Joka päivä viisi nuorta jää eläkkeelle - ennätysmäärä masennuksen vuoksi

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
SK
Kuvitus Outi Kainiemi.

Puhutaan kerrankin ensin rahasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt yhden arvion. Sen mukaan 30 000 nuorta on nyt vaarassa syrjäytyä pysyvästi.
Se on yllätys yllätys, kallista.

Sen myötä valtio on vaarassa menettää verotuloina, kasvaneina sosiaalimenoina ja menetettynä työpanoksena 1,2 miljardia euroa – vuodessa.

Sen verran työkyvyttömyyseläkkeelle jäävät nuoret meille maksavat.

Jostain syystä näitä nuoria tuntuu riittävän. Koko ajan tulee lisääkin.

Esimerkiksi Kelan alle 30-vuotiaita nuoria koskevasta, maaliskuussa julkaistusta tutkimuksesta käy ilmi, että joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta siirretään työkyvyttömyyseläkkeelle. Kolme neljäsosaa heistä mielenterveysongelmien vuoksi.

Nyt kun rahasta alettiin puhua, niin veronmaksajana tietenkin kiinnostaa, kasvaako luku? Onko 1,2 miljardia euroa per vuosi alakantin arvio parin vuoden kuluttua?

Vai onko kukaan edes harkinnut tekevänsä jotakin kulujen alentamiseksi?

Ainakin joku on huomannut nuoret eläkeläiset.

Helsingin Sanomissa ilmestyi 13. huhtikuuta kipakka mielipidekirjoitus, jonka otsikko oli “Kiinnostaako nuorten hyvinvointi?”
Allekirjoitus oli Suomen Psykologiliiton puheenjohtajan, erikoispsykologi Tuomo Tikkasen.

Hänen mielestään nuoret oli jätetty 1990-luvun laman jälkeen tuuliajolle.

“Vuosina 2003-2009 hävitettiin kolmasosa ammatinvalintapsykologien palveluista osana valtion tuottavuusohjelmaa. [Samaan aikaan] tuhannet nuoret, jotka aloittivat opiskelun lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, keskeyttivät opintonsa. Paremmilla tukitoimilla he olisivat voineet saada opintonsa päätökseen”, Tikkanen kirjoitti Helsingin Sanomissa.

Tuomo Tikkanen oli pitkään Helsingin kaupungin johtava koulupsykologi. Hänen vastuullaan oli siis 40 000 peruskoululaista.

“Ongelmana on, että nuorille ei ole töitä, he eivät pääse opiskelemaan ja samaan aikaan seurantajärjestelmä on rapautunut”, hän sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa.

“Esimerkiksi nuorisoikäisten oppilaitoksiin ei ole järjestetty lakisääteisiä psykologeja ja kuraattoreita. Jos opiskelija putoaa opinnoistaan, kukaan ei huolehdi hänestä.”

Tikkanen muistelee, miten nousukaudella eräskin kymppiluokan käynyt poika totesi hänelle, ettei todellakaan jatka opintojaan, sillä tienaa rakennustyömaalla huomattavasti enemmän kuin Tikkanen psykologinhommissaan.

“Fiksu poika”, Tikkanen naureskelee.

“Silloin se oli mahdollista. Osa meni suoraan peruskoulusta töihin, osa jatkoi opiskelemaan. Ei silloin ollut tällaisia isoja joukkoja, joille ei ollut mitään tarjolla.”

Niinpä. Työt, joihin ennen saattoi päästä suoraan peruskoulun penkiltä, menevät tänä päivänä niille, jotka niitä halvimmalla tekevät. Harvoin he ovat suomalaisia.

Tikkasen mukaan nuorten syrjäytymistä edesauttaa kaksi merkittävää seikkaa: rakennemuutos, joka vei työt niiltä, joille ei pakollisen oppivelvollisuuden jälkeinen pänttääminen maittanut, ja jatko-opintonsa kesken jättäneiden retuperällä oleva seuranta.

Tikkasen mukaan yksi ratkaisu olisi pitää rekisteriä niistä nuorista, jotka eivät ole koulussa mutta jotka koulutukseen kykenisivät. Ja useimmat hänen mukaansa kykenevät.

“Alle 20-vuotiaiden pitää ehdottomasti olla koulutuksen piirissä.”

“Lisäksi osan koulutuksesta tulee olla ammattikoulutuksellista, jotta nekin, joille kirjasta oppiminen ei sovi, voivat olla mukana.”

Kehityspsykologisesti tuhoisinta Tikkasen mielestä on antaa rahaa siitä, ettei nuori tee mitään.

