Ehtiikö kopteri hätiin, jos saat sydänkohtauksen Saariselällä?

Viisi helikopteria urakoi Portugalin kokoisella alueella.

Lappi
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Leikki on kaukana, kun joutuu hengenhätään Lapissa.

Maakunta on vähän Portugalia suurempi, pinta-ala satatuhatta neliökilometriä. Etäisyydet ovat pitkiä, säät vaihtelevia. Kaamosaikaan myös pimeys hidastaa avunsaantia.

Kriittisimpiä ovat vaikeat vamma-, aivohalvaus- ja rintakipupotilaat.

Hätäkeskuskoodi 704A merkitsee vakavaa sydänkohtausta. Jo 70 prosenttia suomalaisista saa kiireellisen ensihoidon luokseen 30 minuutissa, ja yhä useammin lääkärihelikopterilla, jos asuu kauempana kaupungista.

Lapissa apua lennättää tarvittaessa jopa viisi helikopteria: kolme Rovaniemeltä, yksi Sodankylästä ja yksi Pohjois-Norjan Lakselvistä.

Mutta aina lähin yksikkö ei saavu paikalle.

Jos sydäninfarkti iskee Saariselän kelomökissä, Lapin sairaanhoitopiirin käyttämät kopterit lähtevät Rovaniemeltä. Matka on reilut kaksisataa kilometriä, lentoaika arviolta tunti.

Tilanne on toinen, kun turisti eksyy tunturissa tai joutuu liikenneturmaan Saariselän lähistöllä. Silloin Lapin pelastuslaitos pyytää hälyttämään kopterin Sodankylästä.

Sieltä apu saapuu puolta tuntia nopeammin kuin Rovaniemeltä.

 

Finnhemsillä, sairaanhoitopiirien omistamalla yhtiöllä, on kuuden helikopterin verkosto ympäri maata. Pohjoisin tukikohta, FH51, sijaitsee Rovaniemen lentoasemalla.

”Saariselän infarktipotilas hoidetaan suositusten mukaisesti”, sanoo Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Eva Salomaa.

Pallolaajennus on tehtävä kahden tunnin sisällä oireiden alusta. Jos ei ehditä, liotushoito annetaan kentällä ennen kuljetusta Rovaniemen keskussairaalaan, Salomaa sanoo.

”Potilas tuodaan Saariselältä joko ambulanssilla tai kopterilla.”

Pyyntö saatetaan välittää myös rajan yli. Norjan Lakselvissä on ilmavoimien meripelastuskopteri Sea King. Kone kuljettaa pohjoisimmasta Lapista lähinnä tapaturma- ja aivoinfarktipotilaita Tromssaan ja Kirkkoniemeen.

Finnhemsin helikopteri on toiminut Rovaniemellä pian kaksi vuotta. Sitä ennen kiireelliset ensihoitolennot hoiti Aslak, kaikkien lappilaisten tuntema pelastuskopteri. Sen kotikenttä on Sodankylässä.

Tukikohdan siirrosta Rovaniemelle on yhä valitus kesken.

Johtajaylilääkäri puolustaa Lapin pääkaupunkia sijoituspaikkana: missä eniten asukkaita, siellä suurin höyty. Myös kaikista suunnista Rovaniemeä lähestyvät potilaskuljetukset voidaan kohdata joko vastaan lentämällä tai ajamalla.

”Tämä ei onnistuisi muualta”, Salomaa sanoo.

Vuonna 2010 Aslak kohtasi ensihoitopotilaan 200 kertaa. Vuonna 2013 Finnhemsin kopterin ja ambulanssin hoitamia potilaita oli 447.

”Finnhemsissä on Lapin osaavin ensihoito”, Salomaa sanoo.

”Nyt apu viedään yli kaksi kertaa isommalle potilasjoukolle kuin aiemmin.”

Viime vuonna Finnhemsin kuudelle tukikohdalle ympäri maata välitettiin 14 000 hälytystä. Yhtiö on arvioinut, että toiminta pelasti todennäköisesti 168 potilaan hengen.

”Heistä 39 eli lähes joka neljäs oli Lapissa”, Salomaa sanoo.

Aslak ei ole hätäkeskuksen ensihoitovasteessa. Se tarkoittaa, että kopteria ei hälytetä, vaikka se olisi lähinnä potilasta. Salomaa luettelee koneen puutteita: pimeässä ei lennetä, ja Sodankylä päivystää vain päivisin, kello 10–18.

”Kriittiset sairastumiset eivät katso virka-aikaa.”

