Huomasin vasta tänään, että Kristillisdemokraattien EU-vaalikampanjan ilme on pastissi tai suora lainaus Frank Millerin Sin City -sarjakuvasta ja siitä tehdyn elokuvan graafisista markkinointimateriaaleista.
Mayaintiaanien kalenterista loppui tila hitusen liian myöhään. Todellinen maailmanloppu ei suinkaan odota maamme kansaa joulukuussa 2012, vaan se on tässä ja nyt.
Tietänette jo, että perussuomalaisten kasvoja esiteltiin netissä halventavaan sävyyn Per-Looks-blogissa. Veikattiin että kaiken takana olisivat verivihollisensa vihreät, joista jotkut alkoivat paheksua Per-Looksia, erityishuomion kohteeksi heistä nostettiin Erkki Perälä.
Presidentti Medvedev tuli tahtomattaan innostaneeksi kansalaisia erimielisyyteen, kansanvallan happeen.
Mikäli facebook-ystäväni ovat minkään sortin indikaattori, suomalainen vihervasemmisto on vetänyt todella ison herneen nenäänsä vaalien johdosta. Miksi?
Ensimmäinen väittely on ohi, ja Mitt Romney voitti kohtaamisen selvästi. Mutta miten? Ja mitä se merkitsee?
Hesarin tuore juttu vahvisti omia epäilyjäni persujen asemasta poliittisella kentällä: kyse on ennemminkin perinteisesti vasemmistolaisesta kuin oikeistolaisesta liikkeestä.
Timo Soinin venkoilu panee epäilemään, että hän rakentaa EU:n kriisimaiden tukemisesta hyväksyttävältä näyttävää syytä jättäytyä ulos tulevasta hallituksesta.
Skandaalit pyörivät Sarah Palinin ympärillä. Tyttären raskaus, syytökset virka-aseman väärinkäytöstä, jäsenyys sotaa lietsovassa äärioikeistolaisessa kirkossa, poliittiset kytkökset Alaskan itsenäisyyttä ajavaan äärijärjestöön ja skandaalilehden väitteet Palinin aviollisesta uskottomuudesta ovat ajaneet republikaanit puolustuskannalle.
Taloustutkimus teki Suomen Kuvalehdelle poikkeuksellisen laajan tutkimuksen perussuomalaisten kannattajien aiemmasta äänestyskäyttäytymisestä.
Eiliset vaalit kuuluivat viime vuosikymmenten merkittävimpiin koitoksiin. Republikaanien tappion myötä on syytä haudata sitkeä uskomus, että Yhdysvallat on vankan oikeistolainen valtio.
Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen muutuin poliittisesti konservatiivista liberaaliksi - muuttamatta yhtäkään mielipidettäni.
Presidentti Obaman keskiviikkoinen lausunto homoliittojen laillistamisen puolesta oli paitsi eettisesti oikea päätös, mutta myös taitava poliittinen veto.
Bill Clintonin asema demokraattien suurimpana tähtenä sitten Franklin Delano Rooseveltin on helppo ymmärtää. Billin eilinen puhe demokraattien puoluekokouksessa oli paras koskaan kuulemani puhe.
Eduskuntavaalien lähestyessä aloitetaan arvailu seuraavan hallituksen kokoonpanosta, niin myös tällä kertaa. Kuninkaantekijäksi on nousemassa Timo Soini, joka voi päättää kenen kanssa Perussuomalaiset menevät hallitukseen.