Maria Guzenina-Richardson syrjään demarien kuntaseurannasta

Pekka Ervasti
Kotimaa 16.3.2012 06:00
Ulkona ministeriöstä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson saapuu Musiikkitaloon. Kuva Kaisa Rautaheimo.

Toinen päähallituspuolue Sdp on kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut kunta-asioita seuraavaa vastuuministeriään. Kokoomuslaisen kuntaministerin Henna Virkkusen päällystakiksi alunperin asetetun peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin toiminta ei tyydyttänyt demarien hallitusryhmää ja hänen tilalleen vaihdettiin asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

”Jo muutama viikko sitten kävi aiika laajalle porukalle kävi selväksi, ettei tästä tule mitään”, demarien hallitusryhmästä perustellaan vastuualueiden vaihtoa Suomen Kuvalehdelle.

Muutoksesta ilmoitti puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen demarien hallitusryhmän vetäytymispalaverissa Haikossa.

Hallitusryhmän sisällä Guzenina-Richardsonin siirtoa syrjään pidetään harvinaisena. ”Tämmöinen natsojen pois ottaminen on kyllä aika poikkeuksellista”, puoluelähde vahvistaa.

Suomen Kuvalehdelle Guzenina-Richardson itse perustelee työnjaon muutosta ministerikiireillään ja siitä johtuvilla aikatauluongelmilla.

Guzenina-Richardsonin siirto syrjään keskeisen kuntauudistuksen seurannan päävastuusta kuvastaa kasvavaa epäluottamusta, jota untuvikkoministeriä kohtaan on alettu tuntea jopa oman puolueen sisällä. Oppositio on kritisoinut ministerin toimintaa kärkevästi jo kuukausia, vaikka hän ei ole ollut valtioneuvoston jäsen vielä vuottakaan.

Peruspalveluministerin ristriitaiset lausunnot, tempoileva toimintatapa, kaoottinen johtamistyyli ja monien hallinnonalan ongelmien kärjistyminen julkisen skandaalin aseteelle ovat säikäyttäneet myös hänen oman virkamieskuntansa. Guzenina-Richardson on ajautunut törmäyskurssille jopa sosiaali- ja terveysministeriön korkeimman virkamiehen, kansliapäällikkö Kari Välimäen kanssa.

Ministeriöstä kerrotaan, että arvaamattomaksi koettu Guzenina-Richardson on saanut aikaan työyhteisöön epävarmuuden, jopa pelon ilmapiirin. ”Meillä on nyt täällä paljon turvattomuutta. Mitä tahansa tuntuu voivan tapahtua”, eräs virkamies kertoo.

Suomen Kuvalehden haastattelussa ministeri Guzenina-Richardson myöntää, että hänen tapansa kyseenalaistaa asioita ei miellytä kaikkia.

”Olen äärimmäisen innokas ja otan työni tosissani.”

Turhautuneet virkamiehet valittavat, ettei kokematon ministeri usein edes halua ottaa vastaan tietoa tai neuvoja. Guzenina-Richardson itse korostaa, ettei ministeri voikaan olla hallinnon jatke. Hän antaa ymmärtää, ettei kaikki viisaus asu ministeriössä.

”Ministerin tehtävä on palvella ihmisiä ja tuoda arkielämän tuntemuksia myös virkamiesten tietouteen.”

Guzenina-Richardsoniin kohdistuvat poliittiset paineet lisäävät jännitteitä eduskunnassa ensi viikolla, kun hallitus vastaa peruspalveluministerin hallinnonalaan kuuluvaan, kotihoidon tukea koskevaan välikysymykseen.

Lue lisää Suomen Kuvalehden numerosta 11/2012, joka ilmestyy perjantaina 16. maaliskuuta.

Keskustelu

Ihmettelen vaan miksi kissa nostettiin pöydälle vasta nyt, sinänsä en ihmettele että tässäkin asiassa Suomen Kuvalehti oli ykkösenä. Maan lehdistöltä toivoisi enemmän tällaista journalismia, poliittiseen päätöksentekoon pesiytyneiden mätäpesäkkeiden paljastamista.

Kyseessä ei ole vähäpätöinen asia kuten ministerin toilailu yksityiselämässään vaan erittäin keskeinen asia maan asioiden hoidon kannalta. Kun puoluejohtaja nostaa ministeriksi tehtävään totaalisesti mm. osaamiseltaan kelpaamattoman henkilön, on puoluejohtajan arvostelukyky sitä luokkaa että on syytä kysyä onko hänellä itselläänkään mitään edellytyksiä jatkaa tehtävässään puoluejohtajana tai varsinkaan ministerinä.

