Ihmiset ovat erehtyväisiä. Kriitikotkin, vaikkei sitä aina halua myöntää. Mutta ei se ole ihan yksinkertainen juttu.
Tapani Maskulasta on tullut elokuvakritiikin nyrpeyden henkilöitymä: hän muka vihaa elokuvaa, voi voi, antaa yhtä tähteä melkein kaikelle.
Stieg Larssonin menestysdekkarin Miehet jotka vihaavat naisia amerikkalainen filmatisointi The Girl with the Dragon Tattoo saa ensi-iltansa parin viikon kuluttua. Pääosissa ovat Daniel Craig ja Rooney Mara, ohjaajana mestari David Fincher. Ensimmäinen arvostelu julkaistiin jo Yhdysvalloissa, ja siitä syntyi ilmiriita.
Piratismikeskustelu on usein tyrmistyttävän umpimielistä. Nyt työssään pätevä, laatujulkaisuihin (muun muassa Esquireen ja The Onion AV Clubiin) pitkään kirjoittanut amerikkalainen kriitikko Mike D’Angelo on avautunut blogissaan, kuinka hän katsoo oikeudekseen ladata laittomasti elokuvat, joita ei voi käden käänteessä vuokrata.
Eilen ensi-iltansa sai Shame, Steve McQueenin ohjaama draama newyorkilaisesta menestyjästä, jonka seksiriippuvuus on ajanut helvetilliseen kaksoiselämään. Hieno elokuva tullaan varmasti näkemään vuoden kuluttua monien kriitikoiden ”vuoden parhaat”-listoilla, ja pääosan Michael Fassbender on vahva Oscar-ehdokas.
Eurooppalainen ja amerikkalainen tapa ymmärtää elokuvaa on aivan erilainen. Myös valtamedioiden kritiikki pakottaa elokuvat samaan karsinaan.
Listojen tekeminen on lapsellista ja hauskaa. Siispä nyt vuosikymmenen parhaiden elokuvien pariin.
Kieli muuttuu ja elää, mutta ei kaikkea tarvitse hyväksyä. Myös elokuva-aiheiseen kirjoitteluun on pesiytynyt ilmaisuja, jotka ovat huonoa tai hyvin huonoa suomea.
Hyvää tarkoittavat elokuvat ovat arvostelijan painajaisia. Usein niissä ei ole juuri muuta hyvää kuin tarkoitus.
Mitä kriitikon työ oikeastaan on? Amerikan tunnetuin elokuva-arvostelija Roger Ebert on tarjonnut kysymykseen erittäin nasevan ja ainakin allekirjoittanutta miellyttävän vastauksen.
Mitkä kymmenen ensi-iltaa tekivät suurimman vaikutuksen? Onko The Hurt Locker yksi niistä, kuten useimmilla amerikkalaiskriitikoilla?
Viimeiset pari vuotta ovat olleet vaikeita ainakin Yhdysvaltojen elokuvakriitikoille: monet pitkän linjan ammattilaiset ovat saaneet kenkää ja muilta on vähennetty palstatilaa. Internetin amatööriarviot ovat yhä suositumpia - ovatko kokeneiden kriitikkojen mielipiteet nyt merkityksettömämpiä?
Mikä erottaa suomalaiset ja amerikkalaiset elokuvakriitikot? No vaikkapa suhtautuminen District 9 -tieteiselokuvaan.
Kriitikkona joudun tai pääsen pisteyttämään monet näkemäni uudet elokuvat. Yleensä tähtien jakaminen on helppoa: määrä tulee katsomisen jälkeisen sulattelun - mieluiten yön yli nukkumisen - jälkeen kuin selkäytimestä.
Kun Talvisota-elokuva tehtiin 22 vuotta sitten, sitä ympäröi valtava hype. Puhuttiin, että tämä leviää nyt maailmalle ja että tässä on vihdoin totuus sodasta. Kyse oli yhtäkkiä jostain muusta kuin itse elokuvasta. Jos joku meni toteamaan, ettei Talvisota ole ehkä niin mahtavan hyvä elokuva, oli se sama kuin olisi haukkunut sotaveteraanit.
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
