Näin Suomi otti 4 miljardia velkaa eräänä tiistaina

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskiviikkona euroalueen mahtimaa Saksa ei saanutkaan lainaa sijoittajilta niin paljon kuin olisi halunnut. Tämä herätti huolen: leviääkö velkakriisi vahvoihin maihin ja vaikeutuuko myös Suomen lainansaanti.

Miten valtio sitten lainaa rahaa sijoittajilta? Suomen Kuvalehti oli mukana maaliskuisena tiistaina vuonna 2010, kun helsinkiläisessä virastotalossa kerättiin neljä miljardia euroa valtion budjetin tilkkeeksi.

Valtion velka
Grafiikka Katja Kaskeala.

Juttu julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä 15/2010.

Tiistaina 9. maaliskuuta Valtiokonttorissa Helsingin Sörnäisissä on sähköinen tunnelma. Tänään punnitaan Suomen luottokelpoisuus finanssikriisin säikäyttämillä markkinoilla.

Valtiokonttori kysyy kansainvälisiltä sijoittajilta, paljonko maksaa, jos haluamme vipata teiltä 4-6 miljardia euroa, takaisin ajattelimme maksaa vuonna 2020.

Tasan kello 11 Valtiokonttori “avaa kirjat ja menee markkinoille”, eli alkaa pankkien välityksellä kerätä sijoittajien tarjouksia. Tietokoneen näytöltä voi sekuntti sekuntilta seurata tarjousten karttumista, eli miten velka käy kaupaksi.

Valtiokonttori ei missään tapauksessa suostu kertomaan, ketkä velkaa ovat ostamassa, mutta yhden sijoittajan siivu miljardipotista vaihtelee yhdestä miljoonasta jopa satoihin miljooniin euroihin.

Finanssikriisi on muuttanut velan myyjien työtä – eikä ainakaan helpompaan suuntaan.

“Liikkeeseenlaskuikkuna on auki entistä paljon lyhyemmän ajan. Päivittäinen volatiliteetti on valtava. Kreikalla se voi olla päivässä sata pistettä”, sanoo Suomen valtion maksuvalmiudesta ja varainhankinnasta Valtiokonttorissa vastaava Ari-Pekka Latti.

Lisäksi markkinoilta on vaikea löytää tyhjiä päiviä, jolloin Suomen lisäksi joku muu valtio ei tarjoaisi lainojaan markkinoille.

Volatiliteetti tarkoittaa joukkovelkakirjojen hinnan eli koron vaihtelua. Sitä mitataan korkopisteissä, yksi piste on yksi prosenttiyksikön sadasosa, eli sata pistettä on yksi korkoprosentti.

Valtiokonttori on asettanut tavoitteekseen myydä yhden aamupäivän aikana sijoittajille 4-6 miljardin euron sarjaobligaation, jonka kuponkikorko on 3,375 prosenttia ja laina-aika kymmenen vuotta. Nyt on kysymys siitä, kuinka halvalla Suomi rahat saa.

Valtiokonttori ei hyppää kylmiltään arvaamattomien markkinoiden armoille. Liikkeeseenlaskua on edeltänyt viikkojen huolellinen analyysi ja valmistautuminen. Edellisellä viikolla suomalaiset ovat palkanneet lainan pääjärjestäjiksi viisi pankkia. Yksi niistä on Suomesta, Pohjola Pankki.

Loput neljä, Barclays, Citi, HSCB ja RBS, ovat tuttavalliselta nimeltään globaaleja hirviöitä, global monsters. Ne ovat väkivahvoja arvopaperikauppiaita, joiden verkostot kattavat koko maailman. Ja ne tuntevat kaikki maailman suuret valtionlainasijoittajat.

Kuiskauksia ja huutoja

Valtiokonttori on jo ennakkoon haarukoinut pankkien asiantuntijoiden kanssa hintaa, jonka sijoittajat vaativat näissä olosuhteissa Suomen valtion kaltaiselta, pieneltä, mutta parhaan luottoluokituksen valtiolta.

“Heillähän ovat ne kulta- ja platina-asiakkaat, joiden mielipide ratkaisee”, Latti kuvaa pankkien keskeistä roolia.

Hän korostaa, että ei ole sellaista raha-automaattia, josta valtio voisi tilata rahaa.

“Toimimme avoimilla ja tiukasti kilpailluilla markkinoilla, jossa sijoittajien kanta lainaajan luottoriskiin ja rahan hintaan ratkaisee.”

Lainan liikkeeseenlaskun esivalmisteluihin kuuluu myös “hintakuiskinta”, joissa sijoittajilta kysellään jo etukäteen kautta rantain, “mitä ajattelet, jos Suomi tässä lähiaikoina sattuisi avaamaan kirjansa…”.

