Perussuomalaisia ääniä: Paperimies Jari Lindström ja kehonrakentaja Kike Elomaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jari Lindström oli työtön paperimies, Kike Elomaa kehonrakentaja, laulaja, röntgenhoitaja ja kunto-ohjaaja. Perussuomalaisten vaalivoiton myötä aukeni tie Arkadianmäelle. Millaisista kansanedustajista on kyse?

Lue juttu, joka on julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 14/2011.

Jari Lindström Kuusankoskella 31. maaliskuuta 2011. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.

Kosminen hiljaisuus laskeutui perussuomalaisten Kymenlaakson piirikokouksen ylle keväällä 2006.

Puolueen uunituore jäsen ja lakkautetun UPM:n Voikkaan paperitehtaan varaluottamusmies Jari Lindström oli juuri ilmoittanut, että hänen avullaan puolue voisi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa saada paperimiesten ääniä.

Ehdotus oli outo ja kokouksen puheenjohtaja äimän käkenä.

Sitten kuului puoluejohtaja Timo Soinin rykäisy iltapäivälehden takaa. “Jos mies noin kovasti haluaa kansanedustajaehdokkaaksi, niin lyöpä se nuija pöytään”, persujen pomo opasti puheenjohtajaa.

Siitä alkoi Jarppa Lindströmin, 45, puoluepoliittinen ura. Vielä kevään 2007 vaaleissa rahkeet eivät riittäneet eduskuntaan. Nyt on edessä uusi, ankarampi yritys.

Aamutuima Karhulan torilla, Vesilinnunaukiolla, on tuulinen ja harmaa, mutta perussuomalaisten vaaliteltta uhmaa urheasti elementtejä. Tippa nenässä, loskaa tarpoen Lindstöm kokoaa pukkipöytää ja levittää sille vaaliesitteitä ja puolueen logolla varustettuja muovipusseja.

Ympärillä häärivät myös kansanedustajaehdokkaat Anssi Tähtinen ja Freddy Van Wonterghem. Edellinen on entinen demari ja jälkimmäinen entinen belgialainen merimies, joka selvisi pitkästä merimatkasta Kymenlaaksoon 1970-luvulla mutta hukkui kauniisiin suomalaisiin silmiin ja meni naimisiin.

“Olen tuontiperussuomalainen”, hän ilmoittaa pystyttäessään luonnollisen kokoista vaalimainoskuvaansa. Siinä ehdokas seisoo liituraitapuvussa lakikirja kainalossa.

“Ihan valmis ministeri-Audin takapenkille”, Tähtinen naureskelee puoluetoverin kuvalle.

Miehet ovat vetäneet päälleen neonkeltaiset huomioliiviit, joiden selkämykseen on painettu ehdokkaan nimi ja perussuomalaisten logo. Kun kauppaa poliittista tuotetta pärekorien, metrilakujen ja fleecepusakoiden joukossa, on syytä erottua.

Persukaramellit kaadetaan parin litran kattilaan, ja yksi ehdokkaista kiertelee astia kourassa torirahvaan parissa.

Toppapukuinen mies tulee teltalle ja antaa siltä seisomalta tiukkaa kansalaispalautetta: “Toivottavasti teille ei käy samoin kuin Smp:lle aikoinaan. Voiton jälkeenhän homma levisi.”

Lindström kuuntelee kärsivällisesti miehen monologia, vaikka viima tutisuttaa.

“Suurin osa tästä on kuuntelua”, hän määrittelee vaalityötään.

Lindström on aina ollut hyvä kuuntelija.

Kun UPM ilmoitti sulkevansa Voikkaan tehtaan 2006, hän ei halunnut lamautua paikoilleen. “Porukka oli ihan šokissa. Mä yritin olla yhteydessä joka puolelle, esimerkiksi kansanedustajiin. Pyysin, että tehkää jotain, auttakaa. Huomasin pian, etteivät kansanedustajat kyenneet tulemaan apuun.”

Lindström ryhtyi kirjoittamaan eri puolille: lehtiin, nettiin, päättäjille. “Minusta tuli vähän niin kuin äänitorvi.”

Paperiliitto petti porukat

Kansanedustajien lisäksi Lindström pettyi Paperiliittoon – ja samalla demareihin. “Paperiliiton ja demarien väliin voi vetää yhtäläisyysmerkin.”

Liiton puheenjohtaja Jouko Ahonen puhui Lindströmin mielestä suulla suuremmalla lupaillessaan, että joku varmasti ostaisi tehtaan ja jatkaisi jotenkin sen toiminaa. Ei ostanut. Ei jatkanut.

“Lopulta se meni siihen, ettei Ahosta enää edes toivottu Voikkaalle. Asiat hoidettiin liittosihteeri Petri Vanhalan kautta.”

Kun Voikkaan tehtaan ammattiosasto lopulta lakkautettiin, paikalla oli vain neljä jäsentä ja Vanhala. “Silloin Vanhala pyysi anteeksi, ettei liitto ollut voinut auttaa.”

