Oikeusministeriö on tänään julkaissut mielenkiintoisen selvityksen suomalaisista säätiöistä. Siinä on ensimmäistä kertaa eritelty kattavasti, miten säätiöitä hallitaan Suomessa ja millaisia rahoja niissä pyörii.
Säätiölain uudistukseen liittyvä katsaus perustuu Patentti- ja rekisterihallituksen tietoihin ja oikeusministeriön tämän vuoden alussa tekemään kyselyyn, johon vastasi vajaat 700 Suomen kaikkiaan noin 2 800 toimivasta säätiöstä.
Selvityksessä on vertailtu säätiöitä myös sen mukaan, mikä on niiden virallinen kieli. Tieto on mielenkiintoinen eritoten sitä taustaa vasten, että suomenruotsalaisten säätiöiden vallasta ja vauraudesta liikkuu jatkuvasti toinen toistaan hurjempia käsityksiä.
Melko laajalle levinneen käsityksen mukaan ruotsinkieliset säätiöt esimerkiksi ostavat rahalla poliittista vaikutusvaltaa ja vääristävät sillä tavalla demokratiaa. Konkreettista näyttöä on saatu muun muassa Rkp:n yhteyksistä Svenska Kulturfondenin, Konstsamfundetin ja Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiön kaltaisiin tahoihin.
Yksi aktiivisista kielikeskustelijoista on Suomalaisuuden liiton entinen puheenjohtaja Heikki Tala (ps). Hän esitti huhtikuussa Uuden Suomen blogissaan arvion, että suomenruotsalainen säätiövarallisuus on ”vähintään yhtä suuri kuin Suomen koko kestävyysvaje”.
Tuore selvitys antaa keskusteluun uusia eväitä tältäkin osin.
Kestävyysvajeen suuruudesta on julkisuudessa esitetty erilaisia arvioita, mutta esimerkiksi pääministeri Jyrki Katainen (kok) arvioi viime maaliskuussa kehysriihen yhteydessä sen olevan noin ”kymmenen miljardin euron luokkaa” (mtv3.fi, nettivieras).
Siihen nähden ruotsinkielisten rekisteröityjen säätiöiden yhteenlaskettu taseiden loppusumma, runsaat 2,4 miljardia euroa, ei kuulosta mitenkään tavattomalta - tietenkin olettaen, että luku vastaa edes suurin piirtein omaisuuden todellista arvoa.
Tarkempi vertailu paljastaa kuitenkin, ettei käsitys suomenruotsalaisten säätiöiden rikkaudesta ole aivan tuulesta temmattu.
Jos ruotsinkielisissä säätiöissä olevan rahan suhteuttaa ruotsinkielisten osuuteen väestöstä, ero suomalaisiin säätiöihin näkyy selvästi.
Ruotsinkielisiä on Suomessa tuoreimpien tietojen mukaan noin 280 000 eli 5,5 prosenttia koko väestöstä. Se tarkoittaa, että ruotsinkielisissä säätiöissä on varallisuutta noin 8 700 euron edestä jokaista suomenruotsalaista kohti.
Vastaavasti suomenkielisten säätiöiden taseissa on yhteen laskien noin 8,9 miljardia euroa. Se tarkoittaa kaikkien noin 4 850 000 suomenkielisen kesken jaettuna vähän yli 1 800 euroa kutakin kohti.
Ruotsinkielisten säätiövarallisuus per henkilö on siis lähes viisinkertainen suomenkielisiin verrattuna.
Kun suomenkieltä äidinkielenään puhuva hakee virkaan, jos virka on tärkeä ja vaikutusvaltainen, niin ruotsia äidinkielenään puhuva todennäköisesti saa viran. Johtuu virkamiesruotsin pakollisuudesta. Näin vaikka suomenkielinen olisi muuten pätevämpi hoitamaan kyseistä tehtävää. Tämä vaikuttaa haitallisesti läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Näin suomenruotsalaiset valloittavat kaikki tärkeät paikat yhteiskunnassa ja voivat siten lisätä valtaansa ja varallisuuttaan suomenkielisiin nähden. Tämä on ollut tiedossa noin neljäkymmentä vuotta. Siitä huolimatta rikollinen pakko- ja virkamiesruotsi ja
sen tuoma apartheidpolitiikka suomenkielistä kantaväestöä kohtaan jatkuu ja jatkuu. Pakko- ja virkamiesruotsilla on vain ja ainoastaan tarkoitus, tehdä mahdollisimman paljon vahinkoa suomenkielisten keskuudessa. Pakko- ja virkamiesruotsilla taataan, että suomenkieliset pysyvät yksikielisinä, eivätkä pääse kansainvälistymään. Suomenkielisille riittää yksi pakollinen vieras kieli ja se on englanti. Jos joku haluaa lukea muita kieliä vaikka kuinka paljon, se hänelle suotakoon. Suomessa on tarpeeksi ruotsin osaajia määräämättömäksi ajaksi eteenpäin. Pakolla ei kukaan opi mitään.
