Miksi liityin trolliarmeijaan

Maailmanpolitiikan kiristyminen on tehnyt kavereistani pelottavan yksisilmäisiä. Moni tutuistani on paljastunut russofobiksi. Totalitarismi alkaa huumorin kieltämisestä.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sosiaalinen media on kriisissä. Tosikot ovat vallanneet Facebookin, Twitterissä nyt ei muita koskaan ole ollutkaan.

Maailmanpolitiikan kiristyminen on tehnyt kavereistani pelottavan yksisilmäisiä. Tulee mieleen presidentinvaalit vuonna 2012, jolloin vihreimmät ystävistäni heittivät karmeaa kuraa porvariehdokas Sauli Niinistöstä ja oikeiston kannattajista. Logiikka oli silloin – kuten nyt – että hyvän tarkoituksen vuoksi myös halpahintaiset propagandaiskut ovat sallittuja. Melkein äänestin Niinistöä, kun niin ärsytti.

On karmea huomata, kuinka ohut kuori näennäisen avarakatseista ihmistä peittää. Vähän kun raaputtaa, alta paljastuu innokkaasti todellisuutta vääristelevä propagandisti.

Totta kai Venäjä teki väärin hyökätessään Ukrainaan. Totta hitossa Putin on vallanhimoinen hallitsija, ehkä joissain asioissa yksinvaltiaskin. Ja onhan se aivan selvää, että Venäjällä on suuri propagandakoneisto, joka levittää puhtaita valheita täysin tietoisena, mitä on tekemässä. Mutta se ei tee venäläisistä hirviöitä noin ylipäätään.

On surullista huomata, kuinka moni tutuistani on paljastunut russofobiksi. Kuvittelin vielä ennen Ukrainan kriisiä, ettei kavereistani löytyisi rasisteja, mutta nyt on pato auki ja totinen ryssäviha leimuaa. Linkkejä venäjävastaisiin artikkeleihin jaetaan innoissaan, mörköjä kaivetaan esiin kaapeista, joissa niitä ei ole.