Mihin tarvitaan eduskunnan ryhmäkuria?

Se voi olla pakkopaita mutta myös edellytys lakien säätämiselle.

eduskunta
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuri ja järjestys se olla pitää myös poliitikolla. Ja kyllä hänellä onkin. Eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa tunnetaan käsite ryhmäkuri: poliitikko painaa sitä nappia, jota hänen puolueryhmänsä enemmistö haluaa hänen painavan.

Eli demarikansanedustajaa sitovat Sdp:n eduskuntaryhmän päätökset, kokoomuksen kuntapoliitikkoa hänen valtuustoryhmänsä päätökset jne…

Ryhmäkuri ei ole suomalainen erikoisuus. Esimerkiksi Britannian parlamentissa toimivat ryhmäpiiskurit (whip), joiden tehtävä on pitää puolueidensa edustajat ruodussa.

Suomen henkilökeskeinen vaalijärjestelmä ja ryhmäkuri ovat kuitenkin usein hankauksissa keskenään. Ryhmäkurin suhde perustuslakiinkin on kiistanalainen. Perustuslain 29. pykälän mukaan ”kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta”.

”Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tiukasti tulkittuna ryhmäkuria voi siis pitää jopa perustuslain vastaisena.

Myös äänestäjiä kismittää se, että kampanjapuheissa ja vaalikonevastauksissa asiaa X kannattanut edustaja äänestääkin eduskunnassa tai valtuustossa aivan päinvastoin, koska ryhmä niin määrää. Toisaalta äänestäjät odottavat edustajiltaan myös yhteistyökykyä, mikä tarkoittaa valmiutta kompromisseihin. Ristiriitaisten odotusten paineissa poliitikko joutuu jatkuvasti miettimään, kenelle on vastuussa ja uskollinen: puolueelleen, äänestäjilleen vai omalletunnolleen.

”Suomessa ryhmäkuri aiheuttaa kansanedustajille suurempia ongelmia kuin muissa Länsi-Euroopan maissa siksi, että meidän vaalijärjestelmämme on henkilökeskeisempi”, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo. ”Ero on selvä esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan. Suomessa kansanedustajilla on kovat paineet profiloitua henkilökohtaisesti.”

Kansalaiset suhtautuvat poliitikkoja kielteisemmin ryhmäkuriin. ”Kansallisissa vaalitutkimuksissa 2007 ja 2011 kysyimme äänestäjiltä, kenelle kansanedustajan tulisi olla ensisijassa vastuussa. Ykköseksi nousi se, että kansanedustajan tulee edustaa alueen­sa intressejä, toimia vaalipiirinsä edunvalvojana”, Paloheimo kertoo.

 

Kokoomuksen konkarikansanedustajalla Pertti Hemmilällä on selvä näkemys siitä, kenelle hän on vastuussa: äänestäjilleen ja sitä kautta omalletunnolleen. Vuodesta 1999 eduskunnassa istunut vanhempi konstaapeli näkee nykysysteemissä kuitenkin ”hirveän ristiriidan”.

Vaaleissa ehdokkaat pyrkivät tekemään äänestäjille tiettäväksi, mitä asioita ajavat. Mutta hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmasta ovat päättämässä harvat ja valitut, niihin linjauksiin ei rivipoliitikko pääse vaikuttamaan.

”Neuvottelemassa ovat pääasiassa lobbarit, virkamiehet ja avustajat, eli hallitusohjelmasta päättävät ihmiset, joita kukaan ei ole äänestänyt eikä suurin osa suomalaisista edes tunne”, Hemmilä pohtii.

Sitten muodostetaan hallitus. Jos se on nykyisen sixpackin kaltainen, hallitusohjelma on välimerkkejä myöten pelkkää kompromissia.

Lopuksi sovitaan pelisäännöistä. Matti Vanhasen (kesk) hallituksista lähtien on tullut tavaksi, että kun salkut on jaettu, ministerit eivät sekaannu toistensa hallinnonaloihin. Ja kun hallitus tuo Arkadianmäelle yksimielisen esityksen, sitä ei eduskunnassa muuteta. Tämä on johtanut Hemmilän mielestä hulluun tilanteeseen. ”Hallitus työntää eduskunnalle paljon esityksiä, joita enemmistö eduskunnasta ei oikeasti halua. Ja toisaalta me emme saa tänne sellaisia esityksiä, joita jopa ylivoimainen enemmistö toivoisi.”

