Tekijänoikeuksien viidakko hirvittää - edes tuomioistuimet eivät tunne pykäliä

Internetin jakelupalveluiden myötä tekijänoikeuksien arvo on muuttumassa.

Anssi Kela
Teksti
Axa Sorjanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Anssi Kelan kappale Levoton tyttö oli yksi viime vuoden suurimpia suomalaisia hittejä.

Sitä kuunneltiin viime vuonna Spotify-palvelun kautta internetissä 1 058 313 kertaa.

Tästä Kelalle maksettiin 2 336,9 euroa. 0,2 senttiä kuuntelukerrasta.

Kela julkisti tilitysraporttinsa blogissaan. Hän halusi avata keskustelua siitä, onko nykyisillä sopimuksilla ja tulonjakomalleilla enää mahdollista toimia Suomessa ammattimaisena musiikintekijänä.

”Tässä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus: millainen arvo halutaan antaa luovalle työlle, onko se arvo, josta halutaan pitää kiinni? Edelleen saan kuulla kysymyksen, miksi en mene ja tee oikeaa työtä”, Kela kertoo.

Fyysisten levyjen myynnistä artisti saa alalla käytetyn nyrkkisäännön mukaan noin euron per cd-levy. Sopimuksissa taiteilijan osuus on 8–15 prosenttia. Se jaetaan kaikkien levylle musiikkia tehneiden kesken.

Mikä on Kelan oikeus musiikkiinsa?

Tekijänoikeudet ovat periaatteessa yksinkertainen asia. Kyse on siitä, että luovan työn tekijälle syntyy oikeus teoksiinsa. Tämän oikeuden varassa tekijä voi tehdä sopimuksia hänen työtään kuluttajille myyvän yhtiön kanssa. Tekijänoikeudet ovat voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, mutta muun muassa äänitteitä koskevat niin sanotut lähioikeudet 50 vuotta teoksen valmistamisesta.

Kaupallisten tekijänoikeuksien pitäisi mahdollistaa ammattimainen toimiminen luovalla alalla, moraalisten oikeuksien taas varmistaa ettei teoksia käytetä ilman lupaa.

Internetin jakelupalveluiden myötä tekijänoikeuksien arvo on muuttumassa. Fyysisten äänilevyjen myynti ja niistä saatavat tulot ovat romahtaneet. Netistä saatavat tulot voivat Anssi Kelan esimerkin mukaisesti olla niin pieniä, etteivät ne riitä ammattimaiseen toimintaan.

Toisaalta uusien palveluiden myötä muun muassa kevyen musiikin suurvallassa Ruotsissa maksetaan historian suurimpia korvauksia, mutta ne keskittyvät yhä harvemmille tekijöille. Ruotsin suurin tekijänoikeusjärjestö, Teostoa vastaava Stim maksoi 2013 ennätyskorvaukset, 1,3 miljardia kruunua, 140 miljoonaa euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 8,5 prosenttia.

Suomessa Teosto tilitti vuonna 2013 tekijöille 52 miljoonaa euroa. Täälläkin kokonaissumma on kasvussa, vuonna 2000 summa oli 31,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 46,1 miljoonaa. Tekijänoikeuksia ympäröivä vyyhti on sekava: siihen liittyvät lait, sopimukset, viranomaiset, tekijöiden etuja ajavat yhdistykset, kansainväliset sopimukset ja uuden tekniikan palvelut. On vaikea päästä yksimielisyyteen edes siitä, mistä puhutaan.

Julkinen keskustelu kulkee äärimielipiteiden kautta. Lainsäätäjien ja oikeuslaitoksen ammattitaitoa arvostellaan, niin poliitikkojen kuin tuomioistuintenkin väitetään hallitsevan tekijänoikeusasiat huonosti. Asianajajia tilanne huolestuttaa. Yksi heistä on Herkko Hietanen, joka on edustanut syytettyjä useissa tekijänoikeusriidoissa.

