Kotipizzan Rabbe tilasi aina ”tavallisen” – tätä se tarkoitti

SK:n arkistoista: Uransa alussa Rabbe Grönblom muutti kuudessa vuodessa 13 kertaa ja söi palaneita pizzoja.

Kotipizza
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Liikemies Rabbe Grönblom on kuollut. Hänet muistetaan Kotipizza-ketjun ja RG-Linen sekä Omenahotellien perustajana. Grönblom oli kekseliäs ihminen, jota pidettiin rohkeana ja kovana liikemiehenä joviaalista ja hymyilevästä olemuksesta huolimatta.

Toimittaja Teppo Tiilikainen kirjoitti Hän-henkilökuvan Grönblomista keväällä 2001. Perhetuttava kuvasi Grönblomia tokaisemalla, että “Rabbe on rikas mies, jolla on tapana onnistua”.

 

Rabbe Grönblom istuu Wasa Aktiebankin vanhassa pääkonttorissa pitkän pöydän päässä, vastailee puhelimeen ja puuskuttaa. Grönblomin kalenteri on täynnä ja hän on hukkua töihinsä. Kotipizza pyörii suurin piirtein omillaan, mutta hotellibisnes ja etenkin Vaasan ja Uumajan välisen laivaliikenteen aloittaminen vievät kiireisen miehen aikaa.

Grönblomin toimisto sijaitsee torin nurkalla, sen puitteet ovat arvokkaat. Vanhan pankkitalon johtokunnan kokoushuoneessa on tehty ennenkin Vaasan taloushistoriaa. Rakennus palvelee nyt Kotipizzan pääkonttorina ja sieltä pystytetään kännykällä uutta meriyhteyttä Ruotsiin. Konttorihenkilökunnan mukaan tilat ovat epäkäytännölliset, mutta sisustusremontin teko on mahdotonta, sillä talo on suojeltu.

Rabbe Grönblom on arvostettu henkilö Vaasassa. Häntä pidetään rohkeana ja kovana liikemiehenä joviaalista ja hymyilevästä olemuksesta huolimatta. “Rabbe pelaa isoa noppaa pienessä kaupungissa”, Grönblomin lapsesta asti tuntenut perhetuttava sanoo.

Vaasalaiset pitävät arvossa sitä, että Rabbe on jäänyt kotikaupunkiinsa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut maailmallakin. Grönblom asuu perheineen kaupungin aitiopaikalla Rantakadun linnamaisessa omakotitalossa, jonka hän osti rakennusyhtiö Hakorannan konkurssipesältä.

Edes Rabben rikastuminen ei tunnu herättävän suurempaa kateutta. “Rabbea pidetään reiluna jätkänä. Se maksaa sen, mikä on sovittu ja tekee tarjouksensa avoimesti”, Grönblomin liiketoimia vuosia sivusta seurannut vaasalainen toimittaja sanoo.

 

Tällä hetkellä Rabbea pidetään Vaasassa suorastaan pelastajana. Hän aloittaa uudelleen joulun alla loppuneen laivaliikenteen Uumajaan.

Grönblom osti alkuvuodesta 2001 Silja Linelta matkustaja-alus M/S Fennian, jota remontoidaan parhaillaan uuteen muottiin. Pääministeri Paavo Lipponen on lupautunut vihkimään aluksen vappuna. Liikenteen pitäisi alkaa toukokuun puolivälissä, laivan päällystö on valittu, mutta muun henkilökunnan palkkaaminen on vasta alkutekijöissään. Rabbe yrittää löytää 50 pätevintä 700 hakijan joukosta, ja puhelin soi taukoamatta.

Vaasalaiset tuntuvat uskovan Rabben laivabisnekseen, vaikka Silja Line lopetti Merenkurkun liikenteen juuri tappioiden vuoksi. “Vaasalaiset luottavat Rabbeen. Hän on rikas mies, jolla on tapana onnistua”, vaasalaistoimittaja sanoo.

Rabbe itse väittää ryhtyneensä laivanvarustajaksi vastentahtoisesti. Hän kertoo maanneensa joulun alla Helsingissä sairaalassa toipumassa polvileikkauksesta ja pohtineensa kotikaupunkinsa tilannetta. Silja oli lopettamassa Uumajan linjan, eikä tilalle löytynyt jatkajaa.