Taustakuiskinnan ja markkinatilannearvion perusteella pankit ja Valtiokonttori määrittelevät lainalle 5-8 korkopisteen hintahaarukan. Suomi hakee markkinoilta rahaa hinnalla, joka on pari prosenttiyksikön kymmenystä enemmän kuin se korko, jonka Saksan valtio joutuisi tässä tilanteessa maksamaan.

Se on hyvä hinta. Harva maa pääsee nyt niin lähelle Saksaa, ja esimerkiksi Kreikka maksaa lainoistaan useita prosenttiyksikköjä enemmän kuin Saksa.

Suomen valtionvelan hintaero Saksan velkaan johtuu ennen muuta siitä, että sijoittajien silmissä Suomi on pieni tekijä, jonka velalla jälkimarkkinakauppa on hankalampaa kuin Saksan lainoilla. Suomen valtionvelka on alan termin mukaan epälikvidimpää kuin Saksan velka.

Likviditeetin puutteesta kertoo esimerkiksi se, että Suomen osuus eurovaluutassa elävien 16 maan velanotosta on tänä vuonna vain muutama prosentti. Esimerkiksi Italia, Ranska ja Saksa tarvitsevat Suomeen verrattuna yli kymmenkertaisen määrän velkarahaa.

Eurovaltiot ottavat tänä vuonna velkaa yhteensä vajaat 700 miljardia euroa. Se on noin 14 kertaa niin paljon kuin Suomen valtion koko vuoden budjetti.

Konkariakin jännittää

Ari-Pekka Latti pyörittää tiiminsä kanssa Suomen velkasalkkua vankalla rutiinilla, mutta hänkin on hermostunut.

“Floppi olisi traumaattinen kokemus. Sitä ei saa tapahtua.”

Floppi ei Latin sanastossa tarkoita sitä, että Suomi jäisi ilman lainaa. Flopiksi tulkitaan jo se, että tehdyt tarjoukset asettuvat aivan hintahaarukan ylälaitaan tai osittain jopa ylittävät sen. Latti ei halua lukea rahamaailman korkeimman auktoriteetin Financial Timesin, sivuilta, että Suomi ei osannut lukea markkinoita ja hinnoitteli lainansa väärin.

Tarjoussuma alkaa purkautua heti kun tarjouskirja avataan. Pankkien velkakirjaosastoilta kantautuu kiihkeä puheensorina, kun lainakauppiaat käyvät asiakkaittensa kanssa nopeatempoisia, lyhytsanaisia puhelinkeskusteluja.

Pian Latin pelot väistyvät. Jo puolessatoista tunnissa kasassa on niin paljon hyviä tarjouksia, että Valtiokonttori voi lyödä lainan hinnan lukkoon. Se on kuusi pistettä, 0,06 prosenttia. Sillä irtoaa neljä miljardia euroa. Pankit saavat vaivojensa palkaksi 0,175 prosenttia lainasummasta, seitsemän miljoonaa euroa.

Raha puhuu myöhemmin Financial Timesin suulla: Suomen valtiolla oli homma hanskassa.

“Väkisin yrittämällä olisimme saaneet viisi miljardia”, Latti arvioi. Väkisin yrittäminen olisi tarkoittanut sitä, että valtio olisi suostunut maksamaan sijoittajille yhden korkopisteen verran lisätuottoa. Viiden miljardin lainasta yksi korkopiste on puoli miljoonaa euroa.

Hyvä tarina kantaa

Ammattikielellä sanottuna valtion maaliskuisen lainan liikkeeseenlaskuhinta on 99,911 prosenttia lainan nimellisarvosta ja tuotto sijoittajalle 3,385 prosenttia. Koko lainapääoma maksetaan sijoittajalle vuonna 2020. Kuponkikorko irtoaa vuosittain sille, jonka hallussa laina sattuu juuri sillä hetkellä olemaan.

Tänä vuonna Valtiokonttori hankkii Suomelle lisävelkaa 13 miljardia euroa. Sillä katetaan noin neljännes valtion menoista. Vanhaa, erääntyvää velkaa täytyy jatkuvasti maksaa pois ja hankkia uutta tilalle. Kaikkiaan tässä myllyssä pyörii tänä vuonna 30 miljardia euroa.

Myllyä pyörittää Valtiokonttorissa alle kymmenen henkilön “operatiivinen nyrkki”.

“Me olemme talouspolitiikan pieni työkalu. Me otamme kantaa vain operatiivisiin kysymyksiin. Suuret päätökset tehdään Valtioneuvoston linnassa”, Latti korostaa.

Nämä myllärit pukeutuvat liituraitaan ja kiertävät myymässä Suomea maailmalla. Tähän asti myyntityö on ollut mutkatonta, sillä Suomella on sijoittajien silmissä hyvä maine.

