Suomen uusi agenttilaki: Kustannuksista ei hajuakaan – Ruotsi panostaa 100 miljoonaa

Uutisanalyysi: Tiedustelulaki panee budjetit uusiksi.

agentit
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiedustelulainsäädäntöä valmistellaan kovalla tohinalla. Terrorismin uhka Euroopassa on noussut ja tiedustelutietoa eri maiden välillä tarvitaan poliisin ja puolustusvoimien mielestä yhä enemmän ja pikaisesti.

”Ystävien” apuun ei voi tuudittautua, pitää olla riittävät omat resurssit ja toimiva lainsäädäntö. Suomen tiedustelun lainsäädäntöä onkin pidetty heikkona ja kritiikkiä on kuultu esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja suojelupoliisin päällikön Antti Pelttarin suusta.

Nyt oikeusministeriö, puolustusministeriö ja sisäministeriö valmistelevat tiedustelulainsäädäntöä kukin tahoillansa, omista näkökulmistaan tiiviisti kuitenkin yhteistyötä tehden.

Prosessi lähti liikkeelle jo joulukuussa 2013, kun puolustusministeriö asetti työryhmän kehittämään lainsäädäntöä kybertoimintaympäristön uhkista. Tämä ”keskustelunavaus” sai noin vuosi sitten kritiikkiä, sillä pelättiin, että kansalaisten urkinta lisääntyy.

Nyt on toinen ääni kellossa.

 

Kansankielellä valmisteilla olevaa lakia voi kutsua urkinta- tai agenttilaiksi. Käytännössä lain tarkoitus on taata kansalaisten turvallisuus, jota uhkaa yhä enemmän terrorismi, vakoilu ja verkkohyökkäykset. Näin ainakin viranomaiset väittävät.

Kansalaisten turvallisuus puolestaan taataan siten, että viranomaisilla – kuten poliisilla ja puolustusvoimilla – on riittävät oikeudet ja resurssit valvoa ja hankkia tietoa uhkista.

Laki on tietenkin herättänyt pelkoja siitä, että viranomaiset valvovat kansalaisiaan ja yksityisyys kärsii. Muistissa on NSA-skandaali, jossa paljastui, että supervalta Yhdysvallat urkki maailmanlaajuisesti lähes kaikkien tietoja terrorismin ja erilaisten uhkakuvien varjolla.

Suomessa kritiikkiä on esittänyt muun muassa liikenne- ja viestintäministeriö. Se on todennut, ettei viranomaisilla saa olla teknistä pääsyä kaikkeen tietoliikenteeseen: perustuslailliset oikeudet pitää turvata kansalaisille. Sisäministeri Petteri Orpo (kok) on vakuutellut, että valmisteilla oleva laki kyllä ottaa huomioon perustuslain eikä ihmisiä urkita.

 

Selväksi on tullut se, että uhka on kasvanut. Sen sijaan siitä ei ole keskusteltu, paljonko uusi tiedustelulainsäädäntö kustantaa veronmaksajille.

Suomen Kuvalehti kysyi sisäministeriöstä, puolustusministeriöstä ja oikeusministeriöstä arvioita tiedustelulain kustannuksista.

Vastaus oli, ettei ole mitään tietoa. Kustannuksia selvitetään ja asiantuntijoilta pyydetään näkemyksiä, lausuntoja ja laskelmia.

Kustannuksista saa jonkinlaisen käsityksen, kun katsoo esimerkiksi Ruotsin valtion budjettiehdotusta vuodelle 2016. Länsinaapurissa nimittäin on ollut jo vuosia laki, joka mahdollistaa signaalitiedustelun FRA-yksikössä. Puolustusvoimien alainen yksikkö saa salakuunnella kaikkea Ruotsin läpi kulkevaa viestiliikennettä.

Ruotsin valtion tiedustelukustannukset nousevat maassa yli miljardin kruunun vuonna 2018. Nykykurssilla laskettuna tiedustelupanostukset maksavat ruotsalaisille veronmaksajille noin 108 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa kustannuksista menee henkilöstökustannuksiin, loput teknologiaan ja hallintoon.

 

Vaikka Suomen kustannukset eivät olisi Ruotsin tasoa, niin hyvin lähelle ne kuitenkin nousevat, sillä uskottavan tiedustelun toteuttaminen maksaa: henkilöstöä pitää palkata, kouluttaa ja teknologian täytyy olla huippuluokkaa.

Se kuitenkin on epäselvää, kuka Suomessa uutta tiedustelulakia toteuttaa. Onko se poliisi, armeija, vai molemmat?

Yhtälö onkin vähintään haasteellinen, sillä Juha Sipilän (kesk) hallitus on päättänyt leikata muun muassa julkisesta hallinnosta 40 miljoonaa euroa. Lisäksi valtion virkamiehiä on vähennetty viime vuosina tuhansilla.

Toisaalta Sipilän hallitus on siirtänyt jo nyt poliisille ja armeijalle lisää rahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että muille hallinnonaloille rahaa on jaossa yhä vähemmän. Yksi vaihtoehto on ottaa lisää velkaa, jos muidenkin hallinnonalojen budjeteista halutaan pitää edes jollakin tasolla huolta.

Pakolaiskriisi on osoittanut, että valtiolle tulee nyt ja tulevaisuudessa menoja. Tähän samaan laariin voidaan laittaa myös tiedustelun taso ja uhkien hallinta. Kansalaisilta kysytään nyt iso kysymys: Paljon uhkien torjunta saa maksaa?