Kansan luottamus eduskuntaan ja hallitukseen, SDP:stä puhumattakaan, on tämän tapauksen johdosta jopa kovemmalla koetuksella kuin vaaliraha-jupakan aikoihin. Toivottavasti Urpilainen kykenee osoittamaan johtajuutta ja tekemään ainoan oikean ratkaisun välittömästi. Muuten hän tekee selväksi ettei hänestä itsestäänkään ole ministeriksi saati puoluejohtajaksi, kuten moni on epäillyt alusta asti.

Ministeri on Suomessa sen verran vastuullisessa tehtävässä että pätevyys tulisi jotenkin mitata jonkinlaisella soveltuvuustestillä. Ei ihan kaikki kuten Gusenina voi toimia ministerinä. Oma luottamukseni poliittiseen päätöksentekoon laski heti tämän naisen nimityksen jälkeen. Kun ei voi luottaa ja arvostaa niin ei vaan voi !!

Onko Urpilaisella enää mitään uskottavuutta kun hän antoi näin typerän ministerinimityksen mennä läpi? En ole pettynyt ainoastaan Urpilaiseen vaan koko puolueeseen – oliko Guzenina-Richardson todella parasta mitä puolueella oli tälle ministerinpaikalle tarjota?

Ehkä puolueensa ääniharava Tony Halmekin olisi voitu nimittää ulkoministeriksi jos puolue olisi hallituksessa? Eikä populistisista ministerivalinnoista tarvitse kenekään kantaa vastuuta? Toivon että ainakin kansa muistaa tämän ensi vaaleissa – tapahtuneen perusteella SDP joutaisi pidemmäksikin aikaa oppositioon ja Urpilainen ulos eduskunnasta!

Hatunnosto SK:lle olennaiseen eli ministerin asiaosaamiseen keskittyvästä jutusta. Kyllähän jokainen aivot omaava kansalainen näkee mitä tasoa MGR:n osaaminen on. Myötähäpeää tuntematta on tätä ministeriä todella mahdotonta kuunnella. Ei voi olla niin että johtavien politikkojen osaamista ei saa arvostella ja tuoda julki, sehän on elintärkeää ja sivistysvaltion tunnusmerkki. Ja tietenkin useimmat puoluetoverit tekevät sen nimettömänä, ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Lisäksi tällainen tapaus paradoksaalisesti tekee hallaa kauniille JA osaaville naisille, joiden kompetenssia usein muutenkin epäillään. MGR:n tapaus on taas yksi esimerkki siitä, että ministerin tehtäviin pitäisi pääsääntöisesti olla edellytyksenä korkeakoulututkinto (ei AMK), ja tästä poikkeamiseen pitäisi olla painavat perustelut (=näytöt aiemmasta toiminnasta).

Ei tarvitse edes olla politiikan toimittaja, kun noihin arvioihin voi hyvin yhtyä. Kyllä koulutuksella on merkitystä ja etenkin asioiden käsittelytaidoilla! Uskon, että SDP vetää johtopoäätökset!

Artikkeli vastaa varsin hyvin STM:n henkilökunnan käsitystä peruspalveluministeristä. Ja ymmärrän erittäin hyvin, etteivät toimittajan tietolähteet ole tällaisessa asiassa halunneet tulla nimellään esiin.

MGR on ongelmallinen tapaus nimenomaan demareille, niin poliittiselle puolelle kuin demarivirkamiehille. Toisten puolueiden väki voi hymyillä vinosti vierestä ministerin sekoiluja seuratessa, mutta oman puolueen edustajille tilanne on todella vaikea. Ministeriön demareista kansliapäällikkö Välimäki on ainoa, jolla on varaa pistää ministeri tarvittaessa ruotuun, muut saavat pelätä mikä omapäisen ja osaamattoman ministerin virittämä miina seuraavaksi laukeaa ja kenet MGR tällä kertaa uhraa syntipukkina.

Suomalaiset ministeriöiden virkamiehet ovat hallinnon ammattilaisia ja toteuttavat puoluetaustasta riippumatta sitä politiikkaa mitä ministeriön poliittinen johto haluaa, kun vain ministeri huomioi hallintolainsäädännön ja toimii johdonmukaisesti. Lakeja rikkomaan eivät ammattitaitoiset virkamiehet lähde. Ministeri pärjäisi aivan hyvin jos malttaisi keskustella virkamiestensä kanssa ennen omaperäisiä ulostulojaan ja varmistaa kannanottojensa taustat, mutta jostain syystä MGR ei halua tai osaa sitä tehdä. Ja niinpä lähes joka kerta noista ministerin avauksista seuraakin vain sotkua, jonka muut saavat siivota.

