalla 32 vuotta Perhe: Vaimo, yksi aikuinen lapsi

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus ei nyt näytä valoisalta, myöhemmin näkee, miten käy. Ainakaan tällä paikkakunnalla työnäkymät eivät ole hyvät. Työllä ei sinänsä olisi väliä, kunhan toimeen tulisi.”

Maaliskuu 2007: ”Olen perustanut oman yrityksen, metallin kierrätystä. Vävypoika on kimpassa. Edellinen omistaja jäi siitä eläkkeelle, me ostettiin se liiketoiminta. Saa nähdä, miten se alkaa mennä. Mutta edellinen omistaja sitä kuusitoista vuotta pyöritti että… On tässä ainakin oman ittensä herra.”

Arja Salmi, 56 Kuljetustyöntekijä, työskenteli Voikkaalla 35 vuotta Perhe: Kolme aikuista tytärtä

Maaliskuu 2006: ”Ansiosidonnaiselle ensin. Mielelläni jäisin työelämästä kokonaan pois, kyllä tämä riittää yhdelle ihmiselle.”

Maaliskuu 2007: ”Odottelen tässä kesätöitä, konserni on puhunut lomituspaikkoja Kuusaanniemestä. Sitten tulisi putki-ikä täyteen. Siihen olen ihan tyytyväinen, kun vapailla työmarkkinoilla olen eikä yhden yhtä työtarjousta ole tullut. Mulla on ikää niin paljon. Kuljetusliikkeitä kun tuli sinne tehtaalle, niin nuorempia sinne otettiin, vaikka mullakin on vankka työkokemus, 27 vuotta olen ajanut trukkia. Ei ne halunneet nähdäkään, vaikka olen hyväkuntoinen. Eihän tässä muuta hätää ole, mutta aluksi tuntui vaikealta pyöritellä vaan sormiaan. Mutta nyt olen keksinyt jo tekemistä. Viime yönä näin kyllä unta, että olin menossa töihin.”

Ismo Simola, 48 Paperityömies, työskenteli Voikkaalla 27 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”Elintaso luonnollisesti laskee, koska muilla ’normaaleilla’ töillä ei pääse samanlaisiin ansioihin, jos ja kun niitä hommia edes löytyy. Sohvalle olisi tietysti helppo jäädä makaamaan, mutta täytynee välttää sitä. Haluaisin vakituisen päivätyön vaikka laboratorioalalta, mutta poissuljettu ei ole myöskään mikään kalastukseen liittyvä arbeetti.”

Maaliskuu 2007: ”Olen opiskelija. Menin metsäkouluun opiskelemaan metsäkoneen kuljettajaksi. Parin vuoden kuluttua valmistun. Onhan tämä koulunkäynti maistunut taas vaihteeksi. Välimatkaa tosin on, kun koulu on Mikkelissä. Mutta ei tässä viitsi ruveta kämppää myymään ja perhettä rahtaamaan Kuusankoskelta. Asun viikot Mikkelissä solukämpässä.”

Heikki Sistonen, 56 Massanvalmistaja, työskennellyt Voikkaalla 21 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”Eläkeputki olisi puolen vuoden päässä. Vaikea ajatella, mitä työtä haluaisi. Edes taksikuskiksi ei viitsisi alkaa.”

Maaliskuu 2007: ”Minä olen yksi niistä kuudestakymmenestä, jotka jäivät tehtaan jälkihoitoryhmään. Itse olen vartiointiryhmässä. Meille annettiin jatkoaika, että päästään sitten eläkeputkeen. Tähän nyt on tottunut viime vuosina, että aina kun ihminen tulee tehtaalla eläkeputki-ikään, niin se melkeinpä laitetaan siihen putkeen. Me nyt ollaan siinä samassa tilanteessa. Olin kyllä ajattelut, että kuusikymppiseksi olisin voinut töitä tehdä.”

Esa Ström, 32 Varamies PK 11/18, työskenteli Voikkaalla kymmenen vuotta Perhe: Vaimo

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus on vielä avoinna. Mutta varmaa on, että uutta ammattia joutuu miettimään. Tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo. Mutta eiköhän tästä selvitä. Luottavaisin mielin. Kolmivuorotyö olisi mieluisin toive ja ’varma’ työpaikka, niillä se elämä hymyilisi.”

Maaliskuu 2007: ”Olen puuseppäkoulutuksessa Kouvolan ammattikoulussa aikuiskoulutuspuolella. Aloitin marraskuussa, vähän myöhemmin kuin muut, mutta tentin alut. Kurssi kestää kesäkuun puoliväliin. Me käydään vuodessa se, mitä ihan nuoret, suoraan peruskoulusta tulleet kolmessa vuodessa. Onhan tämä koulunkäynti vähän outoa, mutta kun kaikki ovat aikuiskoulutuspuolella vähän vanhempia, niin kyllä täällä jaksaa olla.”

