Liikenneonnettomuudet keskittyvät vuodesta toiseen samoihin paikkoihin. Helsinki Region Infoshare -sivusto julkaisi avoimena datana tiedot Helsingin liikenneonnettomuuksista kymmeneltä viime vuodelta. Kartalle piirrettynä data paljastaa Helsingin vaarallisimmat paikat.
Helsingin keskustassa on yksi suorastaan surullisen kuuluisa katu. Se on Kaivokatu, Rautatieaseman editse kulkeva väylä.
”Kaivokatu on ollut iät ja ajat erittäin vaarallinen jalankulkijoille”, sanoo komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisista. ”Siinä on valtava jalankulkuvirta, kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja ratikka vielä päälle. Tavallaan kuusikaistainen tie keskellä Helsinkiä.”
Tosin tilanne on korjaantunut viime vuosina. Helsingin kaupunki asensi risteykseen valvontakameran talvella 2008. Se laski ajonopeuksia.
”Pääsääntö on se, että onnettomuuksia tapahtuu siellä, missä on paljon liikennettä ja risteyksiä”, Pasterstein sanoo.
Ydinkeskustassa tällaisia paikkoja ovat Mannerheimintien risteykset ja Hämeentien risteykset. Kauempana taas Kehä ykkösen ja Hämeenlinnanväylän risteykset.
”Ja Kehäteillä tapahtuu paljon peräänajoja.”
Kaiken kaikkiaan Helsingin liikenneonnettomuudet ovat kuitenkin viime vuosina hieman vähentyneet. Ja erityisen paljon ovat vähentyneet kuolonkolarit.
Tänä vuonna Helsingin liikenteessä on kuollut kuusi ihmistä. Viime vuonna viisi ja toissavuonna seitsemän. Aikaisemmin kuolonuhreja oli yli kymmenen.
”Toki jokainen kuollut on liikaa, mutta nyt tilanne on uskomattoman hyvä”, Pasterstein sanoo.
Syitä on useita. Kaupunki on hankkinut valvontalaitteita, korjannut liikenneratkaisuja ja kiristänyt nopeusrajoituksia, poliisi on lisännyt valvontaansa. Ensihoito on entistä parempaa. Autotkin ovat turvallisempia.
”Jos ajaa taajama-alueella nopeusrajoitusten mukaan, selvin päin ja turvavyö kiinnitettynä, todennäköisyys että kuolee onnettomuudessa, on lähes nolla”, Pasterstein sanoo. ”Tämä on ihan mielenkiintoinen fakta.”
Kartan tiedot ovat peräisin Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikenneonnettomuusrekisteristä, joka taas perustuu poliisilta saatuihin tietoihin. Tiedot ovat täysin kattavia vain kuolemantapausten osalta. Aineistossa on puutteita muun muassa onnettomuusvahinkojen, lievien henkilövahinkojen sekä erityisesti jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuuksien osalta.
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Toinen pääsääntö on se, että onnettomuuksia tapahtuu siellä, missä liikenteen nopeudet ovat liian korkeita katuolosuhteisiin. Kaupunkikadut eivät ole maanteitä.
Suomessa on erityisesti risteysnopeuksia laskemalla säästynyt satoja ihmishenkiä viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Kehitys on ollut yleisesti ottaen kaikkialla länsimaissa samanlaista, mikä on myönteistä ja toivottavasti jatkuu - kuten todennäköistä onkin.
Mielenkiintoinen fakta, johon komisario Pasterstein voisi kiinnittää huomiotaan, on sekin, että myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikenneturvallisuus on parantunut. Heidänkin todennäköisyytensä kuolla liikenneonnettomuudessa on pienentynyt, mutta ei valitettavasti ole vielä läheskään nolla.
Hardón, nyt en kyllä oikein ymmärtynyt. Koska ratikoita suositaan liikaa liikennevalo-ohjauksessa niin ne seisovat valoissa?
Jalankulkijat kyllä juoksee syystä tai toisesta punaisia päin, siellä on niin suuret määrät jalankulkijoita että aina joku ei noudata valoja. Nuo valot vaan luo väärää turvallisuudentunnetta autoilijoille. Ei Pohjois-Espallakaan juuri ole jalankulkijavaloja, ja siellä on enemmän autoja kuin Kaivokadulla suuntaansa.