Lindström kituutteli vuoden eteenpäin kahdeksan erillisen määräaikaisen sopimuksen turvin StoraEnson Anjalankosken tehtaalla. Kun pitempää kontrahtia ei tullut, hän ryhtyi aikuisopiskelijaksi. Laborantiksi pitäisi valmistua vähän ennen vaaleja.

Perussuomalaisiin hän liittyi 2006, koska tykkäsi Soinin tyylistä ja oli ihaillut jo aikaisemmin Veikko Vennamon selkeää sanomaa. “Sitä kuunnellessa ei tarvinnut sanakirjaa.”

Vaikka ensimmäisissä vaaleissa Lindström ei päässyt eduskuntaan, ennusmerkit ovat nyt valoisammat. Hänen ydinkannattajansa edustavat juuri sitä duunariporukkaa, jonka demarit ovat menettäneet savupiipputeollisuuden murroksessa. Hän on nuorehko, ammattikoulutuksen saanut mies, joka haluaa näpäyttää vanhoja, väsyneitä puolueita.

Lindström kampanjoi enemmän kysymällä kuin vastaamalla.

“Ei tää mikään tietokilpailu ole. En yritäkään väittää, että minulla olisi vastaus joka kysymykseen.”

Ei ole ihme, että hän nostaa ykkösteemakseen työllisyyden. Patenttiratkaisua hänellä ei kuitenkaan ole.

“Vanhat keinot eivä toimi. Voisko esimerkiksi työn jakamista miettiä uudelleen? Nyt sitä porukkaa, joka on saanut jäädä töihin, kuormitetaan aivan liikaa. Tehdään hurjasti ylitöitä.”

Yksi ensimmäisistä lakialoitteista eduskunnassa voisi olla jonkilaisten rajoitusten aikaansaaminen ylitöille.

Monen persuehdokkaan tärkein vaaliteema, maahanmuuton jarruttaminen, ei ole Lindströmille ykkösaihe. “Asia kiinnostaa minua lähinnä työvoimapoliittisena kysmyksenä ja harmaan talouden kannalta.”

Työllisyyden lisäksi toinen tärkeä teema on ehdokkaan itsensäkin mielestä hieman utopistinen.

“Näissä kaiken maailman korpilammissa ja presidenttifoorumeissa ei koskaan ole paikalla se porukka, jolla ei ole mitään omaa etujärjestöä. Niillä pitäisi olla siellä edustus. Päätöksenteko pitäisi saada lähemmäksi ruohonjuuritasoa. Viestien pitäisi kulkea täältä alhaalta ylöspäin. Muuten käy kuin tässä jätevesilaissa. Ihmiset kokevat, ettei heitä kuunneltu lainkaan.”

Lindströmin mielestä syrjäytyneiden kohdalla alkaa olla kohta kiire.

“Mä pelkään, että jos jotain ei kohta tehdä, se porukka voi tehdä jotain vakavaa.”

Alaston ehdokas Maskusta

Kike Elomaa Turussa 13. huhtikuuta 2011. Kuva Roni Lehti / Str / Lehtikuva.

Röntgenhoitaja, kunto-ohjaaja, kehonrakentaja, laulaja Ritva “Kike” Elomaa, 55, hypähtelee nyrkkeilysäkin edessä ja muksauttelee säkkiä kepeillä iskuilla.

Perussuomalaisten varsinaissuomalainen kansanedustajaehdokas esittelee tv-ohjelmassa auliisti Maskun-kotinsa autotalliin rakentamaansa kuntosalia. Kehonrakennuksen Miss Olympia, Miss World Games ja Miss Europe vuodelta 1981 viihtyy edelleen punttien, kahvakuulien, punnerruspenkkien ja hyppynarujen parissa.

Se näkyy timmissä kropassa, jonka rasvaprosentista todennäköisesti jopa ulkoministeri Alexander Stubb (kok) olisi kateellinen – Timo Soinista puhumattakaan.

Elomaa viihtyy estradilla ja kameroiden edessä. Soinin jälkeen hän on todennäköisesti ollut perussuomalaisista eniten esillä mediassa vaalien alla. Hän on yksi harvoja viihdejulkkiksia perussuomalaisten listoilla. Soini on pienessä piirissä kehuskellutkin siivonneensa listoilta parikymmentä julkkistyrkkyä. Vain macholaulaja Frederik nosti asiasta äläkän.

Ehdokas Elomaa eksisteeraa laajalti myös netissä. Kun googlaa, saa hakutuloksena muun muassa otsikon Kike alasti. Se ei ole erityisen tavanomaista kansanedustajaehdokkaan kohdalla. Elomaan taustasta kehonrakennuksen ja viihdemaailman estradeilta löytyy paljon enemmän kiinnostavaa materiaalia kuin tavisehdokkaan virttyneiltä vaalisivuilta.

