Kärsivällinen säätiösijoittaja tasapainottaa markkinoita

Uutisanalyysi: Kun omistaja istuu tyynesti osakepottinsa päällä, sillä on rauhoittava vaikutus myös omistettuun pörssiyhtiöön.

pörssi
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Säätiöt ovat keskeinen osa kolmatta sektoria. Ne eivät tavoittele voittoa vaan niiden tavoite on tuottaa ”yhteistä hyvää”.

Yleishyödylliset säätiöt ovat kokonaan tai osin verovapaita, samoin niiden antamat tutkimus- ja opintoapurahat. Siksi yhteiskunnalla on vahva intressi valvoa ja säännellä niiden toimintaa.

Säätiöt ovat myös merkittävä sijoittaja. Siksi on hyvä, että tänä syksynä on julkaistu uutta tietoa juuri tästä aiheesta.

Eeva Ahdekiven väitöskirja perustuu tietoihin 530 suomalaisen säätiön osakesalkuista vuosina 2000–2013 (Interactions between Non-Profit finance, governance and Investments, Aalto-yliopisto 2016.) Siviilissä Ahdekivi toimii Hartwall Capitalin toimitusjohtajana.

Työ on uraauurtava, sillä missään ei ole aikaisemmin selvitetty, kuinka säätiösijoittaja toimii markkinoilla. Tulosten mukaan se on yleensä pitkäjänteinen, sietää riskiä ja pitää pitkään yksittäisiä osakkeita.

Säätiö käy keskimäärin vähemmän osakekauppaa kuin muut sijoittajatyypit, esimerkiksi sijoitusrahastot ja eläkesijoittajat. Salkun omistuksista vaihtuu vuodessa vain alle 20 prosenttia, ja osakkeen keskimääräinen pitoaika on noin kolme ja puoli vuotta.

 

Markkinoiden kannalta on hyvä, että suurissa kurssivaihteluissa kaikki sijoittajat eivät liiku samaan suuntaan. Sijoitusrahasto tai eläkeyhtiö myy osakkeita näyttääkseen hyvää tulosta tai sääntelyn takia, kun taas säätiöt ovat vapaampia näistä paineista.

Kun omistaja istuu tyynesti osakepottinsa päällä, sillä on rauhoittava vaikutus myös omistettuun pörssiyhtiöön.

Ahdekivi korostaa, että sijoituksen pitkäaikaisuus ei tietenkään ole itseisarvo, vaan tarvitaan harkittua, hyvään analyysiin perustuvaa omistusta.

Eräät isot säätiöt ovat historiallisista syistä naimisissa tiettyjen osakkeiden kanssa. Koneen Säätiö on Koneen ja Cargotecin ja Suomen Kulttuurirahasto Huhtamäen merkittävä omistaja.

Uskollisuus perintöosakkeelle voi palkita säätiön ruhtinaallisesti. Svenska litteratursällskapet ja Kulturfonden rikastuivat aikanaan Nokia-sijoituksillaan.

Ahdekiven mukaan keskivertosäätiö suosii Helsingin pörssin suuria osingonmaksajia. Vuonna 2013 säätiösalkkujen neljä kärjessä olivat – tässä järjestyksessä – Kone, Wärtsilä, Sanoma ja Huhtamäki.

Top ten -listalla koko tutkimusjakson 2000–2013 olivat myös UPM, Nokia ja Stockmann ja osan jaksosta Fortum, Metso ja Nordea.

Kärkiosakkeiden osuus oli vuonna 2000 peräti 91 prosenttia säätiöiden kaikista pörssiomistuksista. Niiden suhteellinen suosio on laskenut, sillä vuonna 2013 vastaava osuus oli vain 69 prosenttia.

 

Yhteisistä piirteistään huolimatta säätiöt eivät ole monoliittinen sijoittajaryhmä. Säätiön iällä on vaikutusta sijoitusstrategiaan. Nuoret säätiöt pitävät omistuksensa harvemmissa kohteissa kuin vanhat, joiden salkut heijastavat monipuolisemmin pörssiosakkeiden kirjoa.

Eri sijoittajatyypeistä ei ole yhtä, kattavaa tietokantaa. Kansalliset tilastot ovat tässä suhteessa puutteellisia, sillä niissä esimerkiksi osakeyhtiöt niputetaan yhteen. Sijoittajina osakeyhtiöt ovat kuitenkin luultavasti epäyhtenäinen joukko.

Eri sijoittajatyyppien tutkimus on kuitenkin tärkeää, joten tietoa on pakko kerätä sijoittajaryhmä kerrallaan.

 

Säätiörekisterissä on noin 2 800 säätiötä ja vuosittain syntyy 40 uutta.

Säätiöiden bruttovarallisuus on markkinahinnoin noin 20 miljardia euroa. Yli 200 säätiöllä on tilinpäätöstietojen mukaan yli kymmenen miljoonan euron omaisuus.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan (SRNK) 180 jäsensäätiön apurahat tieteelle ja muulle kulttuurille sekä sosiaalisiin kohteisiin ovat vuodessa 0,5 miljardia euroa, ja kymmenen suurinta säätiötä jakaa vuosittain keskimäärin runsaat kymmenen miljoonaa euroa per säätiö.

”Apurahasäätiöt” jakavat apurahoja pääomansa tuotoista. ”Laitossäätiöt” taas toimivat usein ulkopuolisen rahoituksen varassa ja tarjoavat niiden avulla esimerkiksi koulutusta tai terveydenhoitoa.

Joulukuussa 2015 tuli voimaan uusi ja entistä tiukempi säätiölaki. Tiukentamista motivoi väärinkäytösten ja epäselvyyksien paljastuminen eräissä säätiöissä.