SK selvitti: Näin huippu-urheilun muutosryhmä törsäsi, kopioi ja petti lupauksensa

Tuomo Lappalainen
Kotimaa 12.4.2013 05:00

Viime vuonna loppuraporttinsa jättäneen Huippu-urheilun muutosryhmän (HuMu) rahankäyttö on ollut vielä holtittomampaa kuin tähän asti on tiedetty.

Jukka Pekkala esitteli HuMun työn tulokset tiedotusvälineille 5. joulukuuta 2012. Kuva Jarno Mela / Lehtikuva.

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä on liikuntatieteen tohtori Antti Laineen ja Nuorisotutkimusverkoston vastaavan tutkijan Mikko Salasuon laajoihin selvityksiin perustuva juttu, josta käy ilmi, että HuMu törsäsi suuria summia mitä kummallisimpiin tarkoituksiin.

HuMun vetäjänä toimi SLU:n entinen pääsihteeri Jukka Pekkala, ja ryhmässä oli hänen lisäkseen neljä muuta jäsentä: Tapio Korjus, Mika Kojonkoski, Antti Paananen ja Leena Paavolainen. Julkisuudessa on aikaisemmin kerrottu, että heille maksettiin lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Laineen ja Salasuon tietojen mukaan HuMun viiden varsinaisen jäsenen keskimääräiset kuukausiansiot olivat sivukuluineen noin 11 500 euroa. Olympiakomitea paransi vielä palkkatasoa tarjoamalla muutosryhmäläisille autoedun.

Muutosryhmän ehtymättömästä kassasta liikeni muutenkin rahaa mitä kummallisimpiin tarkoituksiin. Ari Mennanderin viestintäyritystä pyydettiin esimerkiksi järjestämään ja taltioimaan HuMun tiedotustilaisuudet ja haastattelemaan sen jäsenet 39 000 eurolla. Hiihtosuunnistaja Anssi Juutilainen laskutti 46 000 euroa muutosprojektin käynnistyksen, vision kehittelyn ja HuMun jäsenten työnohjauksen konsultoinnista. Loppuraportistakaan HuMu ei selvinnyt omin voimin, vaan sen tekemisestä maksettiin ulkopuoliselle konsulttifirmalle 25 000 euroa.

HuMu ulkoisti myös ison osan ”muutostyöhön” liittyneistä urheilijahaastatteluista. Lomakkeiden suunnittelu annettiin Korjuksen tuttavapiiriin kuuluvien urheilumanageri Harri Halmeen ja valmentaja Mika Lehtimäen tehtäväksi. He muun muassa valmistelivat yhdessä Korjuksen kanssa 135 kysymystä sisältäneen kysymyspatteriston. Työ oli melkoista amatöörien puuhastelua, sillä kolmikko sekoitti jopa kyselyn ja haastattelun kaltaiset peruskäsitteet keskenään.

Lehtimäelle ja Halmeelle maksettiin yhteensä 29 520 euroa. Summa jäi muutamalla satasella alle kilpailutusrajan.

Urheilijahaastattelujen johtopäätökset luvattiin esittää muutosryhmän väliraportin liitteenä. Tällaista liitettä ei kuitenkaan löydy. Myöskään loppuraporttiin ei ole kirjattu haastatteluista mitään tarkempaa informaatiota. HuMu ei ole kertonut esimerkiksi haastateltujen valintaperusteita eikä heidän sukupuoli-, ikä- ja lajijakaumiaan.

HuMun oma panos urheilun muutostyöhön jäi muutenkin laihaksi. Useat sen toistelemat lausahdukset, kuten ”urheilija keskiössä”, esiintyivät jo edellisen, Risto Niemisen johtaman muutosryhmän mietinnössä. HuMun koko työn perustaksi noussut ”urheilijan polku” -käsite esiintyi tutkimuskirjallisuudessa jo 1990-luvulla.

Väliraportissa luvattiin rakentaa suomalaisen huippu-urheilun osaamisen, arvostuksen ja menestyksen mittarit vuoden 2012 aikana. Ne jäivät kuitenkin laatimatta.