Lapin sairaanhoitopiiri ei ole suostunut tekemään sopimusta Aslakin kanssa. Se ei ole tarpeen, Salomaa sanoo, nykyinen ohjeistus riittää.

”Kenttäjohtaja voi tarvittaessa pyytää Aslakin lisäresurssiksi.”

 

Rovaniemeltä on 130 kilometriä Sodankylään. Siellä Aslakin operatiivinen johtaja Jyri Lilja näkee toisenlaisen Lapin.

”Olen kuullut tapauksista, joissa ambulanssin ensihoitaja on pyytänyt Aslakin lääkäriä paikalle, mutta kenttäjohtaja ei ole myöntänyt lupaa.”

On ollut myös erikoisia tilanteita, Lilja sanoo. Aslak on aloittanut maastopelastuksen, mutta potilas on viety pois Finnhemsin kopterilla, vaikka yhdellä koneella olisi selvitty.

Aslak on tarjonnut myös omaa pelastusautoaan Lapin sairaanhoitopiirin käyttöön. Pohjoisessa ensihoito on Suomen kalleinta, vuosittain keskimäärin 90 euroa jokaista asukasta kohti. Mutta raha ei ole sopimuksen este, operatiivinen johtaja Lilja sanoo.

”Tarjosimme autoa ja lääkäriä. Hinta on 350 euro hälytykseltä, emme laskuta valmiudesta.”

Usein kaupunkiseuduilla ambulanssi on nopein. Finnhemsin tilastojen mukaan elokuun lopusta 2012 elokuun loppuun 2013 joka neljäs Lapin hälytys tuli Rovaniemelle. Ensihoitajat lähtivät matkaan 258 kertaa ambulanssilla, kopterilla 57 kertaa.

”Se kertoo, että useimmiten Rovaniemen kaupunkialueella riittäisi ensihoitoauto”, Lilja sanoo.

”Maayksikkö on 50 kilometriin asti tehokkaampi kuin kopteri.”

Operatiivinen johtaja katsoo Aslakin hyödyntävän parhaiten koko Lappia, myös kaivoksia ja matkailua. Nyt, pääsiäisen ympärillä, maakunnan väkimäärä, 182 000, lähes kaksinkertaistuu. Sodankylästä Aslak ennättää puolessa tunnissa kaikkiin hiihtokeskuksiin. Monitoimikopterin välinein voidaan pelastaa kiipeliin jäänyt ja aloittaa sen jälkeen ensihoito.

Lilja on Satakunnasta. Hän ollut töissä pelastuslaitoksen lääkintäpäällikkönä, poliisina, hätäkeskuslaitoksen asiantuntijana ja sairaanhoitopiirin ensihoitopäällikkönä.

”Olen mykistynyt, miksi Aslakia ei käytetä Finnhemsin tukena Lapissa. Kenen kenkää se hiertää?”

Hätäkeskus jakaa tapaukset A-, B-, C-, ja D-riskiluokkiin. Aarne-potilaat ovat suurimmassa vaarassa menehtyä. Operatiivinen johtaja kysyy, miksi Lapin sairaanhoitopiiri väheksyy Aslakin tuomaa ajansäästöä.

”Vammautuneudein potilaiden hoitoonpääsyssä on kiire. Puhutaan kultaisesta tunnista”, Lilja sanoo.

”Jokainen minuutti lisää infarktipotilaan sydänlihaksen vauriota.”

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeessa suositellaan, että lääkäri saapuu A-riskiryhmän potilaan luo. Lapin ainoat lentävät lääkärit ovat Aslakin tukikohdassa, mutta heitä ei kutsuta apuun, Lilja sanoo.

”Lappilaiset ovat eriarvoisemmassa asemassa verrattuna etelässä asuviin.”

 

Finnhemsin FH51 Rovaniemellä on lääkintähelikopteri. Se on kuudesta Finnhems-yksiköstä ainoa, jonka kyydissä ei ole lääkäriä. Lapin sairaanhoitopiiri on laskenut, että ympärivuorokautinen päivystysrinki vaatisi kahdeksasta kymmeneen lääkäriä.

”Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia irrottaa siihen osaavia anestesialääkäreitä”, johtajaylilääkäri Eva Salomaa sanoo.

Lapissa, jossa asukastiheys on harvempi ja hälytyksiä muuta maata vähemmän, kopterilääkärillä ei olisi ”kustannusvaikuttavuutta”.

”Vuosittain alle kymmenen potilasta voisi hyötyä siitä, että lääkäri on koneessa.”

