Koulukiusaamiseen puuttuminen: Kiusaajan on puettava teot sanoiksi

Netta Vuorinen
Kotimaa 17.12.2009 11:16

Kun koulukiusaamiseen puututaan, on tärkeää saada kiusaaja sanomaan ääneen, mitä on tehnyt. Viimeistään silloin teko muuttuu todeksi tekijälle itselleenkin.

Koulukiusaaminen Tytöt kuiskivat koulukaveristaan Meilahden yläasteella 11. toukokuuta 2009. Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva

On ihan arkista, että lapsi kutsuu koulutoveria homoksi tai läskiksi. Ei ehkä aina päin naamaa, sillä nimittely onnistuu netissäkin. Koulukiusaaminen on viime päivinä saanut runsaasti palstatilaa – on hakattu, haukuttu ja vain katsottu vierestä. Onko kyseessä ilmiö, jolle ei mahda mitään?

Alppilan yläasteen rehtori Aulikki Kalalahti kertoo, että heillä kiusaamiseen on onnistuttu puuttumaan kohtuullisen hyvin.

”Ensimmäinen askel on se, että kiusaamisesta uskalletaan kertoa. Opettajien ovet ovat aina auki. Osa kiusaamistapauksista tulee tietoon vertaissovitteluohjelman kautta.”

Alppilassa osa kiusaamistapauksista selvitetään opettajan tai sovittelijaksi koulutetun oppilaan kanssa. Joissain tilanteissa tarvitaan paikalle vanhemmat, joskus myös poliisi.

Aulikki Kalalahti on kiitollinen koulun yhteistyöstä paikallispoliisin kanssa: ”Oppilaille on järjestetty laillisuuskasvatustunteja. Luennoilla puhutaan esimerkiksi siitä, ettei toisen nimittely ole laillista, edes internetissä.”

Selvitys ja seuranta

Erityisopettaja Kirsi Hietala mäntsäläläisestä Myllymäen alakoulusta painottaa, että kiusaamiseen on reagoitava nopeasti. ”Joskus pieneltä nimittelyltä vaikuttava tapaus voi olla jotain paljon vakavampaa. ”

Kun opettaja saa tietää kiusaamisesta, tilanne selvitetään heti perin pohjin. Toisinaan se vaatii paljon vaivannäköä, sillä kiusattua tapahtumien kertominen saattaa pelottaa. Kiusaaja taas saattaa kieltää tekonsa pitkäänkin.

Kiusaamiseen kuitenkin puututaan tehokkaimmin keskustelemalla. Sekä mäntsäläläinen Myllymäen koulu että keminmaalainen Pölhön koulu ovat mukana Opetusministeriön rahoittamassa KiVa koulu -hankkeessa.

Jokaisessa hankkeeseen kuuluvassa koulussa on erityinen KiVa-tiimi, joka on saanut perusteellisen koulutuksen.

Ensin selvitetään, sitten seurataan. Jututetaan kiusattua, sitten kiusaajaa ja lopulta kaikkia asianosaisia yhdessä.

Pölhön koulun rehtori Leila Eräpuro kertoo, että KiVa koulu on antanut henkilökunnalle konkreettisia työvälineitä kiusaamisen estämiseen ja ehkäisyyn.

”Järjestämme oppitunteja, joiden aikana keskustellaan esimerkiksi hyvästä käytöksestä ja siitä, mikä on kiusaamista.”

Vakavammassa kiusaamistilanteessa saman pöydän ääreen istuvat usein sekä opettaja, oppilas että vanhemmat.

Sekä Kirsi Hietala että Leila Eräpuro ovat sitä mieltä, ettei pelkkä jälki-istunto ratkaise mitään, korkeintaan opettaa lasta istumaan hetken hiljaa.

Kiusaajan silmät on avattava

”Kiusaajalle on turha sanoa ettei jotain saa tehdä”, toteaa Kirsi Hietala. ”Tärkeintä on saada kiusaaja ymmärtämään ja sanomaan ääneen, mitä on tehnyt. Viimeistään silloin teko muuttuu todeksi tekijälle itselleenkin. Ei ole harvinaista, että tässä vaiheessa lapselta pääsee jo itku. Silloin ollaan oikealla tiellä.”

Leila Eräpuro on samaa mieltä, mutta toteaa myös, että lapsetkin mokaavat: ”Kaikille sattuu joskus virheitä. Kiusaajallekin on annettava mahdollisuus ottaa opikseen.”

