Seksin ostaja: "Kysyntä ei katoa"

ihmiskauppa
Teksti
Laura Koljonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Juuso on käyttänyt prostituoitujen palveluita lähes 20 vuotta. Seksin oston kriminalisointi ei saisi häntä lopettamaan.

Kuvitus Marjo Tynkkynen.

Suomessa on seksin oston osittainen ostokielto.

Sen mukaan on kiellettyä ostaa seksiä parituksen ja ihmiskaupan uhreilta sekä alaikäisiltä.

Viime kesänä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) ryhtyi ajamaan lain tiukennusta. Koska asiasta ei ole päätetty hallitusohjelmassa, hallituksen enemmistön on oltava lakimuutoksen takana.

Hallituksen viime kesänä hyväksymän tasa-arvo-ohjelman mukaisesti ensin arvioidaan seksin ostoa koskeva lainsäädäntö. Siinä otetaan huomioon myös Ruotsin kokemukset seksin oston kokonaan kieltävästi laista.

Tämän selvityksen on tarkoitus valmistua kevään 2013 aikana.

Jos selvitys saa valtioneuvoston enemmistön kannatuksen, siitä mahdollisesti tehdään hallituksen esitys. Sekä oikeusministeri että kristillisdemokraatit perustelevät oston kriminalisointia ihmiskaupan ja parituksen vastustamisella ja alaikäisten suojelemisella.

Käynnissä on myös kaksi muuta ihmiskauppaan liittyvää lakiprosessia, mutta oikeusministeriön mukaan ne eivät riitä, sillä ne eivät tarjoa riittävää suojaa ihmiskaupan ja parituksen uhreille, eivätkä ne puutu kysynnän vähentämiseen.

Oikeusministeriön mukaan kysynnän vähentämiseksi toimisi parhaiten Ruotsin mallin mukainen täyskriminalisointi.

Usean tahon mielestä seksin oston kriminalisointi ei auttaisi ihmiskaupan uhreja, sillä kriminalisoinnilla ei puututtaisi kysyntään.

Prostituutiolla ja ihmiskaupalla ei muutenkaan ole Suomessa tekemistä keskenään.

Näin väittää muun muassa perheellinen Juuso.

Väärät mielikuvat

Seksin ostaminen prostituoidulta on Juusolle yksi tapa harrastaa seksiä. Juuso ei halua oikeaa nimeään julki lastensa takia.

Juuso on käyttänyt seksipalveluita lähes parikymmentä vuotta. Jos Juusolla ei satu olemaan naisystävää tietyllä hetkellä, hän ostaa seksiä. Ollessaan naimisissa Juuso piti prostituoiduista taukoa, mutta kun avioliitto päättyi, hän palasi heidän palvelujensa pariin.

Vielä 1980-luvulla Juuso oli prostituutiota vastaan. Hänen mielestään toiminta alisti naisia.

Nykyään hän on täysin päinvastaista mieltä.

“Sen sijaan, että roikkuisin baareissa avioliittonsa surkeutta itkevien humalaisten ja rikkinäisten naisten kanssa – mitä tein aikaisemmin – voin ostaa seksiä viehättäviltä ja selvin päin olevilta naisilta, jotka eivät soittele perään tai vaadi jotain enemmän. Minulla on samanlainen ajatusmaailma prostituoitujen kanssa.”

Juuso tutustui prostituoituihin ensimmäisen kerran ollessaan lomamatkalla Israelissa. Tel Avivin seksikauppa oli vilkasta.

Kun Juuso tapasi venäläistaustaisen, sivistyneen ja tyrmäävän näköisen naisen, hän ei voinut uskoa, että tämä myi seksiä. Epäluuloinen Juuso päätti kokeilla maksullista seksiä.

Hän huomasi mielikuvansa vääriksi.

“Bisnes on aivan erilaista kuin voisi kuvitella”, entinen prostituution vastustaja kertoo.

“Toisin kuin minulle oli väitetty, kaikki prostituoidut eivät olleet narkkareita tai mielenvikaisia. Ihmiset myivät seksiä, koska se oli helppoa rahaa. Israelissa tapaamani nainenkin ansaitsi 20 kertaa enemmän kuin mitä olisi tienannut päivätöissä.”

Liioiteltu ihmiskauppa?

Juusolle seksin ostaminen ei ole vain suorituksen ostamista. Yleensä hän vie prostituoidun syömään, tutuille tytöille hän kokkaa ja antaa heille autokyydin kotiin.

Juuso käyttää pääasiassa suomalaisia prostituoituja. Hän kuluttaa prostituutiopalveluita myös matkoillaan, ellei matkusta seuralaisen kanssa.