”Poikkeuksiin tehdyt poikkeukset ja loputtomat pykälien ja kansainvälisten sopimusten ristiinviittaukset pitävät huolen siitä, että Suomessa on alle viisi ihmistä, jotka hallitsevat monimutkaisen tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudessaan.”

Myös tuomioistuimia kritisoidaan. Asianajaja Markku Varhela, yksi arvostetuimmista tekijänoikeusjuristeista, sanoo suoraan:

”Osaaminen tuomioistuimissa on ongelma. Siinä on paljon toivomisen varaa.”

 

Poliisi takavarikoi marraskuussa 2012 yhdeksänvuotiaan helsinkiläistytön Nalle Puhin kuvilla koristellun tietokoneen, jolle tämä oli ladannut suosikkilaulajansa Chisun musiikkia.

Kotietsintä tehtiin Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskuksen pyynnöstä. Media repi tapauksesta isoja otsikoita viikkokausia, ja sosiaalinen media roihahti liekkeihin. Chisu itse joutui tikun nokkaan, ja keskustelupalstoilla hänestä luotiin kuva ahneena naisena, joka riisti söpön tietokoneen pikkutytöltä. Tekijänoikeusjärjestöjen maine sai pahan tahran.

Kuluttajien on vaikea hahmottaa viranomaisten ja tekijänoikeusjärjestöjen eroja. Keskustelu karkaa usein käsistä, sanoo Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä.

”Äärimielipiteet korostuvat helposti verkossa, ja osa keskustelusta on ollut jopa uskonnollisen kiihkeää.”

Sipilä myöntää, että järjestöjenkin olisi katsottava peiliin.

”Meidän on kysyttävä itseltämme, olemmeko osanneet viestiä. Tekijöiden itsensä pitäisi tulla voimakkaammin esiin.”

Ensimmäinen tekijänoikeuslaki kirjoitettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, kun musiikkia alettiin myydä tallenteina gramofonin keksimisen jälkeen. Suomessa tekijänoikeusjärjestelmä alkoi rakentua 1920-luvun lopulla, ja ensimmäinen tekijänoikeusjärjestö, Säveltäjäin Tekijänoikeusjärjestö Teosto ry perustettiin 1928.

Suomen tekijänoikeuslaki pohjautuu vuoden 1961 lakiin. Kolmekymmentä viime vuotta tekninen kehitys on ohjannut lainsäätämistä. Myös Suomen EU-jäsenyys pakotti merkittäviin lainmuutoksiin 1990-luvulla.

Tekijänoikeuskäytäntöihin vaikuttavat lain lisäksi tekijänoikeusjärjestöt, jotka usein sekoitetaan viranomaisiin. Näistä keskeisimmät ovat Teosto, musiikin esittäjien ja kustantajien Gramex, Kuvasto, Sanasto ja Kopiosto.Arvostelijoiden mukaan lainsäädäntötyö on laahannut jo neljännesvuosisadan teknisen kehityksen perässä.

”Toisaalta on parempi niin päin, että muutokset saavat tapahtua ja laki reagoi niihin, sen sijaan, että se pyrkisi rajoittamaan kehitystä”, Markku Varhela sanoo.

Vapaita käyttöoikeuksia vaativat piraatit ovat järjestäytyneet useissa maissa poliittiseksi liikkeeksi. Rintamalinjat perinteisten tekijänoikeuksien puolustajien suuntaan ovat tulehtuneet.

Otsikoihin ovat nousseet oikeudenkäynnit ja suuret korvausvaatimukset.

 

Ensimmäinen näyttävä oikeusjuttu Suomessa käytiin vertaisverkko Finreactorin ylläpitäjiä vastaan. Harrastajavoimin pyöritetyssä verkossa käyttäjät jakoivat toisilleen tietokoneohjelmia, elokuvia ja musiikkia.