Siinä vaiheessa, kun tapahtumat on puhuttu halki, pallo jää lapsille ja valvonta aikuisille. Kirsi Hietala kertoo Myllymäen koululaisten tiedostavan, että opettajat ovat valppaina kiusaamisen suhteen. Kun lapset tietävät, ettei kiusaamista katsota läpi sormien, itsekontrollikin lisääntyy.

”Liikennekin tapaa rauhoittua kummasti, jos poliisi on tien päällä”, toteaa Hietala.

Valppaana välitunnilla

Kaikkea kiusaamista opettaja ei kuitenkaan voi millään huomata. Aulikki Kalalahden mukaan esimerkiksi koulutovereista juoruileminen
on nykyään helpompaa. Internetissä kun voi haukkua anonyymisti. Kynnys on matalampi.

”Oppilaat eivät aina käsitä, ettei toisen haukkuminen läskiksi tai homoksi ole mikään vitsi”, sanoo Kirsi Hietala. ”Luokassa käydään päivittäin keskustelua siitä, millainen käytös ja toiminta on hyvää.”

Kiusaamisen vastaisen työn on siis oltava jatkuvaa ja pitkäjänteistä. Valvova silmäkin uhkaa silti joskus välttää.

Koulun henkilökunnalle haasteellisimpia hetkiä ovat siirtymätilanteet, kuten ruokailuun meno tai välitunnit. Kun kolmesataa lasta kirmaa pihalle pelaamaan, yksi silmäpari ei riitä millään.

Kirsi Hietalan mielestä välituntivalvontaan on panostettava entistä enemmän. ”Meillä on kolmisensataa oppilasta, joita valvoo kolme aikuista huomioliivit päällään. Valvontaa täytyy pystyä jatkamaan, vaikka sattuisi tapaturma tai tappelu.”

Kaikkea kiusaamista ei kuitenkaan kyetä eliminoimaan millään, vaikka koulussa tehtäisiin mitä. Se ei kuitenkaan tee kiusaamisenvastaisesta työstä yhtään vähemmän tärkeää.

”Maailmaa ei voi muuttaa, ei myöskään kokonaista nuorisokulttuuria ”, toteaa Aulikki Kalalahti. ”Siksi aikuisten on tärkeää pysyä kuulolla ja olla tavoitettavissa.”

Keskustelu

Hyvä juttu mutta kuvateksti mietitytti. Kuiskiiko kaksikko oikeasti kaveristaan vai onko vain toimittajan tekemä olettamus…?

Hyvä kiusaamisesta kärsinyt, kuvateksti ei ole omaa tulkintaani, vaan tiedot ovat peräisin Lehtikuvalta, josta kuva on hankittu.

Olen ihmetellyt miksi puhutaan vain koulukiusaamisesta. Kiusaamistahan tapahtuu kaikkialla muuallakin kuin koulussa. Usein kiusaaja löytää kohteensa jo koulumatkalla, vapaa-ajan harrastuksissa, pihalla leikeissä ym. Kiusaamista on useilla työpaikoilla , jopa opettajainhuoneessakin.
Koulussa vain on tapahtuma helpompi huomata, kun näkijöitä on paikalla.
Muuten, mihinkä joutuivat ne rahat , joita joku pariskunta keräsi muutama vuosi sitten ns. koulukiusattujen auttamiseksi. Taisivat häipyä vähin äänin rahoineen

Kokemuksesta sanon, että kiusaamista on usein vaikea havaita, vaikka se tapahtuu aivan silmien alla luokassakin. Minulla oli tarkka koulunkäyntiavustaja, joka sanoi:”Etkö huomaa kun tuota oppilasta kiusataan?” Näin toimii vastuullinen aikuinen!

työpaikkakiusaajat joita suositaan työpikalla, vievät ”hyvät puheensa ”ateriapuheiksi kotiin ,siitä se alkaa on suoratie kouluun..Huonojohtajuus saa aikaan tätä.Ihminen on senverran arka ja hyvä niin että puhutetaan toisilla ja ei uskalleta heti sanoa roskanpuhujalle työpaikalla että nyt lopeta ajoissa -heti.

Ongelma on siinä, että koulukiusaamiskeskustelu liittyy lähestulkoon yksinomaan fyysiseen kiusaamiseen.

