Voittiko kakkapökäle?

Miten nämä meemisikailut tuntuvat aina kääntyvän meitä oikeamielisiä vastaan? Mitä jos meemit vain vahvistavat vastustajia?

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olihan se järkytys. Trumpin voitto. Kuten myös persujen jytky vuonna 2011. Tai Pekka Haaviston tappio konservatiiville vuonna 2012.

Kaikkia näitä humanistien ja sivistyneistön järkytyksiä on yhdistänyt yksi asia: valtava määrä loanheittoa ja vastapuolen kustannuksella vitsailua sosiaalisessa mediassa. Yhtään näistä tuloksista en olisi voinut arvata oman somekuplani perusteella.

Miten nämä meemisikailut tuntuvat aina kääntyvän meitä oikeamielisiä vastaan? Mitä jos meemit vain vahvistavat vastustajia? Jos kärjistetyt loukkausläpät estävät mielipiteiden vaihtamista järkevämpään suuntaan? Saako loukkaamalla ja häpäisemällä sydämiä puolelleen?

Kun maalaa vastustajasta mahdollisimman loukkaavan karikatyyrin, se on liian helppo osoittaa vääräksi. Trump ei ole pelkästään naisia kouriva natsi, eivätkä kaikki persut huuda typeryyksiä kaksväritukassa forssalaisen vastaanottokeskuksen pihalla.

Sivistyneiden ihmisten on helppo keksiä nerokkaita loukkauksia. On mahtavaa saada tuhansia jakoja kuvalleen, jossa presidenttiehdokkaasta on photoshopattu Hitler tai kakkapökäle. Mutta eivät ne kenenkään päätä käännä, ne vain vahvistavat oman jengin kokemusta oikeamielisyydestään ja erinomaisuudestaan – ja tekevät saman vastustajille. Ja mikä pahinta: saavat epävarmoja ärsyyntymään.

”Sehän oma idea saattaa tuntua ylivertaiselta. Toine ottaa vittuiluna ja äänestää Oinosta tai Immosen Opaa”, totesi tuttavani Tomi Reunanen Facebookissa. Ja sitten kaikki onkin monta vuotta outoa ja hanurista. Kunnes järki tekee korjausliikkeen, kuten vaikkapa Perussuomalaisten kohdalla, joille vallan kahva osoittautui myrkyksi.

Mitä jos seuraavaksi kokeiltaisiin asialinjaa?