Sidosryhmän vankina: Lihanjalostajia omistavat osuuskunnat eivät peittele tavoitteitaan

Uutisanalyysi: Kenen etua ajaa pörssiyhtiö, josta enemmistön omistaa yhtiön liikekumppani?

pörssi
Teksti
Karo Hämäläinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaiset lihanjalostajat ovat olleet pörssin alisuoriutujia. Elokuun 2006 lopulla Atrian A-osake maksoi 15,65 euroa, kun tällä hetkellä sitä saa ostaa yhdeksällä eurolla. HKScanin kurssi oli kymmenen vuotta sitten 9,66 euroa, kun nykyisin osake maksaa vain kolmanneksen siitä. Matkan varrella omistajia on toki tyynnytelty osingoilla.

Kehnon kurssikehityksen taustalla on kroonistunut matala kannattavuus. Atrian liikevoittoprosentti vuosina 2011–2015 vaihteli 0,6:n ja 2,8:n välillä. Tavoitteekseen yhtiö on asettanut viiden prosentin liikevoiton. HKScanin liikevoiton vaihteluväli samoina vuosina oli 0,5–2,8; tavoitteena on yli neljä prosenttia.

Kun jollain toimialalla voivotellaan hintakilpailua – niin kuin lihanjalostajat osavuosiraporteissaan tekevät – yhtiöt tapaavat ratkaista sen sopeuttamalla tuotantoa. Suomessa lihanjalostusalalla tällaisiin toimiin ei ehkä ole ryhdytty niin reippaasti kuin yhtiöiden liiketaloudellisen menestyksen kannalta olisi ollut suotavaa.

Selitys saattaa löytyä yhtiöiden omistajaluetteloista. Atrian osakkeista karvan alle 30 prosenttia omistaa Itikka Osuuskunta ja lähes 28 prosenttia Lihakunta. HKScania hallitsee LSO Osuuskunta, jolla on taskussaan 35 prosenttia osakkeista ja lähes 70 prosenttia yhtiön äänistä. Ne kaikki ovat lihatuottajien järjestöjä eli lihanjalostusyhtiöiden tärkeitä raaka-ainetoimittajia.

 

Lihanjalostajia omistavat osuuskunnat eivät peittele tavoitteitaan.

”LSO Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on jäsentensä lihantuotannon tukeminen ja sen jatkuvuuden turvaaminen. Tätä tarkoitustaan se toteuttaa olemalla HKScan Oyj:n suurin omistaja”, LSO Osuuskunta kertoo.

”Lihakunnan tärkein tehtävä on hoitaa jäsenistön etuja ja näkökulman esilläoloa atrialaisessa yritysperheessä”, kertoo Lihakunta, ja samoin sanankääntein muotoilee tarkoituksensa Itikka.

Erityisesti Atriassa karjankasvattajat käyttävät joukkovaltaansa sumeilematta ja peittelemättä: jokikinen Atrian hallituksen yläpuolella olevan hallintoneuvoston kahdestakymmenestä jäsenestä kuuluu Itikkaan, Lihakuntaan tai Pohjanmaan Lihaan.

HKScanilla ei ole hallintoneuvostoa, mutta maataloustuottajat ovat hyvin edustettuna sen hallituksessa.

 

Suurimman osakkeenomistajan ja pienosakkaiden välinen suhde nousee toisinaan keskustelunaiheeksi valtion osin omistamien yhtiöiden kohdalla. Valtion vähemmistöomistamia pörssiyhtiöitä hoitavan Solidiumin julki lausuttu päämäärä on kuitenkin omistusten arvon kasvattaminen, ei esimerkiksi työllistäminen, aluepolitiikka tai omistajan intressien edistäminen.

Käytännössä joissakin Solidiumin toimissa on haiskahtanut ”poliittinen ohjaus”, mutta varsinaisten kohdeyhtiöittensä asioihin Solidium on ottanut etäisyyttä. Sen sijaan valtioneuvoston kanslian ääni taisi kuulua, kun Fortum käänsi vuosi sitten kelkkaansa ja päätti osallistua Fennovoimaan.

Lihanjalostajien lisäksi merkittävä sidosryhmäomistus Helsingin pörssiyhtiöistä on kartonkiyhtiö Metsä Boardissa, josta Metsäliitto Osuuskunta omistaa 42 prosenttia. Äänistä Metsäliitto hallitsee yli 61 prosenttia.

 

Yhden omistajan etua ajavien päätösten teko ei välttämättä ole kaikkien­ osakkeenomistajien edun mukaista.

Jos liiketoimintapäätös tehdään vaikkapa alihankkijoiden tai jonkin asiakasryhmän hyvää korostaen, luultavasti tulos on toinen kuin jos se tehtäisiin täysin markkinaehtoisesti. Jos vaikkapa tavarantoimittajille maksetaan enemmän kuin vapailla markkinoilla pitäisi, yhtiön tulos kärsii. Se on kaikkien osakkeenomistajien tasapuolinen tappio.

Oman edun ajaminen vähemmistöosakkaiden kustannuksella on kiellettyä.

”Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeen­omistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.”

Niin naulaa osakeyhtiölain ensimmäisen luvun 7. pykälä.

 

Kirjoittaja Karo Hämäläinen on kirjailija, talouteen erikoistunut vapaa toimittaja ja Parnasson vastaava tuottaja.