Rovaniemen tukikohdassa on yhdeksän ensihoitajaa, kaksitoista lentäjää ja kuusi avustajaa. Kopterin sairaanhoitajilla on laajemmat oikeudet kuin ambulanssin kollegoilla.

”Heillä on huikea osaaminen muun muassa intuboinnissa”, Salomaa sanoo.

Intubaatiossa henkitorveen asetetaan putki hapensaannin turvaamiseksi. Tarvittaessa käytetään nukutusaineita. Äskettäin sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira katsoi, että ”anestasian anto ensihoidossa” edellyttää kokeneen lääkärin ”henkilökohtaista läsnäoloa”. Vain tilanteissa, joissa ”potilas hyvin todennäköisesti menehtyisi”, ensihoitaja voi käyttää nukutusaineita ”päivystävän ensihoitolääkärin määräyksestä”.

Johtajaylilääkäri Salomaa sanoo, että Finnhemsin kopterihoitajilla on jatkuva etäyhteys joko Rovaniemen keskussairaalan tai Oulun yliopistosairaalan lääkäreihin. Viime elokuussa tapahtui ensimmäinen helikopterisynnytys, kun äitiä kuljetettiin Ranualta Rovaniemelle.

”Sairaalan gynekologi ohjasi synnytystä etänä.”

Salomaalla on vahva luotto Finnhemsin ensihoitajiin.

”Aslakin nuorten lääkärien osaaminen on vaihdellut. Mielestäni meidän ensihoitajamme ovat olleet parempia.”

Aslakin operatiivinen johtaja Lilja sanoo, että heidän seitsemästä lääkäristään neljä on erikoislääkäreitä. Keski-ikä on yli 40 vuotta. Pian EMA Group, kokenut lääkärifirma, vahvistaa Sodankylän tukikohtaa.

”Yhteistyö takaa meille jatkossakin osaavat ja ensihoitoon erikoituneet lääkärit.”

Sodankylän VPK:n puheenjohtaja Ismo Rajaniemi johtaa siviilityönään kunnan ensihoitoa. Rivityöntekijänä hän kuvaa nykytilannetta ”hieman eriskummalliseksi”.

”Aslakista olisi mahdollista saada tukea, lääkäritason ensihoitoa.”

Lapin ensihoidon valmiutta on parannettu pyörien päällä. Sodankylässäkin yksi ambulanssi ensihoitajineen päivystää 24 tuntia, toinen 12 tuntia. Silti Rajaniemi arvostaa lääkärin osaamista ja päätöksentekoa kriittisissä tilanteissa, kuten vaikeissa sokkitiloissa ja ilmatien hallinnassa, intubaatiossa.

”Lähin ensihoitolääkäri on Oulussa. Sille faktalle ei voi mitään.”

Rajaniemen palkanmaksaja on Lapin sairaanhoitopiiri. Hän toivoo, että osapuolet löytäisivät sovun.

”Mielelläni näkisin kaikki yhteistyössä potilaan hyväksi.”

 

Aslak ei ole täysin työtön. Hälytyskeskus välittää pelastustehtäviä. Hälytyksiä on vuodessa noin 500, puolet lennetään.

”Aslakin käytölle on selvä peruste”, sanoo pelastusjohtaja Martti Soudunsaari.

”Pelastuslaki lähtee siitä, että lähin, tarkoituksenmukaisin yksikkö kutsutaan paikalle.”

Päivystävä palomestari johtaa esimerkiksi tunturiin eksyneen, kaivossortuman ja liikenneonnettomuuden pelastustöitä. Joskus puolen tunnin menetys lentoajassa voi olla kohtalokas, pelastusjohtaja sanoo.

”Aslakia ei voi jättää hyödyntämättä.”

Lapin pelastuslaitoksen johtajan käytössä on enimmillään neljä helikopteria, myös Finnhems. Soudunsaari sanoo, että Aslak on lääkintäkopteria monipuolisempi; siinä on pelastustehtäviin koukku ja sitä voidaan käyttää apuna metsäpalojen sammutuksessa.

”Olemme tarkastaneet ja vakuuttuneet Aslakin toimintakyvystä.”

Rovaniemen kenttä on korkealla, siksi sumu ja matalat pilvet saattavat estää lennot. Pelastusjohtajalle eri puolella Lappia päivystävät helikopterit antavat pelivaraa.

”Kun Rovaniemellä on huono sää, Sodankylässä voi olla hyvä lentokeli. Tai päinvastoin”, Soudunsaari sanoo.