“Kaikille pitäisi olla tarjolla joko opiskelua tai kuntoon sovitettua työtä.”

SK

Mutta millainen nuori sitten jää työkyvyttömyyseläkkeelle?

Vaikka millainen.

Nuoret eläkeläiset voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään.

Yksi ryhmä ovat psyykkisesti tai fyysisesti sairaat. He saattavat sairastaa esimerkiksi skitsofreniaa, eivätkä enää pysy työelämän vaatimusten perässä.

Toinen ryhmä ovat syrjäytymisvaarassa olevat eli ne, joista Tikkanen kirjoitti. He eivät ole töissä, mutta eivät opiskelemassakaan. Syrjäytymisvaarassa on tällä hetkellä noin 30 000 nuorta.

Tilastokeskuksen mukaan syrjäytymisvaarassa olevia “ulkopuolisia” nuoria on jo enemmän kuin työttömiä nuoria. Esimerkiksi vuonna 2008 työvoiman ulkopuolella olevien ryhmään kuului 57 800 henkilöä ikäryhmästä 15-29-vuotiaat, kun taas työttöminä työnhakijoina oli 52 000 saman ikäistä.

Kolmas työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä ryhmä ovat menestyneet ja uupuneet nuoret.

Kuvittelisi, että kahdesta viimeisestä ryhmästä voisi aivan hyvin pelastaa ainakin osan potentiaalisia työntekijöitä takaisin työelämän piiriin.
Samaa mieltä on Tuomo Tikkanen.

“Käsittääkseni valtaosa työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä nuorista kärsii masennus- ja ahdistusoireista. Ne kuuluvat nuorisoikään, ja jos ne esiintyvät vakavina, niistä pitäisi pyrkiä kuntouttamaan eikä siirtää näitä nuoria eläkkeelle. Kun on kyse tällaisista kuntoutettavista ongelmista, eläkkeelle ei pitäisi työntää alle 35-vuotiaita.”

“Tällaiset nuoret tarvitsisivat räätälöityjä työpaikkoja ja työkuntoutusta. Lähtökohtana pitäisi olla, että tehdään kuntoutussuunnitelma eikä suunnitelmaa, jossa järjestelmä tuuppaa heidät lääkittyinä eläkkeelle. Ja kuntoutuksesta puheen ollen, työ on erittäin hyvä kuntoutusmuoto.”

“Niille, jotka tarvitsevat masennukseensa psykoterapiaa, sitä tulisi ehdottomasti tarjota, mutta en usko, että kaikki ne syrjäytymisvaarassa olevat 30 000 nuorta sitä tarvitsevat.”

Tikkasen mukaan tässä vaiheessa tarvittaisiin poliittista tahtoa. Hänen mielestään on turha odottaa, että avoimen sektorin työpaikat muuttuisivat kuntoutuspaikoiksi omalla rahalla.

Tikkanen pitää outona ajatuksena sitä, ettei julkinen valta saisi puuttua vapaaseen markkinatalouteen.

“Ja samaan aikaan kaikki työministeriötä myöten tietävät, ettei markkinatalous tee mitään niiden hyväksi, joilla on mikä tahansa työkyvyn rajoitus tai ongelma.”

Tämän takia Tikkanen lähetti Helsingin Sanomien kirjoituksensa julkaistavaksi juuri eduskuntavaalien alla: että päättäjät havahtuisivat järjettömään rahanmenoon. Että jos vähän aiemmin tilkitsisi palkkaamalla oppilaitoksiin koulukuraattoreita ja opinto-ohjaajia, ei tarvitsisi maksaa niin kovaa summaa loppupäästä psykiatrisen laitoshoidon ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa.

Kirjoituksessaan Tikkanen myös vertasi työkyvyttömyyden hintaa ja Suomen osuutta Portugalille suunnitellusta vakausvastuusta. Vertailun vuoksi: nuorten työkyvyttömyys maksaa enemmän, ja toisin kuin Portugalille myönnetty tukipaketti, se olisi jokavuotinen menoerä valtion budjetissa.

Tikkanen vakuuttaa, ettei ole keksimässä pyörää uudestaan, sillä 1990-luvun laman ja suurtyöttömyyden aikoihin kunnat järjestivät työttömiksi jääneille tukityöllistämispaikkoja. Valtio maksoi viulut.

“Viime hallitus suunnitteli itse, että yhtenä ennaltaehkäisevänä toimena olisi 18 miljoonan euron investointi psykologi- ja kuraattoritoimien saamiseksi nuorisoasteen oppilaitoksiin.”

