Köyhät kyttäävät toisiaan

Miksi keskitymme vihaamaan liian kalliita rattaita työntävää maahanmuuttajaa, kun vika on eliitissä? Suomi ei nouse Kelan ilmiantolomakkeilla.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Muistatteko vielä ne ajat, jolloin herroja vihattiin? Kun Veikko Vennamo johti Suomen Maaseudun Puolueen 80-luvun alussa komeaan vaalivoittoon herroja härnäämällä ja hokemalla termejä ”rötösherrat” ja ”seteliselkärankaiset” ja toteamalla ”kyllä kansa tietää”.

Ne ajat ovat nyt ohi. SMP:n raunioilta noussut Perussuomalaiset keksi paremman vihollisen äänestäjilleen, nimittäin toiset köyhät ja tarkemmin ottaen maahanmuuttajat.

Herrojen vihaaminen on hankalaa, koska eliitti ei ole kansan kanssa tekemisissä, mikä tekee viholliskuvasta abstraktin. On helpompi nähdä vika lähipiirissään, varsinkin kun joka tuutissa hoetaan taloudellisia realiteetteja ja kansan säästötalkoita.

Monet oikeistopoliitikot haluavat tehdä ”köyhyydestä vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon” – taustaoletuksenaan, että köyhyys olisi jotenkin kivaa. Tätä on jatkunut jo pitkään.

Viimeisin härskiys oli Kelan idea usuttaa köyhät kyttäämään toisiaan ja ilmiantamaan naapurinsa tukien väärinkäytöstä. Verohallinnolla ilmiantolomake on ollut netissä jo vuoden alusta.

Onhan tämä ovelaa. Kun vihaa kontrolloidaan pitämällä se viiteryhmien sisällä, eliitti saa olla rauhassa. Todelliset ketut ovat turvassa. Ja aina voidaan säätää laki, jolla porhot armahdetaan, kuten on tapahtumassa Helsingin Sanomien käsiinsä saaman lakiluonnoksen mukaan. Luonnoksessa hahmotellaan armahduksia veroparatiiseihin rahojaan piilottavat rikkaille, kun pankkisalaisuutta ollaan raottamassa jopa Luxemburgissakin.

Tiedän. Syytätte minua taas kommunistiksi. Mutta ei tämän logiikan toteaminen ole sosialistista ajattelua. Kyseenalaistamalla rakenteet ei muutu yrittäjyysvihamieliseksi. Eivät innokkaat kasvuyrittäjät sumplaa kabineteissa etuja itselleen ja lobbaa lainsäädäntöä mieleisekseen. Sitä tekevät jarrut. Joilla on paljon menetettävää nopeasti muuttuvassa maailmassa.

On surullista, että keskitymme vihaamaan liian kalliita rattaita työntävää maahanmuuttajaa tai epäilemään naapurin yrittäjää, kun tämä ajaa liian hienolla autolla. Kun meidän oikeasti pitäisi keskittyä vanhojen rakenteiden räjäyttämiseen, eläköityneen eliitin kyseenalaistamiseen ja uuteen innostukseen.

Suomi ei nouse ilmiantolomakkeilla.