 

Lapin sairaanhoitopiirillä on korvaava vaihtoehto Finnhemsille: Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivue.

Tukikohdan sijainti on sama kuin Finnhemsillä, Rovaniemen lentokenttä. Rajalla on kaksi kevyttä, yksimoottorista, ja kaksi suurempaa, kaksimoottorista helikopteria. Tiukassa paikassa kaksi konetta irrotetaan ulkopuolisiin tehtäviin. Saariselän sydäninfarktipotilaan luo lähtee päivystävä pelastushelikopteri neljän hengen miehistöineen.

”Voimme nousta huonommassa säässä kuin Finnhems”, sanoo vartiolentolaivueen apulaiskomentaja Matti Lallukka.

Rajavartiosto perustelee pelastus- ja ensihoitolentoja ”yhteiskunnallisella vaikuttavuudella”; päätehtävän, rajavalvonnan, lisäksi kalustoa ja miehistön valmiutta hyödynnetään tehokkaasti.

”Pystymme lentämään enemmänkin. Päivystämme joka päivä 10–12 tuntia”, Lallukka sanoo.

Raja on ensihoidon vasteessa, sille välitetään automaattisesti hälytykset. Kun sen kopteri kuittaa keikan, kyytiin nousee tarvittaessa Finnhemsin sairaanhoitaja. Aslakin lento-operaattori Heliflite on valittanut liikenteen turvallisuusvirasto Trafille, että raja lentää kaupallisia sairaankuljetuslentoja.

Rajavartiolaitos on vedonnut rajavartiolakiin. Sen kopteri voi tehdä ”kiireellisen sairaankuljetuksen, jos siitä vastaava viranomainen tai sairaankuljetuspalvelun tarjoaja ei voi suorittaa kuljetusta pelastumisen vaarantumatta”.

”Emme ole ensisijainen toimija, vaan tuemme sairaanhoitopiiriä”, apulaiskomentaja Lallukka sanoo.

Finnhemsin sääeste tai toinen, samanaikainen lento siirtää keikan rajalle. Viime vuonna sen kopterit nousivat hälytystehtävissä ilmaan noin 200 kertaa, loppuun suoritettuja pelastus- ja ensihoitotehtäviä oli 104.

Lapin sairaanhoitopiirin johtajalääkäri Eva Salomaa pitää Rajavartiolaitosta arvokkaana kumppanina.

”Kaksi julkista toimijaa tekee yhteistyötä. Jos olisi vielä Aslak, se olisi jo kustannuskysymys.”

Kansaneläkelaitoksen maksamat potilaskuljetuskorvaukset ovat nousseet muutamassa vuodessa miljoonasta 2,5 miljoonaan euroon. Rajalle tilitettiin viime vuonna 1,4 miljoonaa euroa.

Salomaa ei pidä Kelan kustannusten nousua ongelmana.

”Se on rahan siirtoa valtion taskusta toiseen, koska rajan lentotoimintaa ylläpidetään joka tapauksessa.”

Kun raja kuljettaa potilaan tunturista napapiirille, saattaa kulua yhden poliisimiehen vuosipalkka.

Rajan iso kopteri on kallis. Sisäministeriön asetuksen mukainen tuntihinta on 8 400 euroa. Kela maksaa Finnhemsille ja Aslakille potilaskuljetuksesta 1261 euroa tunnilta, lähes seitsemän kertaa vähemmän.

 

Aslakin lentotuotot ovat 600 000 euroa vuodessa. Yksityiset ja yritykset tukevat Lapin Pelastuskopterin Tukea 1,4 miljoonalla.

”Suurin osa tukirahasta on Lapin läänin ulkopuolelta”, sanoo toiminnanjohtaja Eero Anneberg.

Ennen Finnhemsiä tukiyhdistykset vastasivat lääkärikoptereista. Lennot maksettiin raha-automaattiyhdistys RAY:n kassasta. Aslakin budjetti oli 2,7 miljoonaa.

Nyt Finnhemsin tukikohta Lapissa maksaa 5–6 miljoonaa euroa vuodessa, Anneberg arvioi.

”Pystyisimme yhä toimimaan puolet halvemmalle.”

Finnhemsin kuuden tukikohdan lentokulut hoidetaan suoraan sosiaali- ja terveysministeriö STM:n budjetista. Anneberg laskee, että valtiolle aiheutuu 150 miljoonan euron lisälasku kymmenessä vuodessa.

”On käsittämätöntä, että sellainen säästö ei kiinnosta ketään näinä aikoina.”