Tuore esimerkki tästä on Tuomo Puumalan (kesk) ja Timo Heinosen (kok) syyskuussa jättämä lakialoite, jonka mukaan lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ei koskaan vanhenisi rikoksena. Aloitteen on allekirjoittanut yli puolet kansanedustajista, mutta Anna-Maja Henrikssonin (r) johtaman oikeusministeriön kielteisen kannan takia aloite ei etene eduskunnassa.

Hemmilä itse on ollut toisinaan kuriton kansanedustaja ja saanut ryhmältään nuhteet. Hän muistaa erityisesti kolme tapausta.

Ensimmäinen käsitteli sakon muuntorangaistusta. Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) johdolla valmisteltu laki hyväksyttiin eduskunnassa kesällä 2008. Sen seurauksena maksukyvyttömät eivät ole enää joutuneet vankilaan sovittamaan poliisin määräämää sakkorangaistusta. Heidän osaltaan rangaistus on jäänyt käytännössä suorittamatta. Hemmilä äänesti vastaan.

”Poliisina en voinut millään ymmärtää enkä hyväksyä menettelyä, jonka avulla pikkurikolliset pääsevät käytännössä rangaistuksetta.”

Lain puolesta äänesti 123 edustajaa, mutta Hemmilän mukaan tosiasiassa sekä eduskunnan että hallituspuolueiden enemmistö ei olisi halunnut sitä hyväksyä. ”Kyse oli yhdestä ihmisestä eli oikeusministeristä, ja siitä että nykysysteemi antoi hänelle vallan juntata päätös läpi.”

Hemmilä äänesti myös lokakuussa 2010 opposition kanssa hallitusta vastaan välikysymysäänestyksessä, joka koski jätevesiasetuksen kumoamista. Kolmas tapaus, liikkuvan poliisin lakkauttaminen ja yhdistäminen paikallispoliisiin, käsiteltiin eduskunnassa viime kesäkuussa. Hemmilä ja Sdp:n kansanedustajat Kari Rajamäki ja Matti Saarinen äänestivät opposition mukana lakkautusta vastaan.

Hemmilän mielestä hänen äänestyskäyttäytymistään puitiin tuolla kertaa kokoomuksen eduskuntaryhmässä kohtuuttoman paljon. ”Kaiken lisäksi ryhmänjohtaja vielä totesi, että kaikkihan me olemme samaa mieltä, mutta kun tällaisia hölmöjä esityksiä nyt vaan pitää hyväksyä.”

Ryhmäkurin rikkomisesta seuraa erilaisia sanktioita kuten paheksuntaa, nuhtelua tai erottaminen ryhmästä määräajaksi tai pysyvästi. Hemmilä on toistaiseksi selvinnyt nuhteilla. Hän sanoo, että ryhmäkurin rikkominen on kuitenkin ollut hänelle joka kerta todella vaikeaa. Se on aiheuttanut pahoja ristipaineita.

”Mutta olen kokenut, että olen ollut näissä asioissa ehdottomasti oikeassa. Myös äänestäjäkuntani on reagoinut juuri näihin kysymyksiin erittäin voimakkaasti.”

 

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa, että Näsijärven rantaan rakennetaan 2,3 kilometriä pitkä autotunneli. Sen kustannukset ovat noin 180 miljoonaa euroa. Valtuusto äänesti tunnelin puolesta äänin 36–31.

Tunnelia kannattivat erityisesti kokoomuksen ja vihreiden edustajat. Perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja Sdp vastustivat sitä. Neljä sosiaalidemokraattien edustajaa lipesi kuitenkin äänestyksessä kannattajien puolelle.

Yksi heistä oli kansanedustaja Hanna Tainio. Tainio oli kuntavaaleissa Tampereen äänikuningatar 2 686 äänellä. Viime eduskuntavaaleissa hän sai ainoana ehdokkaana Pirkanmaalla yli 10 000 ääntä. Tainio ja kolme muuta tunnelin puolesta äänestänyttä erotettiin demarien valtuustoryhmästä loppukaudeksi.

Demarikapinalliset saivat niskaansa melkoisen arvosteluryöpyn. Heitä syytettiin takinkääntäjiksi, luopioiksi, pettureiksi ja hupakoiksi ja epäiltiin jopa lahjuksien vastaanottamisesta.

”Ja pahempaakin kuulimme, tuo oli sitä niin sanottua asiallista palautetta”, Tainio kertoo. ”En ollut ihan noin rajuihin reaktioihin varautunut. Joidenkin mielestä kyseessä oli ’pyhä asia’, vaikka oikeasti oli kyse vain siitä, missä autot kulkevat.”

Myös ryhmästä erottaminen koko loppukaudeksi on järeä toimenpide. Mahdollisia muita poliittisia seurauksia Tainio ei osaa vielä arvioida. Kuntapolitiikasta hän saattaa tämän kauden jälkeen luopua, mutta seuraavissa eduskuntavaaleissa hän aikoo asettua ehdolle.