Näistä rahoita esimerkiksi: Ainakin tämän vuoden maaliskuussa oli tilanne se, että Suomalaisuuden Liitto saa vuosittain vain 2000 euroa valtion apua, joka käytetään täysimääräisesti itsenäisyyspäivän lipunnostotilaisuuden järjestämiseen. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Folktinget -järjestö, joka yleensä mielletään liiton ruotsinkieliseksi vastinpariksi, saa valtion budjettivaroja noin 575 000 euroa vuodessa ja mitä saavatkaan Ruotsin valtiolta ja muilta tahoilta.
Mitenkään muuten ei voi tätä pakko- ja virkamiesruotsin järjettömyyden ja haitallisuuden pysymistä selittää, kuin että suuri osa suomen parlamentaarikoita ovat korruptoituneet. Eivät nämä päättäjät voi olla niin tolloja, etteivät näe miten pahaa jälkeä tämä ruotsinmielisten suomalaisia kohtaan tekemä apartheidpolitiikka jättää jälkeensä läpi koko suomalaisen yhteiskunnan, läpi koko koulutusjärjestelmän.
Suomalaiselle riittää yksi pakollinen vieras kieli, niin kuin koko muulle maailmalle. Suomessa se on englanti. Näin pääsee suomenkielisetkin tasavertaisesti muun maailmanmenoon mukaa.
Säätiöiden verovapaus on tässä se suurin ongelma. Eihän noi konstsamfundetit jne ole mitään muuta kuin bisneksen pyörittäjiä ilman verorasitusta. Miten voi perustella sitä että esim kauppakeskus Forumista tulevat voitot, ihan siis tuottoja kovasta bisneksestä, voivat olla verovapaita?
Koskee tietty myös suomenkielisiä säätiöitä.
Noiden verovapaus pitäisi käydä lävitse. Suurimmat säätiöt näyttävät olevan vain käteviä veronkiertokoneistoja.
Ruotsinkielisten vauraus? Mitä ihmettä? Jos säätiöillä on rahaa niin ei se tee ruotsinkielisistä sen vauraampia kuin ennenkään. Jos ruotsinkieliset säätiöt ovat hoitaneet raha-asiansa hyvin niin miten se on suomenkielisiltä pois.
Ja 4,5 %:n kannatusko RKP:lle vinouttaa demokratiaa?
Sensijaan kannattaisi tutkia voidaanko kansanedustajien määrän perusteella veromarkoista maksettava puoluetuki siirtää säätiölle, jota johtaa puolueen puheenjohtaja ja entinen kansanedustaja. Selvitysmieheksi vaikka H Tala.
Viime vaalikesksutelussa sanoi RKP:n edustaja ettei missään tapauksessa ruosinkilisten säätiöiden asioihin saa puuttua. Suomalaiset ovat huonompia säätiöitä koska ruotsinkileiset ovat viisaampia hoitamaan asioita. Suunnilleen näin oli kommentti. Bättre folk tuli taas esiin mielipiteessä.
Nyt olisi kiinnostavaa kuulla mikä tämän jutun pointti oikein on. Mikä on kirjoittajan mielestä yhteys Suomen kestävyysvajeen ja ruotsinkielisten säätiöiden varallisuuden välillä? Entä millä tavalla säätiön varallisuuden suhteuttaminen väestölukuun on olennaista? Juuri näiden faktojen tuominen esiin, tuntuu varsin provosoivalta vedolta. Voisitko Tuomo Lappalainen kertoa miksi päätit kirjoittaa jutun?
Keskustelussa lienee unohtunut seikka, että säätiöt ovat täysin itsenäisiä toimijoita joilla on omat viranomaisten hyväksymät säännöt ja joiden toimintaa viranomainen myös valvoo.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun omaisuutta säätiöidään samalla luovutaan päätäntävallasta se suhteen. Varjojen säätiöijät ovat säädekirjelmissään esittäneet sen mihin tarkoitukseen varat ovat ja miten niiden tuottoja voidaan jakaa. Viranomainen (tässä tapauksessa PRH:n säätiörekisteri) käsittelee hakemukset ja hyväksyy ne. Säätiöiden varoja/tuottoja ei jaeta minkään kieliryhmän kesken vaan säätiöiden tarkoituspykälien
perusteella. Säätiöt jakavat arvokasta tukea niin taiteelle kuin tieteellekin, sen vuoksi en missään nimessä suosittele yleishyödyllisten säätiöiden tulojen verovapauteen kajoamista. Se vaikuttaisi suoraan jaetun tuen määrää, kun 1/3 tuotoista korjaisi kukapa muu kuin VEROttaja!!