Halukkuutta kysyttiin 21 eri varustamolta, mutta kaikki pitivät hanketta kannattamattomana. Tilanne ajautui hulluimmillaan siihen, että Vaasasta matkustettiin Uumajaan satoja kilometrejä bussilla Tornion ja Haaparannan kautta, vaikka meriyhteys on vain sadan kilometrin pituinen.

“Laivaliikenteen loppuminen leikkaisi 10–15 prosenttia Vaasan ja Uumajan kaupankäynnistä ja se olisi katastrofi monille firmoille. Ajattelin, että laitan itteni likoon, jos kukaan muu ei kerran tee mitään”, Grönblom sanoo.

Grönblom asetti tiukat ehdot ryhtymiselleen. Tärkein niistä oli se, että Siljalle myönnetty 11,6 miljoonan markan valtiontuki siirretään lyhentämättömänä uuden RG Linen tilille. Rabbe vaati myös Vaasaa ja Uumajaa luopumaan satamamaksuista ja tämän päälle vielä kymmenen miljoonan markan ylimääräistä hyvitystä. Lisäksi tarvittiin laiva, josta hän oli valmis maksamaan korkeintaan 25 miljoonaa markkaa.

Laivaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa eri puolilta maailmaa, mutta se löytyi lopulta yllättävän läheltä, Vaasan Vaskiluodon satamasta. Silja oli yrittänyt huonolla menestyksellä päästä eroon pari vuotta sitten hylkäämästään Fenniasta, ja Grönblom onnistui neuvottelemaan hinnan mieleisekseen.

“Saimme läpi kaikki muut ehdot, mutta Uumajan satamamaksuja emme saaneet nollille. Vaasan kaupunki tuli kuitenkin hyvin vastaan”, Grönblom kiittelee ja kurvaa edustusmersullaan keskustasta kohti Vaskiluotoa.

 

Rabbe Grönblom puhkuu innostuksesta laivahankkeen H-hetken lähestyessä. Hän kävelee edes takaisin Fennian aukirevityllä kannella, jakelee ohjeita ja selittää suunnitelmiaan.

“Tähän tulee mukavat lentokonetuolit ja tuonne maksulliset säilytyslokerot, joihin voi jättää laukut. Istumapaikoille voi tilata pientä syötävää ja juotavaa, kun aikaisemmin kaikki joutuivat istumaan ravintolassa”, hän sanoo.

Yläkannen tanssisalonki muuttuu kovaa vauhtia diskobaariksi. Linjan perinteinen kolmimiehinen tanssibändi jätetään kylmästi maihin ja tilalle levitetään laajaa videokangasta, joka suoltaa uusimpia hittejä matkustajien toiveiden mukaan. Videonäyttämön eteen jätetään pieni tanssilattia.

Rabbe on heittänyt koko Siljan vanhan konseptin romukoppaan ja rakentaa laivaa selkeästi bisnesmatkailijoiden ja perheiden tarpeisiin. Uusittu Fennia muistuttaa sisutukseltaan enemmän Tallinnan-liikenteen katamaraaneja kuin perinteistä Ruotsin-laivaa. Rabbe ei halua kuitenkaan arvostella Siljaa jälkiviisaasti.

“Kukaan ei osannut ennustaa, kuinka suomalaiset käyttäytyvät, kun tax free loppuu. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä. Kukaan ei halunnut enää risteilylle, kun sieltä ei saanut tuliaisiksi halpaa viinaa.”

Grönblom ennustaa laivaliikenteeseen suuria muutoksia lähivuosina, kun Suomen alkoholiverotus eurooppalaistuu ja tuontirajoitukset poistuvat. Hän uskoo joka toisen laivan katoavan Helsingin ja Turun reiteiltä. Merenkurkun liikenne antaa hyvän mahdollisuuden harjoitella tulevaa jo nyt.

“Laivassa on periaatteessa kalliimpi pitää kauppaa kuin maissa, koska laivalla maksetaan kovempia palkkoja. Helsingin ja Tukholman välinen liikenne romahtaa, kun matkustajat eivät saa enää halvempaa alkoholia. Tallinnan liikenne taas romahtaa sinä päivänä, kun Viro liittyy EU:hun”, Grönblom sanoo.