Korkein oikeus määräsi 2010 ylläpitäjät maksamaan peräti 700 000 euron korvaukset eri oikeudenhaltijoille.

Tapauksen jälkeen tekijänoikeusjärjestöjä koskeva nettikeskustelu muuttui aggressiivisemmaksi.

Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry:n toimistoon lähetettiin pari vuotta sitten pommiuhkaus sen haettua viranomaisilta estoa Elisan verkosta Pirate Bay -sivustolle.

Viime aikoina julkisuuteen on noussut vanhemman materiaalin julkaisemiseen liittyviä ongelmia.

Neil Hardwickin vuonna 1987 ohjaamasta Pieni yösoitto -tv-näytelmästä tehtiin luvatta dvd-versio, jonka alkuperäinen musiikki oli vaihdettu luvatta tekijänoikeusvapaaseen musiikkiin. Hardwickin huomautettua tekijänoikeusrikkomuksesta dvd vedettiin markkinoilta ja MTV3:n mukaan koko valmistettu erä on tuhottu.

Dvd:n julkaisija, ruotsalaisen Bonnierin omistama MTV3 on Suomen Kuvalehden hallussa olevan sähköpostin mukaan myös tarjonnut näyttelijöille sopimuksia, joihin on niputettu lähes kaikki mahdolliset jakelutavat.

SK:n tietojen mukaan tapaus liittyy siihen, että Bonnier on suunnittelemassa Suomeen uutta tilauspohjaista tv-palvelua.

MTV:n uusista palveluista vastaavan Interactive-yksikön johtaja Jorma Härkönen myöntää yhtiön olevan kiinnostunut uusista palveluista.

”Haluamme olla osaltamme ottamassa muuttuvaa mediakäyttöä haltuun tarjoamalla erityyppisiä on-demand-palveluita. Konkreettisista suunnitelmista voin vastata vain yleisellä tasolla, että kotimaisella sisällöllä on suuri merkitys uusien palveluidemme luonnissa.”

MTV:n naapurissa Yle käy omaa vääntöään Suomen tv-historian pisin draamasarja Kotikatu voi jäädä uusimatta. Tässäkin riidassa on kyse tekijänoikeuksista.

Helsingin Sanomien mukaan Ylellä ei ole varaa uuteen Kotikatu-kierrokseen. Alkuperäiset sopimukset nostaisivat uusintojen hinnaksi yli 30 miljoonaa euroa. Niiden mukaan tekijät saavat uusinnoista 50 prosenttia alkuperäisistä palkkioista, Yle on tarjonnut tekijöille 20 prosenttia.

Osa sarjan tekijöistä on suostunut matalampiin korvauksiin, osa taas ei. Mikäli sopua ei löydy, jää sarja uusimatta, eivätkä sen tekijät saa minkäänlaisia korvauksia.

Musiikkipuolella riidellään oikeussaleissa siitä, kattavatko vanhat, analogisia tallenteita koskeneet sopimukset myös digitaalisen nettijakelun.

Vuonna 1991 kuolleen kitaristi Albert Järvisen perikunta on haastanut oikeuteen Universal Music Finland -levy-yhtiön. SK kertoi asiasta verkkosivuillaan 14. toukokuuta.

Järvisen pojat katsovat, että 1970-luvun alussa tehdyt levytyssopimukset eivät anna Universalille lupaa musiikin internetjakeluun, koska tuon ajan sopimuksissa puhutaan vain fyysisistä tallenteista, äänilevyistä ja nauhoista.

”Kyse on siitä, saako 1970-luvun alkupuolella tehdyllä levytyssopimuksella myydä nettilatauksia tai jakaa musiikkia internetin verkkopalveluissa”, kertoo Albert Järvisen vanhempi poika Silas Järvinen.

Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Jarkko Nordlund kiistää vaatimukset täysin. ”Me, niin kuin koko ääniteala, lähdemme siitä, että levy-yhtiöllä on masternauhojen oikeuksien haltijana oikeus jaella musiikkia eri kanavia pitkin.”

