Sivistysihanteen sijaan lukio-opiskelua ohjaavat ylioppilaskirjoitukset. Jos yo-kirjoituksista luovuttaisiin, opiskelusta tulisi tasapuolisempaa ja laajasti sivistävää.
Kaksi kolmesta suomenkielisestä abiturienteista suoritti tänä vuonna ruotsin kielen kokeen. Uutistietopalvelu Svensk Presstjänst kysyi puoluejohtajilta sähköpostitse, huolestuttaako tilanne heitä. Stefan Wallin syyttää ylioppilastutkinnon uudistamisessa käytettyä argumenttia huiputukseksi.
Tanskassa sallittiin netin käyttö ylioppilaskirjoituksissa. Mukaan on tulossa lisää aineita. Suomi odottaa suunnannäyttäjää.
Mitähän lukio-opetuksesta voisi jättää pois, kemian vai psykologian, yhteiskuntaopin vai peräti liikunnan?
"On tärkeää seurata ajankohtaisia tapahtumia sekä maailmalla että Suomessa. Jos kokelas osaa tuoda vastauksissaan esille tällaista yleissivistystä, hän on pisteensä ansainnut."
Noinko se meni? Tuoltako me näytimme? Tiesikö oikeastaan kukaan, mitä halusi? Miten niin voileipäkakun uusi tuleminen? Mistä lähtien sitä ei ole syöty?
Ylioppilaat saivat pohtia esseissään itsenäistymistä. Pohjana oli kolumnini SK:ssa.
Äidinkielen esseekokeessa ylioppilaskokelaat saivat kirjoittaa myös siitä, miksi Lähi-itään ei saada rauhaa.
Yhteiskuntamme osaamistarpeet ovat liikkeessä, ja koulutuksen tulisi asemoitua niiden mukaisesti. Yleissivistävä koulutuksemme kuitenkin laahaa tietoyhteiskuntakehityksen jäljessä. Oiva esimerkki tästä ovat ylioppilaskirjoitukset, jotka eivät ole suoritustavoiltaan juuri muuttuneet sitten Snellmanin päivien.
Viime aikoina olen todennut, että moni asia ei minua miellytä. Kun kuulin, ettei äidinkielen ylioppilaskokeen esseetä tarvitse kirjoittaa puhtaaksi, hermostuin. Olinhan kolme vuotta tottunut toiseen ajatukseen. Uutta kännykkääkään en edes harkitse, koska tarvitsen vain mahdollisuuden soittaa ja lähettää viestejä. Kännyköiden uudet ominaisuudet pitäisi opetella, jotta niistä hyötyisi. Käteisestä en aio maksuvälineenä luopua.