Susanna Paasonen puhuu pornoista. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.
Kun Turun Yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen väitteli internetin ja sukupuolen välisistä kytköksistä 2000-luvun alussa, internetiin suhtauduttiin pessimistisesti. Julkisuudessa oli vakiintunut ajatus tekniikan huonontavista vaikutuksista: toden ja kuvitellun väitettiin sekoittuvan virtuaalitodellisuudessa.
Elokuva- ja televisiotiedettä opiskellut Paasonen suhtautuu väitöksessään internetiin realistisemmin. Tapa, jolla ihmiset arkipäivässään käyttivät internetiä, on Paasosen mukaan ristiriidassa todellisuudesta irtautumista korostavan puhetavan kanssa. Uudet viihteen muodot osoittavat, että uusi tekniikka on suuressa määrin kytköksissä arkipäiväisiin, ruumiillisiin kokemuksiin.
Artikkelissaan Sähköpostia Sirpa Revalta Paasonen analysoi hänelle lähetettyä eroottista roskapostia ja esittää, että pornolla on tärkeä tehtävä uusien tekniikoiden yleistymisessä. Olisiko esimerkiksi videonauhureista tullut kulutushyödykettä 1980-luvulla ilman pornovideoiden suosiota?
Paasosen toimittama artikkelikokoelma Jokapäiväinen pornomme (2005) ilmestyi samoihin aikoihin kun Suomen akatemia päätti rahoittaa monitieteistä Pornoakatemia-tutkimusprojektia. Viime vuonna Paasonen, 36, sai tutkimustyöhönsä 15 000 euroa Suomalaiselta Tiedeakatemialta.
Paasosen mukaan nykyisessä mediaympäristössä monet vanhat jaottelut eivät päde. Tietokonepelit muistuttavat elokuvia ja elokuvien katselukokemus voi rinnastua pelin pelaamiseen. Onko tv:n iltauutisten seuraaminen älypuhelimesta enää perinteistä tv:n katselua? Voidaan puhua konvergenssistä, mediasisältöjen ja -tekniikoiden lähentymisestä.
Paasosen uusin kirja Carnal Resonance: Affect and Online Pornography käsittelee internetpornoa. Internet ei ole vain tehnyt pornosta arkipäiväisempää, vaan vaikuttanut myös sisältöjen kovenemiseen.
Miten tutkija itse reagoi pornoon? Hän katsoo sitä useimmiten internetistä virka-ajan puitteissa, koska ei halua viedä töitään kotiin. Stimuloinnilta ei voi aina välttyä.
”Kauhututkija, joka ei koskaan pelästy tai komiikan tutkija, joka ei koskaan naura, ei ole ymmärtänyt kohdettaan.”
Internetin myötä tapahtunut pornon sirpaloituminen lukuisiin alagenreihin hankaloittaa Paasosen mukaan porno-sanan käyttämistä. Hän puhuu mielellään pornoista. Akateeminen maailma ei ole yhtä mieltä pornon merkityksestä.
”Tutkijat, jotka näkevät pornon väkivaltaisena ja ällöttävänä, löytävät väkivaltaisia ja ällöttäviä esimerkkejä. Ne, joille porno on porvarillisten makunormien vastustamisen kumouksellinen areena, valitsevat väitteensä tueksi avantgardistista pornoa.”
Tällä hetkellä Paasonen johtaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon päätyvää muistitietoprojektia Siinä oli hämähäkki väärinpäin, johon kerätään suomalaisten kokemuksia pornosta sen eri muodoissa. ”Ideana on kysellä ihmisiltä, mitä he pornosta muistavat, mitä he ylipäätään termillä tarkoittavat ja mitä tuntemuksia teemaan liittyy.”
Paasosen omat alan muistot sisältävät ”itsetietoisuuden hetkiä”, joita hän on kokenut helsinkiläisissä raitiovaunuissa, kun porno-dvd:t ovat epähuomiossa tipahtaneet käsilaukusta kanssamatkustajien pällisteltäväksi.
”Kyllä me kaikki tutkijat intellektuaalisena luokkana olemme kaikesta samaa mieltä ja erityisesti haluamme tieteen arvovallalla kieltää kaiken.”
Miten niin? Luen haastattelua täysin päinvastoin.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
KeramilaII kirjoitti:
Nämä kukkahatut vetävät kansainvälisesti ihan eri linjaa kuin koto-Suomessa. Carnal Resonance -teoksessa Paasonen kirjoittaa: “Refusing to investigate the meaning of the images he studies, Abel (2007, 85) poses the question as one of doing: Is an image “capable to increase the power of the subjects encountering it (and being configured and transformed by it) to act, to think, to move? Or does it decrease these forces? In short, does it further the powers of living or hinder them to unfold?” (Introduction: Carnal Appeal, 10, http://mitpress.mit.edu/catalog/item/default.asp?ttype= 2&tid=12725&mode=toc)
Suomessa asiantuntijaroolissaan tutkija taas haluaa kriminalisoida kaiken vastaavan pohdiskelun: Kyllä me kaikki tutkijat intellektuaalisena luokkana olemme kaikesta samaa mieltä ja erityisesti haluamme tieteen arvovallalla kieltää kaiken.