Nordlund ei usko, että muutoksia käytäntöihin olisi tulossa: ”Sellaista, että sopimukset purkautuisivat ja vanhoja oikeuksia palautuisi tekijöille, ei voi tapahtua.”

 

Taiteellisten tekijänoikeuksien lisäksi on aineettomia teollisoikeuksia, kuten patentteja. Vaikutusvaltainen teknologiateollisuus on valvonut etujaan voimakkaasti. Nokia on vaikuttanut moniin päätöksiin.

”Suomessa tekijänoikeus nähdään usein esteenä ja teknologia on painottunut keskustelussa. On haluttu varmistaa helppo pääsy markkinoille”, Teoston Katri Sipilä pohtii.

”Helposti unohtuu, että kuluttajat haluavat ennen kaikkea hyviä sisältöjä. Teknologia on vain väline sisältöjen käyttöön.”

Teollisuuden lisäksi kannattavuutensa kanssa kampailevat mediayhtiöt toimivat aktiivisesti. Ne sekä lobbaavat aktiivisesti lainsäätäjää että ovat uusineet työntekijöittensä ja avustajiensa sopimukset viime vuosina.

Tämänkin jutun kirjoittaja on luovuttanut tätä juttua koskevat oikeudet SK:n kustantajalle Otavamedialle. Kuitenkin rinnakkaisoikeudet, mahdollisuus omaan käyttöön, jää kirjoittajalle. Useimmissa muissa mediataloissa kirjoittaja joutuu luovuttamaan nekin riippumatta siitä, onko kyse vakituisesta työntekijästä tai avustajasta.

Tekijät kokevat asemansa heikoksi ja toimeentulonsa uhatuksi.

Taiteen edistämiskeskuksen Taideneuvoston varapuheenjohtaja, viulisti ja säveltäjä Jaakko Kuusiston mukaan tilanne on kaukana tyydyttävästä.

”On äärimmäisen vaikeaa löytää kaikille osapuolille hyväksyttävää ratkaisua, digitaalisuus tekee sen hyvin hankalaksi. Ensin pitäisi löytää yksimielisyys siitä, mistä ylipäätään pitäisi keskustella ja halutaanko turvata tekemisen mahdollisuudet. Itse en ole löytänyt vaihtoehtoa vahvoille tekijänoikeuksille.”

 

Oman vaikeutensa tekijänoikeussoppaan lisää vielä se, että immateriaalioikeudet on jaettu kahden eri ministeriön välille.

Tekijänoikeusasiat kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriölle, teollisoikeusasiat kuten patentit taas työ- ja elinkeinoministeriölle. Elinkeinoelämä on voimakkaasti ajanut molempien siirtämistä elinkeinoministeriöön.

Viimeksi asiasta väännettiin voimakkaasti kättä 2007 Matti Vanhasen toisen hallituksen alkuvaiheessa. Kuukausia kestäneen selvitystyön ja poliittisen painin jälkeen taiteelliset tekijänoikeudet päätettiin säilyttää opetusministeriössä.

Viime viikkoina, vasemmistoliiton lähdettyä hallituksesta ja kulttuuriministerin vaihduttua on uumoiltu, että kaikkien tekijänoikeusasioiden siirto elinkeinoministeriöön saattaisi nousta taas esille.

Kulttuuriministeri Pia Viitanen (sd) ei useista pyynnöistä huolimatta ehtinyt kommentoida asiaa.

Pätkäministerinä toimivan Viitasen asemaa kuvaa se, ettei hänellä ei ole edes sähköpostiosoitetta opetus- ja kulttuuriministeriöön, vaan kulttuuriministerinäkin hän käyttää ympäristöministeriön osoitetta.

Kyse on raadollisesti siitä, halutaanko tekijänoikeusasioita käsitellä kulttuuripolitiikkana vai kauppapolitiikkana tai jopa teollisuuspolitiikkana.Tekijät vastustavat hyvin yksimielisesti tekijänoikeusasioiden siirtoa elinkeinoministeriöön.