 

Rabbe Grönblomin isä oli Vaasassa tunnettu kirurgi. Rabbe kävi koulunsa Vaasan ruotsinkielisessä yhteiskoulussa. Hän ei osoittanut lukiossa kummempaa lahjakkuutta, pikemminkin päinvastoin, mutta kirjoitti lopulta ylioppilaaksi, tosin rimaa hipoen.

”Rabbe ei menestynyt koulussa, mutta hän löysi oman alansa jo nuorena. Hän tarjoili vanhempiensa perhejuhlissa ruokaa jo 15-kesäisenä”, perhetuttu muistelee.

Koulun jälkeen Rabbe kävi ravintolaopiston Helsingissä ja palasi sen jälkeen Vaasaan. Hän haki kuukausitolkulla turhaan töitä ja ryhtyi yrittäjäksi, kun ei muutakaan keksinyt.

“Olin tuohon aikaan täynnä itseluottamusta. Hain pelkästään hotellinjohtajien ja ravintolaketjujen johtajien paikkoja, mutta kukaan ei huolinut. Ymmärrän sen hyvin nyt jälkeenpäin. En minäkään palkkaisi sellaista keltanokkaa johtajaksi”, hän naurahtaa.

Grönblom perusti ensimmäisen pizzeriansa 1976 puolen vuoden työttömyyden jälkeen. Vaasan torin reunalla sijainnut O Sole Mio oli alkusysäys Pizzeria no.1 -ketjulle, jonka hän möi 1987 Elannolle.

Rabbe teki ensimmäiset ravintoloitsijanvuotensa pitkää päivää ja “vaihtoi kalsareita kolme kertaa päivässä”. Hän seisoi tiskin takana paistamassa pizzoja ja tarjoili pöytiin. Perhe muutti yhtä soittoa eri puolille Suomea perustamaan uusia pizzerioita. Se oli kovaa touhua, sillä perheeseen kuuluu viisi tytärtä.

“Olen laskenut, että muutimme kuudessa vuodessa 13 kertaa ja söimme palaneita pizzoja. Se oli semmoista aikaa”, hän muistelee nyt selvästikin huvittuneena.

Pizzeria no. 1:n jälkeen oli vuorossa Kotipizza, joita on jo kolmisensataa eri puolilla Suomea. Grönblomin kantapaikka sijaitsee torin laidalla Rewell Centerissä, vain kivenheiton päässä toimistosta. Hän tilaa tottuneesti “tavallisen” ja istuu pöytään. Tiskin takana tiedetään selittämättä, että se tarkoittaa Ooppera Specialia, salamilla terästettyä kinkku- ja tonnikalapizzaa.

Rikastumisen kannalta Kotipizzan bisnesidea on yksinkertaisen nerokas. Rabbe johtaa ketjua, yrittäjät pyörittävät pizzerioita ja kantavat taloudellisen riskin.

“No, ei tämä ihan riskitöntä puuhaa ole minullekaan”, Rabbe kiistää. “Me vastaamme liiketiloista ja maksamme vuokrat, jos yrittäjä heittää hanskat tiskiin.”

Rabbe on suunnitellut Kotipizzan viemistä pörssiin, mutta hankkeesta on toistaiseksi luovuttu heikkojen aikojen vuoksi. Nyt Grönblomin perhe omistaa yhtiöstä 76 prosenttia, pääomasijoittaja Capman 22 ja henkilökunta noin prosentin.

 

Kymmenen vuotta sitten riskinotto oli koitua Rabben kohtaloksi, kun Vaasassa aloitettu hotellibisnes kaatui lamaan. Rabbe oli ostanut Vaasan keskustasta kaksi hotellia ja kongressitilat ulkomaisella lainoituksella. Hotellit olivat täynnä, mutta rahat eivät silti riittäneet velkoihin.

“Se oli näitä hulluja aikoja. Pankista sai valuuttalainaa yli kymmenen prosenttiyksikköä edullisemmin kuin markkalainaa. Valtiovarainministeri Viinanen vannoi televisiossa, ettei Suomi devalvoi. Mutta devalvaatio tuli, ja minulla oli yhtäkkiä 50 miljoonaa markkaa enemmän velkaa kuin alun perin”, Rabbe muistelee.