Suomen maine perustuu niin sanottuihin “fundamentteihin”, talouden tosiasioihin. Tänä ja luultavasti vielä ainakin ensi vuonna Suomen valtion velka pysyy euromaista alimmalla tasolla eli runsaassa 50 prosentissa kokonaiskansantuotteesta. Myös Suomen valtiontalouden alijäämä suhteessa bkt:hen on pienempi kuin muissa valuuttaunionin maissa.

Niin oli Irlannillakin, mutta Irlannin maine romahti hetkessä liian nopeaan ja rajuun velkaantumiseen. Irlanti näyttää ottaneen markkinoiden tuomiosta opikseen. Se kuroo julkisten menojen ja tulojen välistä kuilua umpeen määrätietoisesti.

Suomenkaan puhtoinen maine ei kestä kauan, ellei viime vuonna uudelleen alkanutta velkaantumiskierrettä saada nopeasti katkaistua. Se taas vaatii tiukan julkisen talouden menokurin lisäksi kansantalouden kasvua. Jos kasvu jää pieneksi, sen hedelmät eivät pian riitä edes julkisen velan korkoihin.

Kreikka, Italia ja Belgia ovat jo nyt tässä tilanteessa. Niiden valtionvelka on bruttokansantuotetta suurempi. Kun maa on velkaantunut niin pahasti, sen koko kansantuotteen kasvu hupenee julkisen velan korkoihin. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Britannia lähestyvät nyt tätä rajaa nopeasti.

Kreikka ei ole pelkästään luokan huonoin oppilas. Se on myös jäänyt kiinni lunttaamisesta. Se maksaa nyt virheistään ja vilpistään pulittamalla velastaan kaksi kertaa Saksaa korkeampaa korkoa.

Korkomarkkinoilla ei jaeta säälipisteitä. Siellä maahan lyötyä potkitaan päähän.

Kreikan avuksi ovat tulleet muut euromaat, jotka päättivät auttaa maata yhteensä 30 miljardin euron takauksilla.

Saksa on kiintopiste

Euroa valuuttanaan käyttävä alue ei kokonaisuutena ole niin pahasti velkaantunut kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Euroaluetta vaivaa ennen muuta talouden epätasainen kehitys. Sitä on alun perinkin pidetty yhteisvaluutan suurimpana ongelmana.

Saksa on 2000-luvulla pikku hiljaa kohentanut hintakilpailukykyään ja tuotantonsa tehokkuutta. Saksan teollisuus on hyötynyt Kiinan ja muiden nousevien talousmahtien suuresta investointitavaroiden kysynnästä. Maan vaihtotase on pysynyt ylijäämäisenä myös siksi, että saksalaiset ovat tunnetusti säästäväinen kansa.

Suomea on kauan pidetty pikku-Saksana, mutta viime aikoina Suomi on jäänyt jälkeen Saksan hintakilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvusta. Kreikka puolestaan ei ole pelkästään tippunut Saksan kelkasta, vaan sen kilpailukyky on suorastaan laskenut 2000-luvulla.

Saksan myönteinen kehitys on ollut monelle ekonomistille yllätys. Sen työmarkkinoita on yleisesti pidetty joustamattomina. Toisin sanoen Saksan ammattiliittojen valtaa ja työntekijöiden irtisanomissuojaa on pidetty angloamerikkalaiseen maailmaan verrattuna liian suurena.

Saksalaiset ovat kuitenkin olleet palkkavaatimuksissaan maltillisia. Hyvän maineen ja käytännön tekojensa vuoksi Saksan joukkovelkakirjalainat ovat se kiintopiste, johon muiden EU-maiden lainoja verrataan.

Saksan vaihtotase on pysynyt ylijäämäisenä myös siksi, että tavalliset saksalaiset sijoittavat ahkerasti esimerkiksi oman kotivaltionsa joukkovelkakirjalainoihin. Näin velkaa ei tarvitse ottaa ulkomailta.

Suomessa valtion joukkovelkakirjat eivät ole suuren yleisön suosiossa. Yksityisille henkilöille tarkoitettujen tuotto-obligaatioiden osuus valtion lainoista on reilusti alle prosentin.

Näiden “mummobondien” vaatimaton kysyntä johtuu siitä, että Suomessa on erittäin kehittymättömät lainojen jälkimarkkinat. Pankit myös myyvät asiakkailleen mieluummin omia korkorahastojaan kuin valtion obligaatioita.

Valtion velka

Lue myös:
Kreikka liittyy kunniakkaaseen seuraan, jos se jättää velkansa maksamatta (Suomenkuvalehti.fi 26.4.2010)
Mistä löytyy rahaa, kun valtiot lainaavat valtavia summia yhtä aikaa? (Suomenkuvalehti.fi 10.5.2010)