Risteilyalukset pumppaavat jätevesiä Itämereen – jätökset ajautuvat rannoille
Laivojen jätevedet halutaan satamaan, sanoo satamajohtaja Kari Noroviita.
5
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Suomen vesillä säännöllisesti liikennöivät matkustajalautat lopettivat jätevesien pumppaamisen mereen 2007 kansalaisten painostuksen seurauksena, PR-syistä.
Sen sijaan valtaosa, WWF:n selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia suurista kansainvälisistä risteilyaluksista laskee jätevetensä edelleen Itämereen.
WWF on selvittänyt myös risteilymatkustajien asenteita. Vain joka neljäs kyselyyn vastanneista tiesi, että alukset pumppaavat jätevesiä mereen: 93 prosenttia matkustajista sanoi valitsevansa jatkossa mieluummin risteilijän, joka jättää jätevedet satamaan.
Merenkulkulainsäädännön mukaan jätevesien pumppaaminen mereen on laillista, kunhan lastia ei tyhjennetä rannan tuntumassa.
Kansainvälisten jätevesisäädösten mukaan käsittelemättömät käymälävedet saa laskea mereen 12 meripeninkulman eli noin 22 kilometrin päähän rannasta ja käsitellyt käymälävedet kolmen meripeninkulman eli 5,4 kilometrin päähän rannasta.
Matka on lyhyt. Monet purjehtijat ovat kertoneet Liikenteen tarkastusvirasto Trafille joutuneensa purjehtimaan ihmisjätösten keskellä. Jätteet eivät pysy avomerellä, vaan tulevat tuulten ja virtauksen mukaan rannikolle.
Itämeren suojelukomission HELCOMin mukaan kansainväliset risteilyalukset pysähtyvät yli 2 000 kertaa Itämeren satamakaupungeissa. Helsinki on yksi suosituimmista pysähdyspaikoista. Kuluvan kesän aikana Helsingissä vierailee 260 risteilyalustaja jopa 360 000 matkustajaa.
Valtaosa, noin 11 miljoonaa Helsingin sataman kautta kulkevasta matkustajasta kulkee säännöllisesti liikennöivillä autolautoilla.
Suurimmat kansainväliset risteilyalukset ovat pienten kaupunkien kokoisia. Niihin mahtuu jopa 4000 matkustajaa, ja miehistöäkin parisen tuhatta. Jätevettä kertyy noin 170 litraa henkilöä kohden päivässä.
WWF:n selvityksen mukaan vain 30 prosenttia risteilyaluksista tyhjentää jätevetensä satamien vastaanottopisteisiin, vaikka se on mahdollista lähes kaikissa suuremmissa Itämeren satamissa.
Helsingissä se on jopa maksutonta.
”Maksuttomuudesta päätettäessä ja vastaanottojärjestelmää rakennettaessa ei mietitty turistien tuomia tuloja vaan pelkästään Itämeren tilaa. Kaikki laivojen jätevedet halutaan satamaan”, toteaa Helsingin matkustajasatamista vastaava johtaja Kari Noroviita.
Nyt kaikilla laitureilla on jäteveden vastaanottojärjestelmä. Satamasta jätevedet johdetaan kunnalliseen jäteverkkoon. Edes maksuttomuus ei innosta kaikkia kansainvälisiä risteilyaluksia jättämään jätevesiään Helsingin satamaan. Paikalliset matkustajalautat ymmärtävät paremmin Itämeren haavoittuvuuden.
Noroviidan mukaan tilanne on kuitenkin merkittävästi parempi kuin WWF:n selvitysten perusteella voisi päätellä.
”Kaikissa uudemmissa laivoissa on oma jätevesien puhdistusjärjestelmä. Tosin niiden taso vaihtelee, eivätkä ne parhaimmillaankaan yllä samalle tasolle kuin kaupunkien jätteenkäsittelylaitoksissa päästään. Vanhimmissa aluksissa jätteiden käsittely on pelkästään mekaanista, mutta se riittää täyttämään kansainvälisten säädösten määrittelemän minimitason.”