 

Yksi pahimmista kipupisteistä koskee hyvitysmaksuja.

Vuonna 1984 Suomi, Saksa ja Kongo olivat ensimmäisiä maita, joissa kiistelty maksu otettiin käyttöön. Yksityisen kopioinnin sallinut laki määräsi maksamaan tekijöille korvauksen ääni- ja videokaseteista, joille kotinauhoittajat kopioivat äänilevyjä, radio- ja tv-ohjelmia.

Nykyään EU-direktiivi säätää sen pakolliseksi, mutta toteutustavat vaihtelevat maasta toiseen.

Teknologian kehitys on ajanut nykymuotoisen hyvitysmaksun ohi. Alun perin kaseteista kerättyä korvausta ei ole saatu laajennettua kaikkiin uusiin tallennusmedioihin. Sen tuotto on romahtanut.

Opetusministeriö tilasi vuonna 2012 selvitysmies Markus Leikolalta ehdotuksen uudeksi hyvitysmaksujen pohjaksi. Se olisi laajentanut nykyistä, lähinnä cd- ja dvd-levyt sekä tietokoneiden ulkoiset muistit sisältävää maksupohjaa paljon laajemmaksi, muun muassa internetpalveluihin ja älypuhelimiin.

Teoreettiseksi ja monimutkaiseksi arvosteltu esitys sai lähes täystyrmäyksen poliitikoilta.

Markus Leikolan mukaan ehdotus lobattiin nurin.

”Nokia vastusti sitä voimakkaasti. He eivät halunneet kotimaassaan puhelimiinsa lisämaksua.”

 

Hyvitysmaksuun liittyy myös yksi suurimmista Suomessa käydyistä tekijänoikeusriidoista.

Hovioikeus tuomitsi viime vuonna Verkkokauppa.com-kaupan 3,5 miljoonan euron korvauksiin maksamattomista hyvitysmaksuista. Lopullista päätöstä Teoston kanssa käytävästä riidasta odotetaan korkeimmasta oikeudesta tämän vuoden aikana.

Verkkokauppa.com ja sen toimitusjohtaja Samuli Seppälä perustivat vuonna 2004 Viroon yhtiön, jonka kautta Verkkokauppa.com pystyi myymään hyvitysmaksuttomia tallennuslevyjä Suomeen.

Seppälä katsoo, että hyvitysmaksu vääristi kilpailua.

”Kauppa valui ulkomaille, meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia vastata ulkomaisten verkkokauppojen kilpailuun. Jouduin itsekin sanomaan asiakkaille, että ostakaa muualta, saatte puolet halvemmalla.”

”Sinänsä hyvitysmaksua vastaan meillä ei ole mitään, mutta se, että suomalainen kauppias joutuu myymään teostoveron takia kalliimmalla kuin kilpailijansa muualla on väärin.”

Selvitysmies Leikola on samoilla linjoilla.

”On selvää, että nykyinen hyvitysmaksu on tullut tiensä päähän, sen pohja on analogisessa maailmassa. Se kohtelee väärin käyttäjiä ja vääristää kilpailua.”

Leikola toivoo, että hänen ehdotuksensa voitaisiin vielä nostaa esille.

”Kun Nokia ei enää valmista puhelimia, kannattaisiko katsoa vielä kerran puhtaalta pöydältä, saataisiinko aikaan uusi laki?”

Leikolan visiossa laki olisi määräaikainen, muutaman vuoden jälkeen hyvitysmaksu siirrettäisiin maksettavaksi valtion budjetista.

SK:n tietojen mukaan Elinkeinoelämän keskusliitto ja tekijänoikeusjärjestöt ovat neuvotelleet julkisuudelta piilossa ratkaisua hyvitysmaksutilanteeseen. Neuvotteluja kuvataan vaikeiksi, mutta niihin osallistuneen henkilön mukaan on mahdollista, että kaikille kelpaava ratkaisu löytyy. Useista ongelmakohdista on päästy sopuun.