Ratikoidenkin kannalta parasta olisi jos valoja ei olisi ollenkaan.
Turvallisuus paranisi, jos raitiovaunupysäkit olisivat tien reunassa ja tien ylitys tapahtuisi vain joko ylikulkusiltaa tai alikulkua pitkin. Paikallahan on jo alikulkuja, joten väen ohjaaminen sisätilan kautta olisi helppoa. Pysäkki + näkemäesteet + kiireiset ihmiset + humalaiset ihmiset + paljon liikennettä on vaarallinen kombinaatio.
Helsingin ongelma on haku syödä kakku ja säästää se. Pitää päästää autoja, jotta tulee bisnestä, pitää olla raitiovaunuja, busseja, polkupyöriä ja metro. Pitää olla juna. Pitää olla turvallista ja esteetöntä. Pitää olla kuorma-autoja ja takseja. Pitää olla paljon
jalan läpiliikkuvia ihmisiä.
Kaivokatu on pääasiassa turvaton siksi, että juna ja metro tuovat ihmisiä kaupunkiin joiden on tällä paikalla kiirehdittävä kulkuvälineen vaihtoa. Jos kulkuvälinettä ei tarvitsisi vaihtaa, ei olisi ongelmaa. Kaikki juontaa juurensa rakenteelliseen korruptioon, jonka takia rautatieasema on ruuhkainen pussinperä.
Ongelman ratkaisu on pyrkiä lisäämään työpaikkojen määrää ratojen varsilla ja lisäämään asuntoja Helsingin keskustassa esimerkiksi muuttamalla toimistokiinteistöjä asunnoiksi. Tällöin ihmisten liikkumistarve vähenee.
Kiinnostava kartta, mutta annan palautetta meidän 6 % miesten ja 1 % naisten puolesta. Meitä on vain 350 000 ihmistä.
Erilaisista värinäön häiriöistä kärsiville on todellista tuskaa nämä pieniin sävyeroihin perustuvat määrien erot grafiikoissa. Me emme näe niitä kuten ne on tarkoitettu, tai emme osaa kohdistaa tiettyä sävyä oikeaan suuruusluokkaan, vaikka ohje olisi lähelläkin.
Taittamiseen ja värityöhön, myös nettityön kannalta, on hyviä, yleisesti saatavilla olevia oppaita tedä juttu niin, että värisokeakin sen erottaa ja hahmottaa ollut jo kymmeniä vuosia. Ne pitäisi vain löytää jokaiselle sukupolvelle uudestaan.
Liikennevalot suosivat moottoriliikennettä. Jalankulkijat ja pyöräilijät saavat toisinaan painella valojen rikkinäisiä ja likaisia stressinappeja. Toisinaan on suorastaan pakko kulkea päin punaisia, jos valonvaihto(nappi) on mennyt rikki, eikä korvaavia reittejä löydy.
Esimerkiksi Leppävaarassa liikennevalojen vaihto on paikoitellen hoidettu jalankulkijoiden kannalta suorastaan surkeasti. Tänäänkin oli yksi vilkkaalla reitillä sijaitseva liikennevalo rikkoutunut näyttämään kävelijöille pelkkää punaista. Muita liikennevaloja on taas lisätty juoksijoiden suosimille reiteille. Jää siinä sitten
painamaan nappeja ja odottamaan liikennevalojen vaihtumista, kun tie on satojen metrien matkalta vapaa autoista ja kun hiki jäätyy niskaan.
Liikennevalopylväiden painonapit pitäisi poistaa ja valonvaihto hoitaa automaattisesti liiketunnistimilla.
Jos valot toimivat jalankulkijoiden kannalta huonosti, niin silloin jalankulkijat ylittävät tien 10 - 20 metriä valo-ohjatun suojatien sivusta. Se vasta vaarallista onkin, ja melkein yhtä tappavaa (ja tehotonta) kuin, että satatuhatta jalankulkijaa odottaa päivittäin minuuttikaupalla valojen vaihtumista autoilijoiden pakokaasuja hengittäen.