“Viime marraskuussa ehdotus kaatui, koska sille oli unohdettu budjetoida rahaa. Kela on tutkinut aihetta, samoin työ- ja elinkeinoministeriö, peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) on asiasta tietoinen. En ymmärrä, miten tämä voi olla niin hidasta.”

“Olen kuitenkin hyvin luottavainen seuraavan hallituksen suhteen.”

Suomen Kuvalehti pyysi nettisivuillaan nuorilta kertomuksia työkyvyttömyydestä.

Yksi vastaajista oli 34-vuotias nainen, joka oli ollut sairaslomalla vuodesta 2005 asti, pisimmillään yhtäjaksoisesti kolme vuotta. Lääkärin diagnoosi oli vaikea masennus.

Nainen ei halua nimeään julkisuuteen, joten kutsutaan häntä vaikka Heidiksi.

Heidi kuuluu siihen ryhmään, joka ahkeroi tunnollisesti nuoruusvuotensa saadakseen hyvän koulutuksen, hankki kunnon työpaikan ja sai burnoutin.

Uupumukseen sairastumisen syitä löytyy sekä työstä että yksityiselämästä. Yhtä kaikki, Heidi on ollut työurastaan jo hyvän tovin sairaseläkkeellä. Hän ei tiedä, voiko hän palata työelämään.

Nykyiseen työpaikkaansa hän on yrittänyt palata jo neljästi, useisiin eri tehtäviin, jäädäkseen aina uudelle sairaslomalle.

“Olen tavallaan ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ensimmäisestä sairaslomastani asti – ainakin, jos sitä mitataan sillä, mitä sain tai en saanut aikaan lyhyinä työhönpaluujaksoinani. Teknisesti olen kuntoutustuella, sillä en minä eikä minua hoitava lääkäri usko, että työurani on tässä. Eikä se olekaan.”

Heidin lääkäri ei suostu kirjoittamaan työkyvyttömyyseläkepapereita, eikä Heidi niitä haluaisikaan. Hän haluaa töihin. Ei ehkä nykyiseen työpaikkaansa, vaan johonkin muualle.

“En pelkää työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen stigmaa, mutta itse kokisin sen periksi antamiseksi.”

Hyvä homma. Heidi ei ole luovuttanut ja hän katsoo tulevaisuuteen.

Silti hän tietää, ettei hänestä ole enää koskaan kahdeksasta neljään -työhön.

Se taas saattaa tietää ongelmia, sillä nykyajan työelämässä vaatimustaso on kova.

Moni työnantaja haluaa moniosaajan, joka antaa kaikkensa ja joustaa joka tilanteessa. Osa-aikaiseen työhön kykenevä mielenterveyskuntoutuja ei ole rekrytointilistan kärjessä.

Tuskin edes koko listalla.

Mutta voisiko olla? Sitä kysyy vuosina 2007-2009 työmininisterinä toiminut Tarja Cronberg (vihr).

“Jos puhutaan nuoresta työntekijästä, joka palaa työpaikalleen pitkältä sairaslomalta tai työkyvyttömyyseläkkeeltä, työpaikka ei ole sama. Kaikki tämän kokeneet tietävät sen. Työntekijä ei ehkä kykene tekemään enää entistä työtään. Tähän väliin tarvittaisiin työhönvalmennusta, jonka voisi maksaa yhteiskunta.”

Cronbergin mielestä suomalaisesta työelämästä löytyy paljon erityyppisiä ja yksinkertaisia töitä. Siis niitä, joiden väitetään kadonneen. Cronberg sanoo, etteivät ne ole kadonneet.

“Nyt noita töitä tekevät korkeasti koulutetut ja palkatut muiden töidensä ohessa. Usein voisi olla tuottavampaa, että tällaiset työt ulkoistettaisiin.”
Cronberg julkaisi viime vuoden puolella teoksen suomalaisesta työelämästä

Uuden työn politiikka (Siltala) -kirjaa kirjoittaessa hänelle hahmottui suomalaisen työelämän joko tai -asenne.

“Ensinnäkin suunta on koko ajan ‘on tai off’. Mitään näiden väliltä ei tunnu olevan. Ja aina puhutaan työkyvyttömyydestä, vaikka voitaisiin ihan yhtä hyvin puhua osittaisesta työkyvystä.”

Cronbergin mielestä järjestelmä ei muutenkaan kannusta palaamaan työelämään työkyvyttömyyseläkkeeltä.

“Summa, jonka työkyvyttömyyseläkkeellä voi tienata, ei saa mennä euroakaan yli laissa määritellyn, muuten koko eläke jää lepäämään. Monessa muussa maassa näin ei ole, mutta meillä joutuu valitsemaan joko tekemättömyyden tai täysillä tekemisen.”

