Valokuvien tekijänoikeuksia tulkitaan verkossa oman mielen mukaan – ”Enää ei saa palkkioksi edes näkyvyyttä”

Valokuvan voi varastaa yhdellä hiiren klikkauksella. Se on laitonta, mutta koko ajan yleisempää.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Luovan alan ammattilaiset kohtaavat usein härskejä työtarjouksia. Muusikolle, kuvataitelijalle tai valokuvaajalle on helppo tarjota palkaksi “näkyvyyttä” rahan sijasta.

Esimerkiksi Turun Sanomat haki bloggareita teemasivuilleen vuosi sitten. Hakuilmoituksen mukaan kirjoittajien pitäisi osata sekä valokuvata että kirjoittaa. Palkaksi työstä ei saisi rahaa vaan näkyvyyttä mediassa.

Huhtikuussa Kuvittajat ry julkaisi kannanottonsa ilmaistyötä vastaan, kun opetus- ja kulttuuriministeriö ehdotti piirtäjille kahden päivän mittaista kuvituskeikkaa. Palkaksi piirtäjät olisivat saaneet lounaan.

Finnfoton toiminnanjohtajan Mikko Säterin mielestä näkyvyys ei ole riittävä palkkio. Näkyvyydellä ei makseta laskuja. Freelancepohjalta toimivien luovan alan yrittäjien pitää pystyä maksamaan palkkioilla myös lomansa ja eläkkeensä.

Finnfoto on Suomen valokuvajärjestöjen kattojärjestö, ja Säteri on päivittäin tekemisissä tekijänoikeusaskiistojen kanssa.

“Kuva on tuote, johon tekijä myy oikeudet. Se on hänen henkistä pääomaansa. Suhtaudun hyvin epäilevästi siihen, että näkyvyys riittäisi palkkioksi.”

 

Nykyään luovan työn tekijää käytetään yhä useammin hyväksi internetissä. Enää luovasta työstä ei saa palkaksi edes näkyvyyttä, sillä esimerkiksi valokuvan voi varastaa yhdellä klikkauksella.

Tekijänoikeusrikkomukset kukoistavat sosiaalisessa mediassa. Kaikille somen pelisäännöt eivät ole selvät.

Kuvan URL-osoitteen jakaminen sosiaalisessa mediassa on hyväksyttävää. Tällöin kaikki liikenne, esimerkiksi Facebook-kommentointi, ohjautuu alkuperäiseen kuvaan.

Myös sisällön embeddaaminen on sallittua. Embeddaaminen on esimerkiksi Youtube-videoiden tai Instagram-kuvien upottamista toiseen mediaan.

Kopioiminen, luvaton tallentaminen ja toisessa yhteydessä julkaiseminen puolestaan on tekijänoikeusrikkomus.

Valokuvaaja Matti Matikainen otti vuonna 2011 Linnan juhlissa kuvan Teija Vesterbackan Angy Birds -mekosta. Kuva lähti leviämään nopeasti verkossa.

Arvovaltaiset mediat ympäri maailman, esimerkiksi Los Angeles Times, julkaisivat kuvan verkossa ilman lupaa.

Matikainen oli NPPA:n eli Yhdysvaltojen kuvajournalistien liiton jäsen, joten hän sai käyttöönsä liiton juristipalvelut. Oikeustaisteluun Matikainen ei halunnut lähteä: hänelle riitti julkinen anteeksipyyntö Los Angeles Timesilta.

Kun joku varastaa valokuvan, rikos tapahtuu verkon palvelimella. Matikainen oli myynyt kuvan Iltalehdelle, ja sitä julkaisevan Alma Median palvelin sijaitsee Suomessa. Angry Birds -mekon tapauksessa päti Suomen tekijänoikeuslaki.

Matikaisen mielestä sosiaalisessa mediassa on hyväksyttävää jakaa alkuperäinen julkaisu tai upottaa julkaisuja. Silloin kyseessä on lainaus, jossa pätevät lainaamisen lait.

“Nykyään ihmiset kuvittelevat, että kuvia voi jakaa vapaasti netissä. Miksi musiikin jakaminen olisi laitonta, mutta valokuvien hyväksyttävää?”

“Kuva on tuote, johon tekijä myy oikeudet. Se on hänen henkistä pääomaansa.”

Aina tapaukset eivät ole mustavalkoisia.

Amerikkalainen nykytaiteilija Richard Prince varasti viime vuonna taidenäyttelyynsä useiden naisten Instagram-kuvia. Hän otti kuvista ruutukaappaukset, kirjoitti niihin ahdistelevia kommentteja ja tulosti lopputuloksen kankaalle.