Henkinen kiusaaminen on pahempaa, vuositolkulla jatkuvaa helvettiä, jossa joudut olemaan alituisesti varoillaan kaikkeen mahdolliseen sinuun liittyvän arvosteluun ja vähättelyyn.

En tiedä nykykoulusta, mutta 90-luvun alussa lähinnä todettiin kiusaaminen. Kukaan täysijärkinen tosin ei olisi asiasta mennyt opettajille kertomaan puhumattakaan vanhemmista.

Nim. Asian itse kokenut

Koulukiusaamisen syyt ovat lähtöisin mielestäni kotikasvatuksen puutteellisuudesta. Vanhempien pitäisi havaittuaan lastensa syyllistyvän kiusaamiseen ottaa asia esille keskustelemalla lapsen kanssa ja tarvittaessa viedä lapsi vaikka väkisin kiusaamansa lapsen kotiin anteeksipyyntöreisulle.
Tämän havaitsin ainakin -60 luvulla olevan hyvä keino jolla orastava pahansuopuus ja ilkeämielisyys kitketään heti alkuunsa pois.. Kodissa vallitseva henki on hyvin tärkeä ja myöhemmin auttaa hyvän kirjallisuuden lukeminen henkisessä kasvussa. suhtautmiseen lähimmäisiään kohtaa,
Opettajille tähdentäisin ehdotonta puolueettomuutta ja oikeamielistä suhtautumista lapsiin.

Mä olen koulukiusattu ala-asteelta asti. Olen nyt yläasteella…

…Ja en osaa tehdä asialle yhtään mitään.. Mua vaan pilkataa, haukutaan syrjitään ja kiusaajat ei anna mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin, joista vois tulla kavereita… Esim 1: Olin kaverustumassa yhteen tyyppiin ja sit ne kiusaajat puhu musta jotain sille eikä se oo ollu mulle enää niin kiva kun ennen… (en oo varma, mut tiedn kuitenkin et musta kulkee juoruja ja valheita…) osaisko joku auttaa??

Ensimmäiseksi: muista ettei kiusaaminen ole sinun vikasi. Kiusaajat kiusaavat, koska heillä on asiat huonosti, ei kiusaamiselle ole mitään pätevää syytä.
Toiseksi: kannattaa puhua asiasta jonkun aikuisen kanssa, johon voit luottaa.

Vaikka onkin hyvin vanha juttu, mistä sitä tietää onko kiusaaminen loppunut, eli kerron nyt kumminkin. Minua myös kiusattu ihan ensimmäiseltä luokalta saakka, enkä vieläkään tiedä edes miksi. Mutta koulukiusatun kannattaa _aina_ kertoa vanhemmilleen ja opettajille, tai edes toiselle näistä. Koulun pitää puuttua siihen. Jos koulu ei puutu vaikka kuinka keskustelisitte niin vaihda vaikka koulua, mutta missään tapauksessa kiusaamista ei jätetä huomiotta. Se on vakava asia, ja se pitää hoitaa. Minä vaihdoin monestikin koulua, mutta päädyin lopulta hyvään kouluun. Täällä juorut eivät kiertäneet vanhoista kouluista, ja jos kiusattiin vähänkin, opettajat hoitivat sen. Ja sinun opettajiesi pitää myös, koska koulukiusatun osaan ei pidä _koskaan_ tyytyä. Mutta ei ole sinun asiasi lähteä taistelemaan, vaan aikuisten. Vaikka niin väitetään, oma käytös ei välttämättä vaikuta kiusaamiseen. Jos ollaan hiljaa, kiusaajat toteavat että tässäpä tapa purkaa itseään eikä kukaan edes sano vastaan, ja jos puhuu vastaan, kiusaaja ottaa sen leikkinä, puhesotana. Kumpi puhuu toisen pussiin. Ja lopulta, vaikka sanoisi mitä tahansa, kiusaaja voi vain alkaa matkimaan tai nauramaan kavereidensa kanssa, ja todeta voittaneensa. Sama väkivallan kanssa. Ja siihen pitää ehdottomasti puuttua, väkivallasta voi ilmoittaa vaikka poliisille jos ei muu auta!

Toimintaa kiusaamista vastaan, ei huomenna eikä ylihuomenna vaan silloin kun se tapahtuu! Sen pitää loppua, vaikka poliisilla tai oikeudella uhkaamalla. Voimia niiin kovasti kaikille kiusatuille!