 

Yksi nykyisen pelastuskopterimallin kummeista on STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee.

Hän pitää kuutta helikopteria keskeisenä osana uudistunutta ensihoitoa. Kansalaiset saavat kiireellisen avun aiempaa tasavertaisemmin ympäri maata: 24 tunnin valmius, yhtenäinen kalusto ja osaavat ammattilaiset.

”On turhauttavaa, kun tukiyhdistykset sanovat, että Finnhems on niin kallis”, Sillanaukee sanoo.

”Nyt toimintatapa on toinen ja tuloksiltaan paljon vaikuttavampaa.”

Tukiyhdistysten aikana RAY rahoitti lentoja enimmillään 11,8 miljoonalla. Kansalaisilta kerätyin varoin pyöritettiin muun muassa hallintoa. Tilanne muuttui, kun toiminta kirjattiin terveydenhuoltolakiin osaksi lakisääteistä velvoitetta vuonna 2011, Sillanaukee sanoo.

”Sen jälkeen lääkärihelikopterit eivät olisi voineet jatkaa osittain keräysrahoituksen varassa.”

Tänä vuonna Finnhemsin hallinto ja lennot maksavat kuudessa tukikohdassa 27 miljoonaa, vuonna 2016 lähes 29 miljoonaa euroa.

”En tiedä ministeriössä mitään muuta asiaa, joka olisi katsottu niin tarkkaan kuin helikopterit”, kansliapäällikkö sanoo.

Aslakin lentoyhtiö Heliflite olisi halunnut jatkaa Finnhemsin operaattorina. Kilpailutus ei ollut avoin, vaan neuvottelumenettelyyn vaadittiin referenssi kolmesta tukikohdasta talvioloissa. Heliflite ei päässyt jatkoon.

Loppuvuonna 2011, heti hankinnan ratkettua, STM muistutti, että lentokustannusten on vastattava markkinahintaa, jotta valtio voi jakaa tukea. Vuonna 2012 ministeriö teetätti Audiatorilla tarkastuksen Finnhemsissä.

”Raportin mukaan yhtiön toiminta on ollut valtionapupäätöksen mukaista”, sanoo neuvotteleva virkamies Kirsi Talonen.

Hän muistuttaa, että kaikki asiasta tehdyt valitukset on hylätty markkinaoikeudessa. Myös kantelu Valtiontalouden tarkastusvirastolle on todettu perusteettomaksi.

Lääkärihelikopterit eivät ole edullisia, Talonen myöntää, mutta aikoinaan päädyttiin ostopalveluun eikä hankkimaan omia koptereita.

”Voisi lakonisesti sanoa, että linja on valittu.”

”Nämä ovat koptereita, eivät mitään kahvinkeittimiä. Mekanismia, jolla toimintaa hoidetaan, ei voi tuosta vain muuttaa.”

 

Vuonna 2017 kaikki saattaa olla toisin.

Valtion erillisrahoitus Finnhemsin lentotoiminnalle loppuu. Sen jälkeen tuki ohjataan kuntien valtionosuuksissa.

Jatkossa raha on viidellä sote-alueella.

Sote-alueiden keskuksia ovat yliopistosairaalakaupungit. Samat paikat, joissa on jo nyt Finnhemsin tukikohdat. Sotet päättävät palveluista terveyskeskuksista erikoissairaanhoitoon, myös lääkärikoptereista. Kunnilta ei tarvitse kysyä, jatketaanko lentotoimintaa vai ei.

”Viisi sotea pystyvät turvaamaan varmemmin lääkärihelikopteritoiminnan jatkon kuin nykyiset 20 sairaanhoitopiiriä”, kansliapäällikkö Sillanaukee sanoo.

Lapin johtajaylilääkäri Salomaa on pettynyt, jos valtio vetäytyy suorasta rahoituksesta. Hän pelkää, että sote-budjetissa kopterirahat ovat samalla viivalla muiden menojen kanssa.

”Rahoituksesta joutuisi jatkuvasti tappelemaan. Se olisi tosi iso riski.”

Jos Finnhems ajettaisiin alas, suurin häviäjä olisi pitkien etäisyyksien Lappi, Salomaa sanoo. Kriittisesti sairaita, myös sydäninfarktipotilaita, kuljetettaisiin ambulansseilla satoja kilometrejä Rovaniemelle ja Ouluun.

”Ei sellaista voi edes ajatella sivistysvaltiossa.”

Tyhjäksi Lapin taivas ei jäisi.

Rajavartiolaitos päivystää Rovaniemellä, Aslak Sodankylässä.