Mutta tuskin kaikki seksiä ostavat käyttäytyvät Juuson tavoin. Prostituoidut kuitenkin joutuvat ajoittain myös väkivallan uhreiksi.

“Huonosti käyttäytyvät asiakkaat joutuvat mustalle listalle, ja tytöt puhuvat heistä keskenään”, Juuso sanoo.

Näin voivat toimia suomalaiset tytöt, jotka ovat itsenäisiä yrittäjiä. Mutta entäs ulkomailta tulevat, kielitaidottomat naiset?

“Ulkomailta tulevat prostituoidut ovat usein hyvin kielitaitoisia. On kuitenkin harvoja poikkeuksia, ja tällöin apurien toiminta eli paritus on välttämätöntä. Mutta en ole koskaan törmännyt oikeaan eli törkeään paritukseen.”

Juuson mielestään ihmiskauppaa ja paritusta on liioiteltu.

“En ole myöskään tavannut ihmiskaupan uhreja. En tunne ketään, kuka haluaisi ostaa seksiä surulliselta tai ahdistuneelta prostituoidulta.”

Suurin osa on suurkuluttajia

Juuso on seurannut suomalaisen prostituution kehitystä.

Hän on nähnyt, miten Helsingin Sanomien lopetettua vuosituhannen vaihteessa seuranhakuilmoitusten julkaisemisen, prostituutio siirtyi internetiin. Esimerkiksi yksityinen sivusto Sihteeriopisto oli ja on edelleen aktiivinen paikka. Palvelimella julkaistaan ilmoituksia ja käyttäjät muun muassa chattaavat kokemuksistaan.

2000-luvun puolessa välissä Sihteeriopisto siirsi palvelimensa ulkomaille, sillä lakimuutos teki prostituution markkinoinnista rangaistavaa.

Väestöliitto on arvioinut selvityksessään, että 15 prosenttia suomalaisista 18-74-vuotiaista miehistä on tarjonnut joskus elämänsä aikana rahaa seksipalvelusta.

Juuso käyttää prostituoitujen palveluita pari kolme kertaa kuukaudessa.

Helsingin poliisin rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson jakaa prostituutiopalveluita käyttävät karkeasti kahteen ryhmään: satunnaiskäyttäjiin ja suurkuluttajiin.

“Viihdekäyttäjät haluavat koko elämänsä kokeilla maksullista naista ja uskaltautuvat sitten pikkujurrissa kokeilemaan. Heidän käyttäytymiseensä mahdollinen kriminalisointi vaikuttaisi varmasti. Valtaosa kuluttajista on kuitenkin suurkuluttajia. Heille prostituutiopalveluiden käyttäminen on tapa harrastaa seksiä, eivätkä he lopeta. On ihan sama, mitä lailla kielletään.”

Juuso kuuluu niin sanottuihin suurkuluttajiin.

Erikssonin mukaan suurkuluttajat tietävät, että lakia on vaikea valvoa ja päiväsakkosanktio on olematon.

“Onhan ilman turvavyötä ajaminenkin laitonta, mutta eivät kaikki ihmiset siitä silti piittaa. [Kriminalisointi]lain varsinainen vaikutus on signaali, ettei seksin ostaminen ole hyväksyttävää.”

Ja nimenomaan tästä syystä oston kriminalisointi saa Juusolta niin tiukan tuomion: se on signaali, että hän tekee väärin, vaikka hän ei koe tekevänsä väärin.

“Mikäli kriminalisointi tulee joskus voimaan, aina ostaessani seksiä, tietäisin tekeväni rikoksen. Mielestäni seksin ostaminen ihmiseltä, joka sitä vapaaehtoisesti haluaa myydä, ei ole rikos. Olen miettinyt asian tarkoin, sillä en tee asioita sen perusteella, että ‘koska mä haluan’ ja että ‘tää nyt vaan kuuluu mulle’.”

Mikäli kriminalisointi tulisi voimaan, Juuson käytös ei muuttuisi. Hän tuntee paljon prostituoituja, osan kanssa hän on ystävystynyt.

Juuso on varma, että vaikka ostaminen kiellettäisiin lailla, kysyntä ei katoaisi.

Eriksson on samaa mieltä. Kysynnän vähentämiseen tarvitaan hänen mielestä paljon järeämpi aseita – esimerkiksi asennekasvatusta.

“Jos kysyntään halutaan vaikuttaa, pitää puuttua asenteisiin. Ja mikäli asenteisiin halutaan vaikuttaa, niin se lähtee kasvatuksesta eikä mistään laista.”

Vähentäisikö seksin oston kriminalisointi ihmiskauppaa? Lue juttu painetusta Suomen Kuvalehdestä 50/2012 (ilm. 13.12.).