Vaikka risteilytoiminta hyötyisi puhtaasta merestä, vastustavat suuret kansainväliset varustamot ja risteilyalukset yhteistä jätevesikieltoa. Satamien jätevesien tyhjentäminen tapahtuu niiden mielestä liian hitaasti.
”Tunnen väitteen ja siksi teimme selvityksen kaksi vuotta sitten asiasta”, Noroviita toteaa.
”Risteilyalukset tulevat Helsingin satamaan yleensä aamulla ja lähtevät illalla. Haastattelujen perusteella emme törmänneen minkäänlaisiin käytännön ongelmiin jätevesien vastaanoton suhteen. Pystymme vastaanottamaan kaikki jätteet. Alusten aikataulut on suunniteltava niin, että pumppaaminen ehditään tehdä, mutta minun käsittääkseni aluksilla on oltu tähänkin tyytyväisiä.”
Noroviidan mukaan jätevesien määrä vaihtelee ”yllättävän paljon” sen mukaan kuinka tehokas aluksen wc-järjestelmä on. ”Uusimmissa laivoissa on vedettömiä pisuaareja.”
Laivojen omien jätteenkäsittelylaitosten ongelma on se, että ne eivät poista jätevedestä ravinteita, typpeä ja fosforia yhtä tehokkaasti kuin kaupungin järjestelmä.
Itämeren kannalta juuri ravinteet, typpi ja fosfori ovat ongelmallisia, koska ne rehevöittävät merta. VTT:n vuonna 2009 valmistuneen selvityksen mukaan laivojen jätevesien osuus Itämeren kokonaiskuormituksesta on pieni: typen osalta vajaa puoli promillea, mikä on kuitenkin noin 356 tonnia, ja fosforin 0,3 prosenttia eli 119 tonnia.
Risteilyalusten osuudeksi laivaliikenteen typpipäästöistä arvioitiin 113 tonnia ja fosforista 38 tonnia. Laivojen jätevesien ympäristövaikutus on VTT:n selvityksen mukaan kuitenkin merkittävämpi kuin pelkät prosenttiosuudet antavat ymmärtää.
”Jätevesien ravinteet ovat pääosin leville biologisesti käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi merkittävä osa laivojen jätevesien sisältämistä ravinteista päätyy Itämereen kesällä, jolloin levät ovat jo käyttäneet suurimman osan veteen keväällä valumavesien mukana liuenneesta typestä ja fosforista. Jätevesipäästöillä on myös paikallisia haittavaikutuksia vilkkaasti liikennöityjen laivareittien varsilla”, selvityksessä todetaan.
Myös Suomen Ympäristökeskus SYKE ja Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio Helcom ovat selvittäneet alusten jätevesipäästöjä. SYKEn erikoistutkija Seppo Knuuttilan mukaan meriympäristön kannalta huomattavasti tärkeämpää olisi hillitä laivojen pakokaasujen kautta tulevia typen oksidien päästöjä.
”Niistä päätyy rehevöittävää typpeä Itämeren jopa 20 000 tonnia vuodessa, mutta lainsäädäntöä tuskin saadaan tiukennettua näiltä osin lähivuosina”, Knuuttila toteaa.
Hänen mukaansa nopein tapa vähentää laivojen pakokaasuista peräisin olevia typpipäästöjä olisi siirtyminen raskaasta polttoöljystä LNG:hen eli nesteytettyyn maakaasuun. ”Se alentaisi välittömästi typpipäästöjä 85 prosentilla.”
Itämeren jätevesiongelma on myös poliittinen kysymys. Itämeren rantavaltiot ovat ajaneet jo vuosia jätevesien laskemisen kieltämistä Itämereen. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti 2010 kieltää jätevesien laskun Itämereen, kunhan satamissa on riittävä asianmukainen vastaanottokapasiteetti.
Kaikki muut valtiot paitsi Venäjä ovat raportoineet kalustostaan. Koska Venäjä ei ole mukana, asian edistäminen on jäänyt muiden Itämeren maiden harteille. Samalla mahdollinen jätevesikielto on siirtynyt vuosilla eteenpäin.