Kun koulukiusaamiseen puututaan, on tärkeää saada kiusaaja sanomaan ääneen, mitä on tehnyt. Viimeistään silloin teko muuttuu todeksi tekijälle itselleenkin.

Koulukiusaaminen Tytöt kuiskivat koulukaveristaan Meilahden yläasteella 11. toukokuuta 2009. Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva

On ihan arkista, että lapsi kutsuu koulutoveria homoksi tai läskiksi. Ei ehkä aina päin naamaa, sillä nimittely onnistuu netissäkin. Koulukiusaaminen on viime päivinä saanut runsaasti palstatilaa – on hakattu, haukuttu ja vain katsottu vierestä. Onko kyseessä ilmiö, jolle ei mahda mitään?

Alppilan yläasteen rehtori Aulikki Kalalahti kertoo, että heillä kiusaamiseen on onnistuttu puuttumaan kohtuullisen hyvin.

”Ensimmäinen askel on se, että kiusaamisesta uskalletaan kertoa. Opettajien ovet ovat aina auki. Osa kiusaamistapauksista tulee tietoon vertaissovitteluohjelman kautta.”

Alppilassa osa kiusaamistapauksista selvitetään opettajan tai sovittelijaksi koulutetun oppilaan kanssa. Joissain tilanteissa tarvitaan paikalle vanhemmat, joskus myös poliisi.

Aulikki Kalalahti on kiitollinen koulun yhteistyöstä paikallispoliisin kanssa: ”Oppilaille on järjestetty laillisuuskasvatustunteja. Luennoilla puhutaan esimerkiksi siitä, ettei toisen nimittely ole laillista, edes internetissä.”

Selvitys ja seuranta

Erityisopettaja Kirsi Hietala mäntsäläläisestä Myllymäen alakoulusta painottaa, että kiusaamiseen on reagoitava nopeasti. ”Joskus pieneltä nimittelyltä vaikuttava tapaus voi olla jotain paljon vakavampaa. ”

Kun opettaja saa tietää kiusaamisesta, tilanne selvitetään heti perin pohjin. Toisinaan se vaatii paljon vaivannäköä, sillä kiusattua tapahtumien kertominen saattaa pelottaa. Kiusaaja taas saattaa kieltää tekonsa pitkäänkin.

Kiusaamiseen kuitenkin puututaan tehokkaimmin keskustelemalla. Sekä mäntsäläläinen Myllymäen koulu että keminmaalainen Pölhön koulu ovat mukana Opetusministeriön rahoittamassa KiVa koulu -hankkeessa.

Jokaisessa hankkeeseen kuuluvassa koulussa on erityinen KiVa-tiimi, joka on saanut perusteellisen koulutuksen.

Ensin selvitetään, sitten seurataan. Jututetaan kiusattua, sitten kiusaajaa ja lopulta kaikkia asianosaisia yhdessä.

Pölhön koulun rehtori Leila Eräpuro kertoo, että KiVa koulu on antanut henkilökunnalle konkreettisia työvälineitä kiusaamisen estämiseen ja ehkäisyyn.

”Järjestämme oppitunteja, joiden aikana keskustellaan esimerkiksi hyvästä käytöksestä ja siitä, mikä on kiusaamista.”

Vakavammassa kiusaamistilanteessa saman pöydän ääreen istuvat usein sekä opettaja, oppilas että vanhemmat.

Sekä Kirsi Hietala että Leila Eräpuro ovat sitä mieltä, ettei pelkkä jälki-istunto ratkaise mitään, korkeintaan opettaa lasta istumaan hetken hiljaa.

Kiusaajan silmät on avattava

”Kiusaajalle on turha sanoa ettei jotain saa tehdä”, toteaa Kirsi Hietala. ”Tärkeintä on saada kiusaaja ymmärtämään ja sanomaan ääneen, mitä on tehnyt. Viimeistään silloin teko muuttuu todeksi tekijälle itselleenkin. Ei ole harvinaista, että tässä vaiheessa lapselta pääsee jo itku. Silloin ollaan oikealla tiellä.”

Leila Eräpuro on samaa mieltä, mutta toteaa myös, että lapsetkin mokaavat: ”Kaikille sattuu joskus virheitä. Kiusaajallekin on annettava mahdollisuus ottaa opikseen.”

Siinä vaiheessa, kun tapahtumat on puhuttu halki, pallo jää lapsille ja valvonta aikuisille. Kirsi Hietala kertoo Myllymäen koululaisten tiedostavan, että opettajat ovat valppaina kiusaamisen suhteen. Kun lapset tietävät, ettei kiusaamista katsota läpi sormien, itsekontrollikin lisääntyy.

”Liikennekin tapaa rauhoittua kummasti, jos poliisi on tien päällä”, toteaa Hietala.

Valppaana välitunnilla

Kaikkea kiusaamista opettaja ei kuitenkaan voi millään huomata. Aulikki Kalalahden mukaan esimerkiksi koulutovereista juoruileminen
on nykyään helpompaa. Internetissä kun voi haukkua anonyymisti. Kynnys on matalampi.

”Oppilaat eivät aina käsitä, ettei toisen haukkuminen läskiksi tai homoksi ole mikään vitsi”, sanoo Kirsi Hietala. ”Luokassa käydään päivittäin keskustelua siitä, millainen käytös ja toiminta on hyvää.”

Kiusaamisen vastaisen työn on siis oltava jatkuvaa ja pitkäjänteistä. Valvova silmäkin uhkaa silti joskus välttää.

Koulun henkilökunnalle haasteellisimpia hetkiä ovat siirtymätilanteet, kuten ruokailuun meno tai välitunnit. Kun kolmesataa lasta kirmaa pihalle pelaamaan, yksi silmäpari ei riitä millään.

Kirsi Hietalan mielestä välituntivalvontaan on panostettava entistä enemmän. ”Meillä on kolmisensataa oppilasta, joita valvoo kolme aikuista huomioliivit päällään. Valvontaa täytyy pystyä jatkamaan, vaikka sattuisi tapaturma tai tappelu.”

Kaikkea kiusaamista ei kuitenkaan kyetä eliminoimaan millään, vaikka koulussa tehtäisiin mitä. Se ei kuitenkaan tee kiusaamisenvastaisesta työstä yhtään vähemmän tärkeää.

”Maailmaa ei voi muuttaa, ei myöskään kokonaista nuorisokulttuuria ”, toteaa Aulikki Kalalahti. ”Siksi aikuisten on tärkeää pysyä kuulolla ja olla tavoitettavissa.”