MGR ilmeisesti haluaa esiintyä jonkinlaisena tunteella johtavana sydänten prinsessana. Jälkiä sitten saavat siivota aivan muut, kun ministeri ei ota vastuuta tempoilustaan. Syntipukeiksi suostuvat alkavat vain loppua ministerin lähipiiristä.

Karpela, johon MGR:ää on verrattu, älysi sentään olla suuremmin tunkematta julkisuuteen kannanottoja asioista, joista hän ei mitään ymmärrä. MGR:llä ei tällaisia estoja ole. Rajaton itseluottamus ja omapäisyys yhdistyneenä tietämättömyyteen ja osaamattomuuteen on paha yhdistelmä.

Tukematta ministeri G toimia yleisesti voidaan todeta ministerin astuneen DEMLA-hallintoeliitin varpaille erottamalla DEMLAn ykköstykin Martta Octoberin.
D-virkamiehistö on noussut takajaloilleen puolustamaa epädemokraatisesti reviriään. Koska media alkaa seuloa DEMLAN toimia lainsäädäntötyössä. DEMLA ohittaa demokraattisen järjestelmän säännönmukaisesti kaikilla hallinonaloilla.
Suomi toimii DDRn tavoin Demla-virkamiehistön alaisuudessa. Hallinon ammattilaisella näyttää olevan D-ajokortti.

Kun untuvikko nimitetään ”uraputkeen” millä alalla tahansa, niin alussa tahtoo käydä niin, että
innostus on suurempi kuin ymmärrys.

Jäin pohtimaan, ketä artikkelin kirjoittaminen palvelee. Guzenina-Richardsonin 14 581 äänestäjää? Poliittisia kilpailijoita? Eikö demokratian peruselementti ole se, että johtaviin poliittisiin asemiin voi nousta kuka vaan.

Vai kannattaisiko ministerien viroista tehdäkin määräaikaisia, vaalikauden kestäviä huippuvirkoja, johon poliitikot joutuisivat hakemaan.

Ehkä Jutta ajatteli juuri kuten Emma tuossa kirjoitti – että johtaviin poliittisiin asemiin voi nousta kuka vaan – päättämään isoista asioista joista ei välttämättä ymmärrä edes alkeita? Jenkeillehän tuosta ollaan irvailut jo jonkin aikaa – että he äänestävät usein mielellään kaveria jonka ”kanssa lähtisi mieluiten oluelle” sen sijaan että äänestäisivät tehtävään kyvykkäintä.

Tämä kertoo myös jotain politiikan ymmärtämisestä – harva meistä valitsisi kirurgiksi, opettajaksi tai poliisiksi ”ketä vaan” mutta johtaviin poliittisiin asemiin jotkut meistä näköjään mielellään päästävät vähän ”kenet vaan”. Siitäkin huolimatta että yksi epäpätevä peruspalveluministeri voi aiheuttaa huonoilla ratkaisuilla tuhatmäärin enemmän turhia kuolemia kuin yksi epäpätevä kirurgi…

Ironiani ei ehkä näkynyt kommentista, riittävästi. Toisessa kappaleessani toin esille näkemykseni. Ministereiksi tulisi valita ehdottomasti päteviä ihmisiä, jopa poliittisen eliitin ulkopuolelta. Koskahan olisimme moiselle kypsiä?

Jokainen joka on vähääkään kouluttautunut, tietää, ettei mikään koulutus takaa kompetenssia aivan kaikkeen (myöskään ministerin virkaan). Akateeminen koulutus on kapean alan asiantuntijuutta ja jos asiantuntijuutta etsitään, sopii kysyä useammankin tämän ja edellisen hallituksen ministerin tutkinnon perään ja kuinka paljon tutkinnostaan on suorittanut.
Onneksi politiikka on demokratiaa ja ministeriksi, kansanedustajaksi ja presidentiksi voi nousta kuka vain. Todellinen valta on Suomessa on kuitenkin ministeriöiden virkamiehillä ja juuri siksi olisin kiinnostuneempi heidän pätevyydestään, koulutuksestaan sekä henkilöllisyyksistään.