 

Tekijänoikeusoikeudenkäynnit ovat usein näyttäviä, mutta juristien mielestä niiden määrä on kohtuullinen.

”Pienessä maassa kaikki joutuvat ennemmin tai myöhemmin tekemään työtä toistensa kanssa. Siksi oikeusriitoja halutaan välttää.”

Silloin kun käräjille päädytään, peli voi olla kovaa puolin ja toisin.

Tv-kanavat ja tekijänoikeusjärjestöt haastoivat tallennuspalveluita verkossa tarjonneen TVkaista Oy:n oikeuteen. Yhtiön asianajaja Herkko Hietanen on myös itse vastaamassa yhtiön johdon kanssa syytteisiin.

”Samanlainen häly nousi 1970-luvulla, kun videonauhurit tulivat markkinoille ja viihdeteollisuus nousi takajaloilleen.”

Hietanen katsoo, että TVkaista oli liian pieni neuvotteluosapuoli tekijänoikeusjärjestöjen suuntaan. Isommat toimijat kuten Sonera ja Elisa saivat neuvotelluksi sopimukset omista palveluistaan.

”Samaan aikaan kotimaisten operaattoreiden TV-tallennuspalveluja käyttää lähes miljoona suomalaista. Pienet palveluntarjoajat on helppo hiljentää oikeudessa. Toisaalta isojen toimijoiden kanssa sopiminen hyödyttää kaikkia. Näin myös tv-etätallennuksen kanssa, jossa ollaan pääsemässä viiden euron kuukausikorvauksesta sopuun.”

 

Nalle Puh -läppärin takavarikoinnista seurannut Chisugate oli pr-katastrofi tekijänoikeusjärjestöille. Sen jälkimainingeissa syntyi 51 000 allekirjoitusta kerännyt Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite. Siinä pyrittiin kohtuullistamaan rangaistuksia, mutta myös taiteilijoiden oikeus kohtuullisiin korvauksiin mainittiin.

Ehdotusta on syytetty pyrkimykseksi rapauttaa nykyinen tekijänoikeussuoja. Se onkin laadittu kuluttajien vapaampia käyttöoikeuksia ajavan Electronic Frontier Finland, EFFI ry:n lähipiirissä. Varsin selvältä näyttää, että kansalaisaloite kaatuu eduskunnassa.

Rajoittamatonta internetin käyttöä ajavan Piraattipuolueen aktiivi ja puoleen ideologiaa perustelevan Jokapiraatin oikeuspamfletin toinen kirjoittaja Ahto Apajalahti kritisoi voimakkaasti aloitteen poliittista vastaanottoa.

”Alkuvaiheessa aloitteen mahdollisuudet näyttivät hyviltä, mutta tekijänoikeusjärjestöjen mustamaalaus ja syytökset harhaanjohtamisesta ilmeisesti pilasivat asian. Näyttää siltä, että tekijänoikeusjärjestöjä kuunnellaan herkällä korvalla, eikä niitä vastaan haluta asettua.”

 

Luovista aloista on pitkään toivottu uutta talouden veturia, joka vetäisi Suomen uuteen nousuun. Juhlapuheissa ja strategioissa hehkutettut luovat alat työllistävät noin 100 000 ihmistä ja niiden osuus bruttokansantuotteesta kasvaa. Tällä hetkellä se on 4,8 prosenttia.

Peliala kasvaa ja muuallakin on yksittäisiä menestystarinoita. Helsinkiläisen Fisher King -yhtiön fantasiasarja Nymfien tv-oikeudet on myyty 50 maahan ja kirjailija Salla Simukan Lumikki-trilogian käännösoikeuksista on sopimus 40 maahan.