”Toivon, että tätä ei yhdistettäisi kansanedustajan työhön, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ikävää, jos niin käy. Toivon, että äänestäjät pystyvät näkemään, että päätös tuo paljon työpaikkoja.”

Tainio korostaa, että rantatunnelin vastustajista suuri osa oli 75 vuotta täyttäneitä. He eivät nähneet hankkeessa mitään hyötyjä itselleen.

”Jos tunnelin vastustajista suuri osa oli 75 vuotta täyttäneitä, ja demareissa oli eniten vastustajia, se kertoo miten ikääntynyttä meidän äänestäjäkuntamme on. Vastustaminen on lyhytnäköistä. Sillä ehkä menestytään seuraavissa vaaleissa, mutta ei muutamien vaalien päästä, kun iäkkäitä kannattajia ei enää ole.”

Tainio olisi valmis heittämään ryhmäkurin kunnallispolitiikassa romukoppaan. Se on hänen mielestään jäänne menneiltä ajoilta, jolloin ihmiset äänestivät pääasiassa puoluetta eivätkä henkilöä.

”Ryhmäkurilla karkotetaan varsinkin nuoremmat äänestäjät. Ihmiset haluavat äänestää henkilöä, joka toimii heidän hyväkseen eikä ole puolueen marionetti. Sain tunneliratkaisusta myös myönteistä palautetta, moni sanoi, että kiitos kun ajattelet omilla aivoillasi.”

 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän säännöissä todetaan, että ”eduskuntaryhmän jäsenellä on oikeus ryhmän enemmistön kannasta poikkeavaan mielipiteeseen”. Hänen on kuitenkin kerrottava poikkeavasta kannastaan etukäteen ryhmäkokouksessa tai informoitava siitä ryhmän puheenjohtajaa viimeistään äänestystä edeltävänä päivänä.

”Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ei ole ryhmäkuria”, kirjoitti Timo Soini Plokissaan Ryhmäkuri ja itsekuri syksyllä 2008. Tänä syksynä Soini kuitenkin ilmoitti, että edellyttää perussuomalaisten kansanedustajien äänestävän tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, kun se aikanaan tulee eduskunnan käsittelyyn. Soini vetosi siihen, että puolueen vaaliohjelmassa todetaan selvästi, ettei perussuomalaiset hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon.

Emeritusprofessori Paloheimon mukaan ryhmäkurin vaatiminen sukupuolielämään liittyvässä asiassa olisi erittäin poikkeuksellista. ”Meillä on ollut koko itsenäisyyden ajan sellainen linja, että tämänkaltaisissa omantunnonkysymyksissä eduskuntaryhmät eivät tee ryhmäpäätöksiä.”

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Jari Lindström arvioi, ettei ole edes mahdollista rakentaa sellaista puolueohjelmaa, johon jokainen ehdokas sitoutuisi pilkulleen. ”Ei puolueen ohjelma ole sellainen, että olet 100-prosenttisesti samaa mieltä joka asiasta, en minäkään ole. Kunhan on samaa mieltä peruslinjasta ja suurimmasta osasta asioita.”

Lindströmin mielestä tasa-arvoinen avioliittolaki on ”ilman muuta” omantunnon kysymys.

”Tiedän, että meillä on muutama edustaja, jotka tuskailevat tämän asian kanssa todella paljon. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että en lähtisi heitä pakottamaan vaan antaisin vapaat kädet. Eihän tämä oikeasti ole niin iso ja merkityksellinen asia, vaikka herättääkin tunteita.”

Kysymykseen, onko perussuomalaisilla ryhmäkuria vai ei, hän vastaa hieman kierrellen ja kaarrellen.

”Tuo on tosi hankala kysymys. Jos ihan virallisesti mennään niin ei ole, mutta… Meillä ei ehkä ole ryhmäkuria siten, että ihminen pakotetaan äänestämään jollain tavalla. Mutta sillä, miten äänestää, voi olla merkitystä tulevaisuudessa.”

Millaista merkitystä?

”Juuri tämä on kunnolla määrittelemättä, että mitä se merkitys on. Se pitäisi avata meille kansanedustajille. Henkilön tulevaisuuden kannalta äänestyskäyttäytymisellä voi olla merkitystä, kun esimerkiksi asetetaan seuraavan kerran ehdokkaita. Tai näin minä nyt tätä tulkitsen, että voi olla, että sellaisen henkilön ehdokkuutta mietitään kahteen kertaan.”