Turun Hamburger Börsissä pidettävään lähi- ja perushoitajaliitto Superin vaalipaneeliin Elomaa saapuu pitkät, kiharat hiukset hulmuten suoraan tv-ohjelman nauhoituksesta Helsingistä. “Oltiin Juha Miedon kanssa katusoittajina rautatieasemalla.”

Nettikuvissa Kike esiintyy myös niukoissa uimapuvuissa, mutta vaalipaneeliin hän on tietenkin sonnustautunut ehdokaslookiin: siistit farkut, irtotakki ja lukulasit. Takin rintamuksessa välkähtelee PerusS-pinssi.

Gallupien luvatessa perussuomalaisille rökälevoittoa Elomaan veikataan olevan niiden kolmen ehdokkaan joukossa, jotka puolue hurjimpien kaavailujen mukaan saisi Varsinais-Suomesta läpi.

Epäilijöitäkin piisaa. Samaan paneeliin osallistuvat myös istuvat kansanedustajat Anne-Mari Virolainen (kok), Timo Kaunisto (kesk) ja Ilkka Kantola (sd) kertovat kuulleensa kentältä toisenlaistakin viestiä. “Naantalin torilla kerrotiin, ettei ne äänestä Kikeä. Ne tuntee sen liian hyvin.”

Elomaa liittyi perussuomalaisiin 2006. Häntä tuskin voi pitää onnenonkijana, sillä silloin puolueen kannatus oli 2,6 prosenttia. Nyt se on yli seitsenkertaistunut.

Toisen polven poliitikko

Poliittinen toiminta alkoi kuitenkin paljon aikaisemmin, sillä Elomaan isä, Arvo Sainio, oli paitsi majuri evp. myös Smp:n ja myöhemmin siitä eronneen SKYP:n kansanedustaja.

“Noin 40 vuotta sitten aloin tehdä vaalityötä isälleni”, Elomaa kertoo paneeliyleisölle, jota paikalle on tullut nelisenkymmentä.

Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki polkaisee paneelin käyntiin siteeraamalla väistyvää veteraanipoliitikkoa Hannes Mannista (kesk). Tämä ilmoitti, että vuodet julkisena kusitolppana saavat riittää. “Miksi te haluatte sellaiseen virkaan?” Palomäki ihmettelee.

Elomaa vastaa, että hän tietää työnsä ansiosta, mitä ihmiset Suomessa ajattelevat.

“Ajattelen, että minulla voisi olla jotakin annettavaa.”

Keskustelu etenee kuin juna raiteilla. Kunnon väittelyä ei synny. Elomaa ja vasemmistoliiton ehdokas Elina Mäkilä Loimaalta holvaavat valtion rahaa pitkin ja poikin.

Kansanedustajapanelistit ovat paljon varovaisempia lupaamaan lisärahoitusta mihinkään. Vuodet Arkadianmäellä ovat opettaneet, että valtion kassa ei ole pohjaton.

Elomaa ei usko tähän: “Hoitajia on saatava lisää. Ne rahat on löydettävä. Kyllä valtion budjetissa on rahaa.”

Puolisentoista tuntia vatvoneen paneelin jälkeen Elomaa tilaa Börsin baarissa mukillisen mustaa kahvia ja miettii keskeisimpiä vaaliteemojaan.

Hän sanoo olevansa terveyspuolen lähetti. “Eduskunnassa pyrkisin vaikuttamaan koululiikunnan lisäämiseen.”

Jos liikuntaa lisätään, miltä aineelta otetaan tunteja pois? Vastaus jää Elomaalla kotitehtäväksi. “En ole sitä tarkemmin miettinyt.”

Perussuomalaisten nousussa sanotaan olevan niin sanotun tavallisen kansan protestia. Ainakin Elomaa on kierrellyt kansan parissa ja saanut paljon terveisiä päättäjille.

“Eläkeläiset ovat hirveän kiukuisia”, hän kertoo vakavana. Eikä siinä kaikki: “Maahanmuutto puhuttaa ihan valtavasti. Sosiaalipakolaisuus on ihan kamalaa, koska taloustilanteemme on tämä mikä on.”

Elomaa huitaisee manikyroidulla kädellään Turun torin suuntaan. “Täälläkin näkee tätä nuorta maahanmuuttajamiestä pilvin pimein. Raha tulee niille niin helposti. Eläkeläiset ovat katkeria.”

Maahanmuuttokriittisyydessä Elomaa on puolueen vankka soturi. “On oltava tiukempi linja!”

Maahanmuuttokriittisyyden lisäksi perussuomalaisia elähdyttää vahva usko puheenjohtaja Soinin kykyyn luotsata paitsi puolueensa myös kansakunta menestykseen ja kukoistukseen.

Elomaa ei ryhdy edes spekuloimaan, millaisia kynnyskysymyksiä perussuomalaisilla pitäisi olla mahdollisissa hallitusneuvotteluissa.

“Soini on niin kokenut poliitikko, että mitä hän sanoo että tehdään, on viisasta.”

Teksti Pekka Ervasti.