SK

Täysillä tekeminen tuntuu pelottavan myös nuoria. Etenkin niitä, jotka eivät vielä ole työelämään tutustuneet.

Kynnys työelämään astumiseen on korkea. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten kesätöitä saattoi saada, kun meni kevätjuhlan jälkeen niitä tiedustelemaan, nykyään kesätyöpaikkoihin haetaan alkuvuodesta. Puhutaan siis alaikäisistä, peruskoulua käyvistä lapsista, joille kesätyön pitäisi olla vain kurkistus aikuisten maailmaan. Eikä projekti, joka pitää laittaa vireille puoli vuotta aikaisemmin.

Kelan pääsuunnittelijana työskennellyt ja nykyisin eläkkeellä oleva Kaarlo Maaniemi kertoo “hauskan” esimerkin.

“Luin jostain lehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että Helsingin kaupungin avoimia kesätyöpaikkoja oli jaossa 2 500 ja hakemuksia oli tullut 46 000. Niistä yli 30 000 oli 16-17-vuotiaiden lähettämiä. Ei ihme, että tuttavani oli niin iloinen, kun hänen lapsensa sai kesätöitä.”

Maaniemi selvitti yhdessä kollegansa Raimo Raitasalon kanssa nuorten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Selvitys on nimeltään Nuorten mielenterveyden häiriöiden aiheuttamat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys vuosina 2004-2009.

Tutkimuksesta käy ilmi, että vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä 2 612 alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista. Heistä 75 prosenttia eli 1 954 kappaletta sai työkyvyttömyyseläkkeen mielenterveyden häiriön perusteella.

Tutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaita siirtyi masennuksen vuoksi eläkkeelle 487. Se on enemmän kuin kertaakaan tällä vuosituhannella.

Selvityksen lukujen perusteella Maaniemi ja Raitasalo laskivat, että joka päivä eläkkeelle jää viisi 16-29-vuotiasta nuorta.
Luku kuulostaa ällistyttävältä.

Maaniemen mielestä selvitys ei missään nimessä kerro ainakaan siitä, että nuorten eläkkeelle pääsy olisi jotenkin helppoa. Hän huomauttaa, että eläkkeelle pääsyä edeltää ensin sairauspäiväraha, jota maksetaan enintään 300 arkipäivältä.

Alle 20-vuotiaalle ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä ennen kuin on tutkittu hänen mahdollisuutensa ammatilliseen koulutukseen.

“Uskon, että jos ihmiselle myönnetään työkyvyttömyyseläke esimerkiksi masennuksen vuoksi, kyllä siinä pohditaan tarkasti, olisiko hänestä johonkin osa-aikaiseen työhön vai ei.”

Usein ei ole.

Vuonna 2010 kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle työeläkejärjestelmästä siirtyneistä alle 30-vuotiaista osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyi ainoastaan 24 henkilöä. Heitä oli yhteensä 1 108. Kansaneläkejärjestelmässä osatyökyvyttömyyseläkettä ei ole.

Vuonna 2010 yhdeksän kymmenestä alle 30-vuotiaasta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneestä pääsi kuntoutustuelle eli määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan yksi kymmenestä kuntoutustuelle vuonna 2005 mielenterveyden häiriöiden vuoksi siirtyneestä oli työssä ja ei-eläkkeellä vuoden 2009 lopussa.

Kuntoutusrahasta ei siis näytä olevan hyötyä työhönpaluussa.

“Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan nuoren tulevaisuus työelämässä ei näytä kovin valoisalta.”

Toinen selvityksen kirjoittajista, tutkimusprofessori emeritus Raimo Raitasalo sanoo, että joillekin nuorille työkyvyttömyyseläkkeen saaminen saattaa olla jopa helpotus.

“Kyllähän työelämä työntää pois päin ujoja ja arkoja. Nykyään sosiaalisuuden vaatimukset ovat aika kovat. Sen lisäksi pitää kestää kiireen tuomia paineita ja muutoksia”, Raitasalo sanoo.

“Kaikenlainen tukityöllistäminen olisi kuitenkin hyväksi. Passivoituminen ei koskaan ole hyväksi, etenkään, jos on mielenterveysongelmia.”

Tämä juttu on valmis. Lähden kotiin. Kun suljen työpaikkani oven, viisi nuorta on taas saanut paperin, jossa lukee, ettei heidän tarvitse työpaikan ovea enää koskaan avatakaan.

Tarvitseeko muistuttaa, että se tulee kalliiksi? Ja inhimillistä puolta tarinasta emme vielä edes kunnolla käsitelleet.