Jani Suhonen, 38 Jälkikäsittelijä, työskenteli Voikkaalla 11 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”Todennäköisesti opiskelen uuden ammatin. Aikomuksena pysyä samalla paikkakunnalla, vaikka työt ehkä muualla, sadan kilometrin säteellä. Haluaisin työn, joka mahdollistaisi edes jonkinlaisen elämisen tason. Mielellään kädentaitoa vaativaa. Myös paperimiehen työ kiinnostaa.”

Maaliskuu 2007: ”Opiskelen sairaanhoitajaksi täällä Kuusankoskella, Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Opiskelu kestää reilut kolme vuotta. Tilanteeseen nähden asiat ovat hyvin. Jos olisi oman alan töitä ollut, olisin kyllä ottanut. Mutta mahdolliset työt olivat niin kaukana, että ne kaatuivat siihen. Putkimieheksihän minä haaveilin, mutta ei löytynyt ketään, joka olisi ottanut kurssikeskuksen kautta edes työharjoitteluun. Päädyin sitten putkien kautta tähän hoitoalaan.”

Tero Tanska, 46 Päälämmittäjä, työskennellyt Voikkaalla 26 vuotta Ei perhettä

Maaliskuu 2006: ”500 päivää työttömyysrahaa, sitten katsotaan. Heikot työmahdollisuudet tällä paikkakunnalla. Vaikea sanoa, millaista työtä haluaisin. Ehkä koulutuksen kautta uusi ammatti.”

Maaliskuu 2007: ”Töissä ollaan Voikkaalla vieläkin, UPM:n höyryvoimalaitoksella. Vuoden loppuun asti on töitä luvattu siinä. Täytyy seurailla tilannetta, jos löytyy jostain hyvä paikka, niin lähtee sinne.”

Petri Torniainen, 42 Telahioja, työskenteli Voikkaalla 21 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa, ei huvita funtsia. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun lopputililappu tulee. Tältä alalta ei varmaan töitä löydy. Alanvaihto edessä. Katellaan, yksi vuosi menee helposti.”

Maaliskuu 2007: ”Karhulassa olen ollut töissä elokuusta saakka. Mesera Worksilla hion teloja niin kuin ennen vanhaan Voikkaalla. Samoja hommia. Työ on vakituinen työ, kolmivuorohommia. Hyvin olen viihtynyt. Ainoa negatiivinen asia on työmatka, 58 kilometriä suuntaansa. Mutta meitä on kaksi kaveria tässä Voikkaalta, ollaan vuoron perään ajettu.”

Jorma Tukia, 48 Sähkösuunnittelija, työskenteli Voikkaalla 25 vuotta Perhe: Vaimo, kaksi lasta

Maaliskuu 2006: ”En osaa vielä hahmottaa tulevaisuutta. En ole osannut murehtiakaan, se on kesän asia. Samanlaista työtä haluaisin. Vuoden aikana pitäisi pystyä työllistymään.”

Maaliskuu 2007: ”Olen ollut Empower Oy:n palveluksessa syyskuusta lähtien. Työpaikka on Voikkaan tehtaalla, ehkä 50 metriä vanhasta toimistosta, mutta työtehtävät ovat muuttuneet täydellisesti. Olen sähköautomaatiopuolen palvelupäällikkönä, vedän 17 hengen ryhmää. Tämä meni oikein kivasti.”

Raili Turunen, 56 Hylsynsahaaja, työskennellyt Voikkaalla 33 vuotta Perhe: Mies, yksi tytär

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus näyttää synkältä, jos ei putkeen pääse. Töitä ei täältä löydy. Tehdastyötä kyllä tekisin, mutta putki olisi luonnollisin vaihtoehto.”

Maaliskuu 2007: ”Minä olen siellä tehtaan jälkiryhmässä, teen siivoushommaa. Sitten joulukuun viimeinen päivä pääsen putkeen. Kyllä tarvii olla tyytyväinen, että tällainen mahdollisuus järjestettiin.”

Timo Vatela, 60 Uudestaanrullaaja, työskenteli Voikkaalla 39 vuotta Ei perhettä

Maaliskuu 2006: ”Pääsen työttömyysputkeen. Tilanne on hyvässä mallissa.”

Maaliskuu 2007: ”Ikä pelasti, eläkeputkeen pääsin. Ei ole valittamista, korvaus on kuitenkin kohtuullisen hyvä, ja mielessä oli muutenkin, että jään pois.”

Timo Vesa, 41 Putkilevyseppä, työskenteli Voikkaalla 21 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”En ole ajatellut tulevaisuutta paljon. Töitä on varmaan etsittävä kauempaa. Hitsaus- ja putkitöitä haluaisin, niitä olen tehnyt tähänkin asti.”