Yksi vaarallisimpia paikkoja jalankulkijoille kaikkialla on suojatie ja vihreät valot. Moni on kuollut tai loukkaantunut, kun on lähtenyt ylittämään katua suojatiellä vihreillä valoilla. Koskaan ei tiedä milloin joku törmää sivusta tai takaa päälle. Pelkkä tekninen ajotaito ei riitä, tarvitaan myös oikeaa asennetta.
Jalankulkijan kannalta olisi tärkeää etteivät suojatiet olisi niin lähellä kurveja kuin ne nyt ovat. Itseasiassa melkein kaikki suojatiet sijaitsevat juuri kurveissa. Muissa maissa olen tottunut että suojatien on sijaittava vähintään 50 metriä kurvista. Kurvi kohtiin on laitettava sellaiset esteet ettei jalankulkija edes yritä lähteä ylittämään kurvikohdasta vaan kävelee hieman loitommas. Tämä toimenpide vähentää myös autoliikenteen ajonopeutta. Kurvikohdissa niin autoilijalla kuin jalankulkijallakin on liiaksi huomioitavaa. Autoille olisi merkittävä myös pysähdysviiva riittävän loitolle ennen
suojatieta.
Merkillistä suunnittelua siellä Helingissä. Asun ulkomailla ja tunnen Hesassa itseni turvattomaksi jalankulkijana. Ihmettelen usein kuinka lapset ja vanhukset pärjäävät Helsingin liikenteessä. Lähettäkääpä suunnitelijanne kiertomatkalle Eurooppaan. Tervetuloa mm. vilkasliikenteiseen Lissaboniin.
Onnettomuudet pitäisi suhteuttaa jalankulkijamääriin, jotta se kertoisi jotain riskistä. Tuo kartta on täysin hyödytön eikä kerro mitään vaarallisuudesta, esimerkiksi siitä, missä kannattaa olla varovainen.
Onnettomuuksien paljous selittyy myös ulkopaikkakuntalaisten ja humalaisten suurella määrällä.
Meneppä Manskun 50km/h osuudelle valottomia suojateitä ylittämään. Pikkasen vaarallisempaa hommaa, mutta jalankulkijoiden järjetön joustavuus (väistetään kaikki ja vielä seuraavatkin kaikki autot) ja pelokkuus pitävät onnettomuustilastot pienenä. Ja eihän niitä juuri kukaan halua edes ylittää. Kävellään mielummin 150 metriä lisää, jotta on valoylitys.
Jenni: En oikein ymmärrä tuota 50 metrin ajatusta, siis suoraa kävelevälle tulee joka risteyksessä 100 metriä lisää?? Voitko laittaa linkkinä sellaisen paikan google street viewissä, jotta aukenisi myös mulle.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston tutkijat laativat tästä aineistosta myös raportteja, ohessa linkki vuoden 2009 onnettomuusaineistosta laadittuun julkaisuun:
Kaupunkisuunnitteluviraston raportti ”Liikenneonnettomuudet Helsingissä 2009”
http://www.hel2.fi/ksv/julkaisut/los_2011-1.pdf
Teme, kaikki tämä ehtii tapahtua siinä ajassa kun jalankulkija seisoo yksissä punaisissa valoissa: ”ratikka ehtii Kaisaniemen suunnasta tullessaan seisoa valoissa, jatkaa matkaansa, pysähtyä pysäkille ja lähteä jo eteenpäin ennen kuin jalankulkijoille ehtii vaihtua vihreä”. Ratikoita suosistaan sekä sen pysäkille tullessa, että sieltä lähtiessä, ratikan punaiset valot (jotka ovat itse asiassa S-kirjain) kestävät vain murto-osan muiden kulkijoiden punaisista.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hetkinen tilausta käsitellään.
Dick Hardón kirjoitti:
Kaivokadun suurille jalankulkijoiden liikenneonnettomuusmäärille on toinenkin selitys: liikennevalojen rytmitys. Nyt ratikoita suositaan valoissa liikaa, ratikka ehtii Kaisaniemen suunnasta tullessaan seisoa valoissa, jatkaa matkaansa, pysähtyä pysäkille ja lähteä jo eteenpäin ennen kuin jalankulkijoille ehtii vaihtua vihreä. Ei kai sitten ole mikään ihme, että osa jalankulkijoista juoksee päin punaisia ehtiäkseen ratikkaan!