Maria sopii hyvin tehtäväänsä, esiintyy luontevasti ja ilmaisee asiat selkeästi. Menipä vielä sanomaan ihan suoraan, että mikä yksityisessä terveydenhuollossa mättää – nii-in juuri ne Kela-korvaukset, jotka painetaan monikansallisen yrityksen katteisiin ja siirretään veroparatiiseihin.

”Maria sopii hyvin tehtäväänsä, esiintyy luontevasti ja ilmaisee asiat selkeästi.”

Eihän hän muuta osaakaan kuin hokea, että asia on tärkeä ja sitä on pyrittävä parantamaan.

Kyllä todellinen valta Suomessa on poliitikoilla, ministeriöissä ministereillä ja heidän poliittisilla esikunnillaan.

Virkamiehet taas ovat hallinnon ammattilaisia, jotka toteuttavat poliitikkojen määrittelemiä tehtäviä. Heidän tehtäviinsä kuuluu mm. huolehtiminen siitä, että hallinto toimii lakien mukaan, ja tuoda poiliittisille päättäjille tietoon valmisteilla olevan lainsäädännön ongelmakohdat.

Virkamiehet toteuttavat tehtäviään riippumatta siitä, onko ministeri tällä kertaa kokoomuslainen vai vasemmistoliitosta. Ministerit vaihtuvat, ja heidän mukanaan politiikan suunta. Virkamiehet pysyvät, ja heidän mukanaan hallinnon osaaminen.

Hallinto toimii kunnolla silloin kun ministeri käyttää virkamieskoneistonsa osaamista hyödykseen ja toteuttaa politiikkaansa sen avustuksella. Silloin tulee varmistettua, ettei julkisuuteen pääse harkitsemattomia avauksia, joita joudutaan jälkikäteen korjailemaan.

Nykyinen peruspalveluministeri ei osaa käyttää hallintokoneistoaan, siinä hallinnon kannalta katsottuna MGR:n ongelma.

.

Suomenkuvalehti on ottanut tällä loanheitollaan askeleen kohti roskajournalismia.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031715334174_uu.shtml

”Hänellä on yllättävän heikot perustiedot. Voi sanoa, että perusosaaminen on lapsen tasolla.”

”Ministerin äkkipikaisuutta ja tietämättömyyttä ovat arvostelleet niin virkamiehet kuin omat puoluetoveritkin.”

Pelkällä ulkonäöllä ei ministerin virkaa hoideta, Ilkka Kanervankin toilailut jäävät kohta toiseksi.

mmattitaidoton ministeri kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031715334174_uu.sht ml

”Hänellä on yllättävän heikot perustiedot. Voi sanoa, että perusosaaminen on lapsen tasolla.”

”Ministerin äkkipikaisuutta ja tietämättömyyttä ovat arvostelleet niin virkamiehet kuin omat puoluetoveritkin.”

Pelkällä ulkonäöllä ei ministerin virkaa hoideta, Ilkka Kanervankin toilailut jäävät kohta toiseksi.

Ei pelkällä ulkonäöllä, mutta tutkittu fakta on, että keskimäärin kauniit ihmiset ovat älykkäämpiä ja fiksumpia kuin rumat. viisaus ei asu tyhmän, ruman ja ilkeän ihmisen päässä. Aivan toisinpäin.

Anton kirjoitti:
Politiikassa nyt tulee aika-ajoin näitä tanjakarpeloita joiden tähdenlento kestää sen neljä vuotta. Kaikista vaan ei ole johtajiksi. Tätä ei kuitenkaan valitettavasti mitata vielä oppositiossa vaan vasta kun vastuun hetki koittaa.

Jep. Aina löytyy kateellinen tai tyhmä tai toisten pyllyjä nuoleskeleva mieshenkilö heittämään lokaa ja tiputtamaan viisaita ja kauniita naisia pois.

Tutkittu fakta on myös, että nainen on parempi ja pätevämpi esim. johtajana.

Johtajuus on kasvamista johtajaksi ymmärryksen kautta.
”Minä olen täällä pomo” -asenne on todella viime talven lumia, se tukahduttaa luovuutta ja kapeuttaa ongelmaratkaisumahdollisuuksia. Jos ajatellaan, että yksi on aina oikeassa kaikessa, johtaa se umpikujaan ja vaati seuraajakseen niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että ”me tehdään näin koska meillä on nämä säännöt”, eivätkä tule ajatelleksi, että säännöt ovat tehty palvelemaan. Juuri tämän muutoksen vuoksi tanjakarpeloita tarvitaan.