Tilanteen karmeus paljastui pikkuhiljaa myös pankille, sillä lainan vakuutena ollut kiinteistö ei vastannut enää läheskään lainan arvoa. Lopulta pankki taipui neuvottelemaan ja osti Rabben hotellit markalla, pakon edessä.

”Totta kai minut haukuttiin pahaksi pojaksi. Siinä tilanteessa ei ollut kuitenkaan muita mahdollisuuksia. Silloin ei kyllä naurattanut yhtään. Taisi siinä tulla kyynelkin silmään jossakin välissä.”

Ne ajat ovat menneet, ja Grönblom on taas täysillä hotellihommissa. Hän omistaa Rukalla yritysten käyttöön suunnitellun viiden tähden hotellin, ja ensimmäinen Omenaksi ristitty budjettihotelli avasi ovensa samassa paikassa muutama viikko sitten. Omena on Rabben vanha suunnitelma ja hän aikoo perustaa niitä lähivuosina kaikkiaan 16 eri puolille Suomea. Ensimmäiset tulevat näillä näkymin Helsinkiin, Ouluun ja Tampereelle.

”Suomesta puuttuu kokonaan tällainen kukkaroystävällinen hotelliketju. Omena on suunniteltu perheiden tarpeisiin. Neljän hengen huone maksaa yhteensä 396 markkaa eli 99 markkaa per nenä. Huoneissa on minikeittiöt ja koko hotelleissa on vain yksi työntekijä”, Rabbe selittää.

Omenan hinnat on puristettu alas riisumalla kaikki ylimääräiset palvelut. Bisnesideaa tutkittiin Vaasan yliopistossa, ja se on osoittautunut Rabben mukaan odotettuakin paremmaksi.

”Ihmisiltä kysyttiin, mitä kaikkea he haluavat hotellihuoneelta ja mistä he ovat valmiit maksamaan. Kukaan ei halunnut esimerkiksi saunaa tai hiustenkuivaajaa, jos se nostaa huoneen hintaa. Mutta patjan pitää olla parasta laatua.”

 

Viime vuosina Rabbe on jättänyt Kotipizzan johtamisen vähemmälle ja siirtynyt herrasmiehen hommiin, hallituksen puheenjohtajaksi. Näin hän aikoo tehdä laivayhtiössäänkin heti, kun saa firman pyörimään. Toimitusjohtajaa on etsitty konsulttivoimin, joten Rabbelle jää taas tulevaisuudessa aikaa rakkaimpaan harrastukseensa purjehtimiseen.

Grönblomit tekivät ensimmäisen maailmanympäripurjehduksensa jo kymmenisen vuotta sitten. Rabbe osti Floridasta 78-jalkaisen veneen ja purjehti perheineen Kuuban kautta Etelä-Amerikkaan, sieltä Tahitiin, Fidzhisaarille, Papuaan ja lopulta Australian ja Afrikan kautta Ateenaan. Matka kesti lähes 1,5 vuotta.

”Minulla oli tämmöinen haave pienestä pitäen. En ollut purjehtinut ollenkaan, joten mukana oli ammattikapteeni. Me olimme vanhimpien tyttärieni kanssa vahdissa ja kyllä siinä oppi pikkuhiljaa aika taitavaksi.”

Matkan jälkeen Rabbe myi veneen ja osti tilalle vielä isomman, jolla ryhdyttiin taas pari vuotta sitten kiertämään maailmaa. Tällä kertaa Grönblom teki koko ajan myös töitä. Laiva purjehti eteenpäin, ja Rabbe lensi Vaasasta eri satamiin muutaman viikon lomalle kaikkiaan 13 kertaa. Matka päättyi vasta vähän ennen joulua.

”Hallituksen puheenjohtajana voi nauttia eri tavoin elämästä kuin toimitusjohtajana, jonka pitää olla koko ajan kahvassa kiinni. Sitä paitsi minulla on laivassa faksi, satelliittipuhelin ja internet, joten pystyn tekemään sielläkin töitä. On kuitenkin kivempi istua laivan takakannella auringossa kuin sisällä toimistossa.”

 

Juttu on julkaistu ensi kerran Suomen Kuvalehdessä 15–16/2001.