Muutostyön toimeksiantoon ei edes kuulunut lisärahan hankkiminen huippu-urheilulle. Tästä huolimatta HuMu esitti loppuraportissa huippu-urheilun resursseihin kaikkiaan 2,5 miljoonan euron vuosittaista lisäystä vuosina 2014-2018. Laineen ja Salasuon hankkimista tiedoista käy ilmi, että ryhmä kokeili kepillä jäätä vielä paljon suuremman summan saamiseksi. Uskaliammassa hahmotelmassa se kaavaili noin 7 miljoonan euron lisäpanostusta vuodelle 2013 ja vuosille 2015-2017 kaikkiaan 19 miljoonan euron lisäystä vuoden 2012 tasoon nähden.

Poliittisen päävastuun HuMun sekoiluista kantaa edellisen hallituksen urheilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallin (r), jonka aikana ryhmä asetettiin. Hän on jälkeenpäin ilmoittanut olevansa tyytyväinen sekä HuMun työhön että lopputulokseen.

Lisää aiheesta painetussa Suomen Kuvalehdessä 15/2013 (ilm. 12.4.) Katso lähin myyntipiste täältä.

Keskustelu

Mitäpä tuohon voisi sanoa? Noinhan se on aina mennyt, eikä sitä ole ennen taidettu ihmetellä. Mutta kun nyt joku keksi tuon Himasen ja samalla tutkiville journalisteille palkitsevan työmaan.

Sanotaan, että ei sovikaan rähjätä. On oltava aina sopuisa ja huomaavainen. Kieltäminen on vaikeaa, joten rahaa on aina löydyttävä, jos johonkin kerran ryhdytään. Työntekijöille on annettava mahdollisimman suuri vapaus. Lopputulokseenkin on oltava tyytyväinen, sillä muutenhan tekijöiden mieli pahoittuu.

Varsinkin omien kavereiden ja ”hyvien veljien” suuntaan on suhteita hoidettava. Kaveri odottaa, että kavereilta ei kielletä mitään. Kavereita aina tarvitaan, sillä hekään eivät vuorostaan kiellä meiltä mitään. Näinhän se hyvin menee.

Nämä pikku himaset saavat kuitenkin esikuvaansa huomattavasti pienempiä etuja. Ajan kuvana lohdutonta luettavaa.

Näyttää olevan uusi ”maan tapa”, että omat työt ja tehtävät delegoidaan kavereille. Samalla kasvatetaan kulupyramidia veronmaksajien maksettavaksi.

Ei ihme jos maalla menee huonosti, kun se on luopumassa helpon rahan houkutuksesta entisistä hyveistään: rehellisyydestä ja työteliäisyydestä. Yhteiset rahat vaan alkavat pian olla lopussa…

Vai olivatko ne hyveet vain fennomaanien keksintöä, jolla aikoinaan saatiin laiskat suomalaiset uskomaan itseensä ja innostumaan maan kehittämisestä. Snellmanin ja kumppaneitten kansakunnan brändäys toimikin ihan hyvin 1980-luvun lopulle asti. Mutta sitten jostain syystä loppui usko omaan hyvyyteen – yhtä hyvin taidollisessa ja moraalisessa merkityksessä.

Tässäkin projektissa noudatettiin maan tapaa. Esimerkkiä saa seuraamalla erään filosofin ja hallitsevan pääministerin suhmurointia. HuMun puuhapetterit ovat jakaneet rahat lähipiirilleen ja tietysti itselleen. Turha meidän on jeesustella naapurin rosvokapitalismia ja yhteiskunnan varojen anastamista. Meijjän poijjaat osaavat mellastaa yhtä lailla, vaikka summat ovat pieniä naapuriin verrattuna. Ja onhan tämä todiste siitä, että kultamitalilla saa myöhemminkin paljon maallista hyvää. Mitähän muuten kertoo Wallinista ja Kataisesta se, että kelvottomat tekeleet kuten HuMu ja Himanen saavat heiltä ylistäviä lausuntoja ?

Uskomatonta, mutta niin tuiki tavallista kohellusta julkisilla rahoilla, sekä Walliinin että Kataisen töppöilyt.

Pitäisikö tässä tyytyä toteamaan, että Stefan Walliin on jo joutunut ottamaan poliittisen vastuunsa, joskaan ei tästä asiasta. Sen sijaan Jyrki Katainen ei sitä ole kantanut. Vielä.