Prince myi taideteokset 90 000 dollarilla. Kuvien naiset eivät kuitenkaan voineet haastaa taiteilijaa oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Koska Prince oli lisännyt omat kommenttinsa kuviin, niistä oli tullut itsenäisiä taideteoksia.

Taiteilija sai taloudellista hyötyä kuvista, joiden omistajat eivät saaneet palkkioksi mitään.

 

Esimerkkejä ei tarvitse etsiä Amerikasta asti: myös suomalaiset ovat löytäneet sosiaalisesta mediasta ehtymättömän kuvapankin.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin omistama matkailusivusto Visit Helsinki käyttää käyttäjien ottamia Instagram-kuvia. Sivusto ei linkitä tai upota julkaisuja, vaan kopioi ne yhdestä mediasta ja tallentaa toiseen.

Instagramissa tunnisteella #visithelsinki jaetun kuvan Visit Helsinki saa julkaista kuvan omalla tilillään, mutta Facebookissa julkaisemiseen pitäisi pyytää lupa erikseen. Niin ei ole aina toimittu.

Helsinkiläisen valokuvaajan Pasi Markkasen kuvaa käytettiin Visit Helsingin Facebook-sivulla luvatta.

”Ennen luovasta työstä sai palkaksi edes näkyvyyttä, mutta välillä sekin on liikaa vaadittu”, Markkanen sanoo.

 

Valokuvaajat saisivat näkyvyyttä, jos yleisö pääsisi halutessaan suoraan kuvaajan sivuille.

Visit Helsingin julkaisussa luki aluksi Markkasen nimi. Kun hän otti yhteyttä julkaisijan some-vastaavaan, nimi vaihdettiin Instagram-nimimerkkiin, jossa ei kuitenkaan ollut linkitystä.

”Tiedot eivät kerro kunnolla, kuka kuvan on ottanut. Harva ymmärtää, että kuva on peräisin Instagramista.”

Visit Helsingin markkinointiviestintäpäällikkö Tia Hallanoro myöntää, että Visit Helsinki on toiminut väärin.

”Tässä tapauksessa on käynyt inhimillinen erehdys. Valokuvaajan huoli on oikeutettu, sillä käyttöehdot ovat epäselviä.”

Visit Helsinki jakaa kopioituja kuvia Facebookissa siksi, että ne saavat enemmän näkyvyyttä kuin toisista medioista jaettu sisältö. Muualta jaetut upotukset eivät nouse tarpeeksi korkealle käyttäjien uutissyötteessä.

”Tarkoituksemme ei ole viedä kuvaajalta näkyvyyttä. Kuva ei tullut jaetuksi oikein. Sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan ole selkeitä pelisääntöjä. Siellä liikutaan harmaalla alueella”, Hallanoro sanoo.

”Pyrimme korjaamaan omaa toimintaamme. Jatkossa kuvaajan kotisivujen linkittäminen voisi olla hyvä ratkaisu.”

Yritykset jakavat kuvia, vaikka eivät omista niiden tekijänoikeuksia.

Finnfoton Mikko Säteri muistuttaa, että some-aikanakin lait ovat kaikille samoja. Tekijänoikeuslaki pätee myös virtuaalimaailmassa.

Tekijänoikeusrikkomuksista tulee Finnfotolle kahdesta kolmeen ilmoitusta päivässä. Määrä on kuitenkin laskussa, sillä ihmisten tietoisuus tekijänoikeuksista on kasvanut.

Silti monet yritykset rikkovat yhä tekijänoikeuksia tietämättään. Yritykset jakavat yhteistyökumppaneidensa kanssa kuvia, vaikka eivät omista niiden tekijänoikeuksia.

Säterin mukaan myös tiedotusvälineet syyllistyvät usein tekijänoikeusrikkomuksiin.

“Lehdet ottavat usein kuvia ilman lupaa ja kutsuvat sitä jälkeenpäin vahingoksi, vaikka tietävät hyvin, millaisia käytännöt ovat.”

Säterin mukaan omien valokuvien seuraaminen ei ole mitään rakettitiedettä: niiden leviämistä voi valvoa esimerkiksi Googlen kuvahaulla.

Kuvia julkaisevia tahoja Säteri haluaa muistuttaa: “On eri asia ottaa kuva kuin julkaista kuva. Käyttöoikeudet pitää joko ostaa tai vuokrata.”