Miksikö tämä juttu on kirjoitettu? Toistetaan vielä: julkisuudessa esiintyy aika ajoin kovia väitteitä suomenruotsalaisten säätiöiden mahdista. Suomalaisuuden liiton nimekäs aktiivi on esittänyt niiden vauraudesta puhuessaan rinnastuksen kestävyysvajeeseen. Oikeusministeriön säätiöselvitys tarjoaa mahdollisuuden tarkastella, miten hyvin nämä väitteet kestävät kriittistä tarkastelua. Myös selvityksen tekijä on ilmeisesti pitänyt kieliasiaa säätiöiden kohdalla relevanttina, koska on eritellyt säätiöitä myös niiden kielen mukaan.
Kääntäen: miksi tällaista juttua ei olisi saanut tehdä? Miksi säätiöitä ei saisi tarkastella kieliryhmittäin? Eikö avoimeen yhteiskuntaan kuulu, että myös tällaisista asioista saa puhua?
Lappalaisen juttu on aivan tolkuton. Suomalaisuuden liiton aktiivi (eli H Tala) on profiloitunut lähinnä ruotsinkielen vastustajana, jolle kaikki suomenruotsalaisuus on muiden perussuomalaisten tapaan pois heidän kannattajiltaan.
Kaksikielisen suvun jäsenenä ja SK:n tilaajana nämä typeryydet riittävät.
@ Tapanainen ## Mielipiteesi on ”aivan tolkuton.” Onhan se tunnustettava, että Ruotsilla, sen kielellä, on juuri Suomessa erikoinen ja tärkeä rooli. Kai sitä voi pitää myönteisenä noin yleensä ottaen, vaikkei Ruotsi nyt ole koskaan ollut mikään kulttuurimaa eikä sen kieli sivistyskieli. Mutta kun Suomessa ei ollut oikein omaa ”virallista kieltä” ja kulttuuria vielä vähemmän, niin riittihän tuo Ruotsin pettuleipä hengissä pysymiseen.
Ja jos on sattunut kokemaan ns. kulttuuria ja mm. mielipiteen vapautta muualla kuin Pohjoismaissa, niin sekin on tosin selvä, että ”ruotsalaisuutta Suomessa”
kohdellaan kuin jotakin salaseuraa. Ei siitä todella tehdä uutisia eikä siitä keskustella. Tämä tulee tehdä, jos maan ns. ”sivistyneistö” pakotetaan opiskelemaan yhä tänään Ruotsin kieltä. Juuri ja mm. se tulee joko perustella tai siitä on luovuttava. Mitä mieltä siinä muka on?
Otin kerran toimen PE/Tiedustelussa viideksi vuodeksi. Siihen ei vaadittu ruotsin virkatodistusta, mistä syystä en sitä hankkinut. Se ei estänyt tapaamasta ruotsalaisia ystäviä, siis Suomen ulkopuolella. Mutta lähetystössä, johon homma oli sijoitettu, se tuotti täysin sairaita ongelmia; jostakin syystä minun olisi tullut hankkia todistus ruotsin osaamisesta. Se että tulin toimeen kuudella muulla vieraalla Euroopan kielellä, ei merkinnyt mitään. Ei sekään, ettei ruotsia tarvittu.
Eli hyvä Tapanainen, kyllä näissäö jutuissa on jotakin hiukan sairasta. Noissa hommissa ihmisiä siis tapettiin. Mutta mitä siitä! Ruotsin virkatodistus tuli ensin. Ei virkamiesten tavinnut ymmärtää paikallisia lehtiä; ruotsin virkatodistus oli ainoa vaadittu kielitaito. Kyllähän se maksoi, muttei siitä siis saa puhua. Se on antiliberalistista ekstremismiä!
Keskusteluketjua seuraamalla saattaa syntyä hiukan väärä kuva siitä, miten alkuperäisessä jutussa käsiteltiin Heikki Talan väitettä. Siinä todettiin seuraavat asiat: a) Tala rinnasti suomenruotsalaisten säätiöiden vaurauden Suomen kestävyysvajeeseen, b) säätiöiden vauraus on noin neljäsosa kestävyysvajeesta. Tarkkaavainen lukija varmaan huomasi jo tällä perusteella, että Talan väite ei käsitykseni mukaan pidä paikkaansa.
Erilaiset yliedustavuuksien laskennat ovat nykyään muodissa. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä tekemistä säätiöiden varallisuudella on kieliryhmien suuruuden kanssa.
Pitäisikö säätiöiden varallisuudelle asettaa ylärajoja? Jos ruotsinkielisen säätiön pääoma tai tuotot nousevat yli määrätyn limiitin, ylimääräiset rahat tilitetään valtiolle. Viis siitä, onko säätiön säännöissä määrätty tuotto käytettäväksi tieteen, taiteen, hyväntekeväisyyden tai kulttuurin hyväksi, kieliosuus on tärkeämpi kriteeri.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Luuppi kirjoitti:
Huomionarvoinen seikka on, että myös ruotsinkieliset voivat hakea ja hakevat suomenkielisistä säätiöistä apurahoja. Ruotsinkielisten säätiöiden varallisuus on korvamerkitty vain ja ainoastaan ruotsinkielisille.