Vai olisiko jotain vielä tehtävissä? Eihän tämä poliittinen rällästely voi tällä tavalla jatkua. Rahalle löytyy ihan tarpeellisiakin käyttötarkoituksia.

Vaikka pientä nämä pöydältä tippuneet muruset ovat.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/03/puolueet-selvittakoot-sotkunsa.html

t@@vi kirjoitti: ”Nämä pikku himaset saavat kuitenkin esikuvaansa huomattavasti pienempiä etuja. ”

Olet oikeilla jäljillä, mutta valitettavasti sinulla taitaa olla turhan ruusuinen kuvan tästä HuMu porukasta. Apu-lehden mukaan ryhmän aikaansaaman raportin hinnaksi tuli 2,5 miljoonaa euroa. Tutkimuksen yhden sivun hinnaksi kertyy 100 000 euroa. Näissä rahastustalkoissa Himanen on vielä oppipoika näiden humupekkojen rinnalla. Himasen ryhmä sentään kokosi aivan oikeaa asiaakin joskin raportissa on kosolti sitä tavanomaista konsulttihöttöä ja se on roimasti ylihinnoiteltu. HuMun raportin voi (vain lievästi karrikoiden) tiivistää lauseeseen ”antakaa paljon lisää rahaa”.

Mitäpä tuosta. K*setusta maan nykytapaan, maksajilla ei ole äänioikeutta. Business as usual.
Ja tällaiseen maahan verojen maksamisen yritetään uskotella olevan jonkinmoinen moraalinen velvollisuus?

Jutussa ovat asiantuntijoina alan professorit.
Toimittajilla ei jostakin syystä ole ollut kopetenssia kritikoida näitä juttuja.
Miksi alan professoritkaan eivät ole vaatineet selvitysryhmien ammatillisuutta – itse asiassa eivät tässä jutussakaan?

Meillä on niin paljon ihan oikeita ja ulkopuolisia tutkijoita tässä maassa, että heitäp itää käyttää kaikissa selvitysryhmissä ensisijaisestyi, ei niitä, jotka hutkivat vain itselleen lisää rahaa – tai poliittisia etuja.

Paavo Nurmi harjoitteli mm. siten, että piti kiinni junan takapollarista ja yritti juosta niin pitkälle kuin mahdollista. Urheilujohtajaa hänestä ei kuitenkaan tullut.

Julkisia tukiaisia kaadetaan Suomessa monilla muillakin aloilla kankkulan kaivoon. Yksi iso kenttä perattavaksi olisivat nämä välillisillä yrityistuilla, maakunnissa alueellisilla kehitysrahoilla toteutetut liiketoiminnan kehittämisprojektit. Joiden vaikutus on ainoastaan se, että työllistetään projektin keston ajan alueellisissa kehitysyhtiöissä työskentelevät puuhapetet.
Jotka hakevat puuhasteluunsa rahaa seuraavilla hakukierroksilla laittamalla sama huuhaa hieman eri otsikoilla uuteen pakettiin.

Erinomaista Suomen Kuvalehti. Kaivakaa journalistit lisää esiin näitä mätäpaiseita. Ahneuden pitoja vietetään nähtävästi aina kun pystytään. Tässä tapauksessa verorahoilla. Se ei lopu, elleivät nämä pelkää kiinnijäämistä tarpeeksi.

On suorastaan vastemielistä, että esimerkiksi Suomen mäkihyppyjoukkue etsii rahaa epätoivon vimmalla ja sitä syydetään toisarvoisten ”tutkimusten” tekemiseen miljoonittain. Tämä porukka on moraalitonta ja ala-arvoista kuin dopingia käyttävät urheilijatkin.

Lopuksi; Wallinia on taidettu viedä kuin litran mittaa. Ei se ole tomppeli joka pyytää vaan se joka antaa.

Ja tästä ”varastamisesta” joutuu vastuuseen aikuistenoikeasti….niinpä niin, ei kukaan. Ja uutta työryhmää kootaan jo varmasti huonon olympiamenestyksen sivittämänä. Pakkohan tämäkin on tutkia…