Peliteollisuuden liikevaihto viime vuonna oli noin 800 miljoonaa euroa ja 90 prosenttia tuotannosta päätyi vientiin. Muilla aloilla puhutaan vielä varsin pienistä summista. Toissa vuonna musiikkiviennin arvo oli 36 miljoonaa euroa, ja viime vuonna kirjallisuuden käännössopimusten arvo alan oman ilmoituksen mukaan vain hieman alle kaksi miljoonaa euroa.

Jos lukuja vertaa vaikkapa yksin Nokian yli 30 miljardin euron liikevaihtoon, ei luovista aloista ole nostamaan Suomea lamasta.

Suomessa ei ole onnistuttu uusien tilauspohjaisten internetpalveluiden kehittämisessä. Samaan aikaan naapurimaa Ruotsissa rakennettu Spotify on noussut maailman johtavaksi musiikin kuuntelupalveluksi. Asiasta on syytetty myös suomalaista lainsäädäntöä ja sekavia tekijänoikeuskäytäntöjä. Niiden väitetään rajoittavan liiketoiminnan kehittämistä.

Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen katsoo tilannetta tekijöiden näkökulmasta.

”Suurin epäkohta on se, että isoimmat voitot käärivät ne tahot, jotka eivät sijoita sisältöihin: operaattorit, puhelinvalmistajat ja verkkokauppiaat.”

”Tekijät pitäisi saada tasa-arvoisemmiksi muiden toimijoiden kanssa ja parantaa heidän neuvotteluasemaansa. Uhkana on se, että ammattimainen toiminta romahtaa jos suuri yleisö ja harrastajat eivät välitä tekijänoikeuksista.”

Tekijänoikeusasioissa aktiivinen ja usein jyrkästi esiintyvä kirjailija ja varatuomari Jarkko Tontti on samoilla linjoilla.

”Tekijän lähtökohtainen päätösvalta teokseensa kaikissa tilanteissa on koko tekijänoikeuden perusta. Internet ei ole poistanut koko talousjärjestelmämme perustana olevaa yksityistä omistusoikeutta.”

 

Toimiva tekijänoikeusjärjestelmä sekä riittävästi ajan tasalla oleva lainsäädäntö ovat elinehtoja Suomen luovalle taloudelle.

Opetusministeriössä tekijänoikeuslain seuraavat muutokset ovat lausuntokierroksella. Niiden pitäisi selvittää pitkään hiertänyt internetin tallennuspalveluiden tilanne.

Vasemmistoliiton lähtö hallituksesta ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen vaihtuminen Sdp:n Pia Viitaseen voi arvioiden mukaan vaikeuttaa tilannetta. Viitasen ei uskota ehtivän perehtyä kunnolla monimutkaiseen tekijänoikeuslakiin.

Pian eläkkeelle jäävä, suomalaisen tekijänoikeushistorian vahva mies, liki 40 vuotta lainsäädäntötyötä linjannut opetusministeriön johtaja Jukka Liedes uskoo, että tarvittavat muutokset saadaan tehdyksi.

20 vuotta sitten unelmoimme, mitä internet voi tuoda. Kuinka se siirtäisi analogisen maailman palvelut ja kaupan verkkoon. Ajattelimme, että tilanne olisi valmis vuosituhannen vaihteessa. Ihan näin ei käynyt.”

”Viranomaisen kannalta ainoa johtotähti voi olla vain yhteiskunnan etu. Luovan alan tekijöiden on pystyttävä elämään, mutta toisaalta teollisuuden ja kaupan on voitava tuoda tuotteita ja palveluita markkinoille, niin että teosten ympärille syntyy taloudellista aktiivisuutta. Lopulta yritysten ja taiteilijoiden etujen välillä ei ole ristiriitaa.”

Juttu julkaistu 30.5.2014, juttua muokattu 30.5. klo 12.15: Lottaliina Lehtisen nimi korjattu Lottaliina Pokkiseksi.