Maaliskuu 2007: ”Olen nyt Kouvolan putkityössä, välillä olin jo Nesteellä, mutta otin lopputilin. Minä läksin silloin keväällä heti pois, kun se mahdollista oli. Vaihdoin työpaikkaa. Mulla on silleen onnellisesti ollu asiat, ettei työstä ole ollut pulaa. Ja sieltä kunnossapidosta melkein kaikki ovat työllistyneet. Mekaanisella puolella meitä oli melkein 80, ja veikkaan, että ainakin 70 on työllistynyt.”

Pertti Virta, 45 Kalanterinhoitaja, työskenteli Voikkaalla 25 vuotta Perhe: Vaimo, kolme lasta

Maaliskuu 2006: ”Tulevaisuus näyttää heikolta, huonolta, miten sen nyt sanoo… Ei ole ajatusta, millaista työtä haluaisin jatkossa tehdä.”

Maaliskuu 2007: ”Olen kurssilla. Syyskuussa pitäisi valmistua raskaskonemekaanikoksi. Kurssi alkoi lokakuussa. Siinähän se menee, mieluummin olisin jatkanut vanhaa hommaa.”

Sirpa Virtanen, 53 Pituusleikkurin apulainen, työskenteli Voikkaalla 32 vuotta Perhe: Mies, 9- ja 13-vuotiaat lapset

Maaliskuu 2006: ”Tunteet ovat sekavat. Lapset ovat alle 15-vuotiaita ja mies joutui sairauseläkkeelle. Huoli on. Työhaluja olisi, mutta ei oikein koulutusta. Suurtalouskeittiö kiinnostaisi. Paikkakunnalta en haluaisi pois.”

Maaliskuu 2007: ”Olen ollut atk-kurssilla tässä ja muutamiin työpaikkoihin olen laittanut työhakemukset, mutta ei ole mitään kuulunut. Olen hakenut keittiöhommia, ja leipomoihin olen soitellut.”

Harri Vuorinen, 43 Hiomotyöntekijä, työskenteli Voikkaalla 24 vuotta Ei perhettä

Maaliskuu 2006: ”Opiskelemaan on lähdettävä, alasta ei ole tietoa. Tällä koulutuksella tuskin löytyy mitään.”

Maaliskuu 2007: ”Ihan olen kotihommissa ollut, ei ole uutta hommaa vielä löytynyt. Tähän on alkanut sopeutua, että tässä ollaan ja katellaan päivä kerrallaan. Varmasti jotain tulee jossakin vaiheessa.”

Hannu Väkevä, 56 Koneasentaja, työskennellyt Voikkaalla 38 vuotta Perhe: Vaimo, kaksi aikuista lasta

Maaliskuu 2006: ”500 päivän työttömyysputki edessä, lähialueelta ei 55-vuotias töitä saa. Työllä ei olisi suurta väliä. Sitä haluaisi tehdä, mitä osaa.”

Maaliskuu 2007: ”Kuorimoll tässä ollaan menossa, töihin. Purkaillaan Voikkaan tehdasta, olen tässä jälkihoitoryhmässä. Tämä vuosi on töitä, sitten olen eläkeputki-iässä. En minä ollut ajatellut vielä jäädä pois työelämästä.”

Kari Yli-Kivistö, 40 Huoltoteknikko, työskenteli Voikkaalla 18 vuotta Perhe: Avovaimo, kaksi poikaa

Maaliskuu 2006: ”Koulutustaustani ja työn erityisvaatimusten takia näen tulevaisuuden suhteellisen valoisana. Haluaisin tehdä koulutustaustaani vastaavaa työtä tai kouluttautua aivan eri alalle.”

Maaliskuu 2007: ”Olen puolustusvoimissa töissä. Toivon mukaan tämä nyt on instanssi, joka säilyy. Vastaan Karjalan tykistörykmentissä tietyistä laitteista, ihan peruskoulutustani vastaavaa työtä. Kyllä mä sillä tavalla laskeskelinkin, että en mä työttömäksi jää.”

Lasse Yrjönen, 54 Työkoneenkuljettaja, työskenteli Voikkaalla 34 vuotta Perhe: Vaimo, aikuinen poika

Maaliskuu 2006: ”En tiedä tulevaisuudesta. Voi olla, että lähden sairauseläkkeelle. Minulla on reuma. Ei kukaan huolisikaan töihin.”

Maaliskuu 2007: ”Minä olen edelleen sairauslomalla tässä. Olen ollut viime helmikuusta asti. Mulla on eläkepaperit pantu vetämään, että saa nähdä, mikä on tulos.”

 

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 10/2007. Tuolloin haastatelluista tehtaan työntekijöistä viisi kertoo tänään klo 15, mitä heille kuuluu nyt.