Soininvaara: Kasvukäytävä Helsingin ja Tampereen väliin

Näkökulma: Kaksi suurinta menestyjää pärjäävät omillaan, mutta niiden välissä oleva alue tarvitsee apua, kirjoittaa Osmo Soininvaara.

Helsinki
Teksti
Osmo Soininvaara
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suurten kaupunkien kasvu on tämän ajan megatrendi kaikkialla maailmassa. Toinen viimeaikojen muutos on kasvanut halu asua kantakaupunkimaisesti sen sijaan, että asuisi lähiöissä tai kaupungin ulkopuolella omakotitaloissa.

Näihin muutoksiin on turha etsiä kotimaisia selityksiä, koska ne koskevat liki kaikkia maita. Suomen taloudellisilla vaikeuksilla ei voi mitenkään selittää kaupunkiasumisen suosion kasvua Ruotsissa.

Meidän aikanamme nopeimmin kasvavat elinkeinot perustuvat korkeaan osaamiseen ja vuorovaikutteisuuteen. Ne eivät ole ainoita elinkeinoja eivätkä voisi ollakaan, mutta ne kasvavat nopeimmin ja vetävät muita elinkeinoja mukanaan. Menestyäkseen ne tarvitsevat suuren väestöpohjan, jotta eri alojen osaajia riittää. Ne viihtyvät parhaiten kaupunkimaisissa ympäristöissä, koska helppo vuorovaikutus lisää tuottavuutta.

Moderneille elinkeinoille sinänsä riittää suuri työssäkäyntialue ilman kaupunkimaisuutta. Onhan koko Kalifornian Piilaakso yhtä suurta Espoota.

Keskustamaiseen asumiseen ihmisiä vetää työpaikkojen sijasta halu asua lähellä urbaaneja palveluja ja tapahtumia.

Sosiaalisen median myötä kaupungeista on tullut kiinnostavampia paikkoja asua, koska tieto tarjolla olevista palveluista on paremmin saatavilla ja erilaisten tapahtumien organisointi on helppoa. Entiseen verrattuna elämä Helsingissä on jatkuvaa tapahtumien ilotulitusta. Moni haluaa sinne, missä tapahtuu.

Myös piilaaksossakin lisääntyy halua asua San Franciscossa, mikä on suututtanut kaupungin vanhat asukkaat. Asumisen hinta kun on noussut nopeasti.

Helsingissäkin on yleistynyt tapa asua kantakaupungissa ja käydä töissä sen ulkopuolella. Länsimetrossa tulee olemaan työmatkaliikennettä molempiin suuntiin.

 

Viiden viime vuoden aikana Suomen 20 suurinta kaupunkia ovat kasvaneet yli 130 000 asukkaalla, mistä yli puolet on tullut Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle.

Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka rajusti nuoret koulutetut aikuiset ovat maassa keskittyneet.

Akateemisesti koulutetuista 25–34 vuotiaista 45 prosenttia asuu Helsingin seudulla ja 72 Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudulla.

Luvussa ovat mukana opettajat, lääkärit, apteekkarit, tuomarit ja muut sellaiset akateemiset ammatit, jotka luonnostaan jakautuvat suunnilleen niin kuin väestö keskimäärin. Yritysten käytössä oleva koulutettu nuori työvoima asuu lähes kokonaan muutaman yliopistokaupungin ympärillä.

Huomattakoon, että Helsingin seudun osuus akateemisesti koulutetuista aikuisista on selvästi suurempi kuin sen yliopistojen osuus valmistuneista. Helsingin seutu haalii siis alueelleen väkeä myös muualla valmistuneista. Näin tekee myös Tampere, toisin kuin Turku, Oulu ja Jyväskylä, joissa nuoria koulutettuja aikuisia asuu suhteessa yli puolet vähemmän kuin alueen tiedekorkeakouluista valmistuu.

Helsingin seutu on menestyjänä ylivoimainen ja Tampere on yhtä selvä kakkonen.

 

Riippuvuus nuorista osaajista pakottaa yritykset sijoittamaan toimintansa sinne, missä nämä haluavat asua. Kuntien välinen kilpailu onkin muuttumassa kilpailuksi asumisolosuhteista.

Nuoren koulutetun väestön asumistoiveet ohjaavat koko aluekehitystä. Heillä on varaa valita, minne asettuvat. Yritysten on seurattava perässä saadakseen osaavaa työvoimaa. Muiden taas on seurattava yrityksiä saadakseen työtä.

Koulutettu väestö on elämänarvoiltaan hyvin urbaania. Näin on kaikkialla maailmassa. Tästäkin syystä kaupungistuminen kiihtyy.

Kovin vaikeata ei ole hahmottaa skenaariota, jossa Helsingin seutu saavuttaa niin ylivoimaisen aseman, että se näivettää kaikki kotimaiset kilpailijansa. Tätä tuskin kukaan haluaisi.

Aluekehitystä on syytä ohjata, mutta jarruttaminen ei ole ohjaamista. Olisi hirveä virhe jarruttaa kaupungistumista, koska se tarkoittaisi myös nousevien elinkeinojen tukahduttamista ja karkottamista ulkomaille. Helsingin asuntotuotantoa tulisi yleisen edun nimissä kiihdyttää paljon.

Helsingin ohella Tampere kuuluu ehdottomiin menestyjiin. Nämä kaksi ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja vahvistavat toistensa kasvua.

 

Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla vahvistaa kasvukäytävää Helsingin ja Tampereen välillä. Osa kummankin kaupungin kasvusta voisi suuntautua niiden välille sellaisille paikkakunnille kuin Hyvinkää, Hämeenlinna ja vaikkapa Turenki.

Kaupunkinauhan tulisi tukeutua nopeisiin ja tiheästi kulkeviin ja edullisiin taajamajuniin. Siksi VR:n on oltava mukana tässä projektissa.

Helsinki ja Tampere eivät tarvitse kasvukäytävää, koska ne tulevat toimeen omillaankin, mutta välissä olevat alueet tarvitsevat.

Läheskään kaikki eivät halua asua suurissa kaupungeissa. Kasvukäytävän vahvistaminen parantaisi heidän mahdollisuuksiaan asua niin kuin haluavat.

Kasvukäytävään mahtuisi suuri määrä pieniä kaupunkeja ja elinkelpoisia kyliä. Asukkaat saisivat pienen kaupungin tai kylän edut yhdistettynä suuren työssäkäyntialueen vahvuuksiin.

Voisipa radanvarteen rakentaa muutaman oikeaoppisen puutarhakaupungin; kohtalaisen tiiviin ja vehreän pientalokaupungin, joissa kävelymatkan päässä asemalta asuisi liki kymmenen tuhatta ihmistä. Se riittäisi ylläpitämään paikallisia palveluja; kouluja ja kauppoja esimerkiksi.

 

Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.