Historiallinen palkka-ale: Vaikutusten arviointi yhtä mutua - varmaa vain epävarma

Uutisanalyysi: VM:n pika-arviota voi kuitenkin kehua yhdestä asiasta.

kansantalous
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun lukee valtiovarainministeriön pika-arviota työmarkkinajärjestöjen tekemästä kilpailukykysopimuksesta, päällimmäisenä syntyy kuva epävarmuudesta.

VM:n laskelmissa on niin paljon epävarmuuksia, että ministeriö itsekin toitottaa sitä 8-sivuisessa arviossaan jo ensimmäisellä sivulla useaan otteeseen.

Tämä on hämmentävää, sillä nyt sorvattavaa sopimusta on kuvailtu historialliseksi.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) itse totesi Iltalehdelle, että faktat on tarkastettava.

Lausunnollaan Sipilä viittasi työmarkkinajärjestöjen tekemään sopimukseen, jonka valtiovarainministeriön virkamiehet siis “tarkastivat”.

Mistähän faktojen tarkastuksesta mahtaa olla kyse?

Ministeriön pika-arviossa muun muassa todetaan, että työllisyysvaikutusten arviointiin liittyy ”merkittävää epävarmuutta”. Virkamiehet arvioivat, että sopimus työllistäisi 35 000 ihmistä 2020-luvun alkuun mennessä. Se ei käy ilmi, kuinka tai miten arvio on laskettu.

Sopimuksen vaikutus julkiseen talouteen (muun muassa valtio ja kunnat) puolestaan sisältää rahaministeriön mukaan ”huomattavaa epävarmuutta”.

Rahaministeriön ekonomistit toteavat, että laskelmissa on huomioitu vuoden 2017 nollakorotus työllisyyslaskelmassa, mutta kaikkia muita sen vaikutuksia julkiseen talouteen (menot, tulot, hintakehitys) ei ole vielä laskelmissa ”ehditty huomioimaan”.

Kiire näyttäisi siis olevan, kun historiallista sopimusta yritetään saada väkisin aikaiseksi.

Sen virkamiehet kuitenkin osaavat sanoa varmasti, että ”vaikutukset eivät kuitenkaan ole nettomääräisesti suuria”.

Pika-arvio näyttää todellakin pikaiselta.

 

Valtiovarainministeriön muistiota voi kuitenkin siinä mielessä kehua, että se reilusti sanoo, kuinka epävarmoja lähes kaikki sen arviot kilpailukykysopimuksen vaikutuksista talouteemme ovat.

Virkamiehet listaavat avoimuuden nimissä jopa syitä. Niitä ovat muun muassa se, että arvioitavana oleva kokonaisuus on niin laaja, ettei sen kaltaista ole ennen tehty. Virkamiehiltä puuttuu myös tukku vertailukohtia ja empiiristä tietoa.

Esimeriksi työajan pidennykseen (24 tuntia) liittyvä arviointi on hyvin hataraa ja perustuu olettamuksiin.

Virkamiehet muun muassa olettavat, että terveydenhuollon sijaisia palkataan kunnissa vähemmän, jolloin palkkasumma pienenee ja valtion verotulot laskevat.

Toteutuessaan tämä tarkoittaisi sitä, että kuntien sairaalat ja terveyskeskukset toimisivat pienimmillä resursseilla. Tämä puolestaan edellyttää virkamiesten näkemyksen mukaan ”valtiolta ja kunnilta päätöksiä ja päättäväistä työn uudelleen organisointia”.

Valtiovarainministeriön pika-arvio on siis vain arvio, eikä se perustu faktoihin, vaikka pääministeri Sipilä näin uskoo tai väittää. Varmaa näyttäisi olevan ainoastaan se, ettei kukaan tiedä nyt sorvattavan sopimuksen vaikutuksia.

 

Se on kuitenkin fakta, että Suomen kilpailukykyyn vaikuttaa muiden kilpailijamaiden tekemät työmarkkinaratkaisut ja isommassa kuvassa maailmantalouden kysynnän kasvu.

Saksasta uutisia jo kilpailykyvyn tiimoilta kantautuikin: Saksan suurin työntekijäjärjestö IG Metall pyrkii saamaan 5,5 prosentin palkankorotuksen ensi vuoden palkkoihin. Suomessa sorvataan nollaratkaisua.

Sipilä on myös jo todennut, että nyt tehdyn sopimuksen alkuperäinen tavoite,  viiden prosentin kilpailukykyloikka, ei toteudu.

Nyt huomio onkin siinä, tekeekö Sipilä lisäleikkauksia, veronkorotuksia vai veronkevennyksiä.

Valtiovarainministeriön pika-arvioilla ja epävarmojen laskelmien perusteella on kuitenkin helppo todeta, ettei kaikkia leikkauksia peruta. Verohelpotuksiakaan on turha odottaa, pikemmin kansa saa veronkorotuksia. Pika-arviosta käy nimittäin ilmi, että laskelmat paljastavat 1,4 miljardin euron ”ongelman”.

Saa nähdä, mitä SAK päättää liitoissaan. Päätös pitäisi tulla maanantaina 7. maaliskuuta.